Helsingin historian suurimman ja vaativimman katuremontin uumenista on nostettu yllättävän hyväkuntoista kunnallistekniikkaa.
Halkaisijaltaan noin 40 senttimetrin paksuinen rautaputki on johtanut helsinkiläisille asukkaille puhdasta juomavettä liki puolitoista vuosisataa Mannerheimintien alla.
Kun putki kaivettiin maan alle vuonna 1877, maailma oli kovin erilainen kuin nyt. Tietä ei vielä kutsuttu Mannerheimintieksi vaan tällä paikalla Läntiseksi Viertotieksi, sen varrella ei ollut kerrostaloja ja Oopperatalon paikalla oli Töölön sokeritehdas.
Nyt kun pätkä putkesta on nostettu ylös ja halkaistu, putken seinämän halkaisupinnassa näkyy vielä pari senttiä hyväkuntoista rautaa.
Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) aluevalvoja Ari Kivinen arvioi, ettei putkea olisi sen kunnon puolesta tarvinnut vielä edes vaihtaa.
– Putkihan on materiaaliltaan erittäin hyvässä kunnossa, Kivinen sanoo.
Sisäpuolelta näkymä on toki rujo, sillä putken pintaan on kertynyt ruskeita möhkäleitä. HSY:n insinöörit kutsuvat sitä kattilakiveksi.
He eivät itsekään tiedä sen tarkkaa koostumusta, mutta todennäköisesti siinä on ainakin vesijohtovedestä peräisin olevaa rautaa ja mangaania.
Ruosteen tapaan sormissa mureneva muhju ei ole vaarallista, eikä sitä ole kertynyt niin paljoa, että se merkittävästi haittaisi veden virtaamista. Kivinen on nähnyt myös putkia, jotka ovat liki täysin kattilakiven tukkimia.
Vaikka runkoputki onkin hyvässä kunnossa, Mannerheimintien katuremontissa on tullut vastaan myös toisenlaisia tapauksia. Yksi kapeampi tontille johtava putki hajosi kuin lasi, ennen kuin kukaan ehti edes koskea siihen.
Uudet putket ovat ohuempia, mutta kestävät paremmin kolhuja
Jos vanha vesiputki on kestänyt aikaa yksinomaan paksujen seinien ansiosta, uusissa putkissa on toisenlaiset menetelmät.
Pinnalla on sininen kerros sinkkialumiinimaalia, joka estää korroosiota syömästä rautakerrosta, joka on huomattavasti vanhan putken kerrosta ohuempi.
Paksuus ei ole ainoa asia, mikä erottaa eri aikakauden metallit toisistaan.
Jos vanhan mallin putkeen tulee riittävän kova kolhu tai vääntöä maan liikkuessa, se katkeaa helposti kokonaan. Tästä seuraa suuri vesivahinko, kuten Hämeentiellä koettiin vuonna 2019.
Uusi putki on taipuisampi, ja esimerkiksi kolhun seuraus on useimmiten pelkkä lommo. Sen sisäseinä on pinnoitettu sementillä, jolloin siihen ei muodostu kattilakiveä.
– Putken laskennallinen ikä on laskutavasta riippuen 50–70 vuotta. Jos oma veikkaus pitäisi tehdä, kyllä tämä 150–200 vuotta saa minun puolestani kestää tuolla maan alla, Kivinen sanoo.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 28. syyskuuta kello 23:een asti.