Hyvä kestävyyskunto ehkäisee monia sairauksia ja saa jaksamaan töissä ja muussa elämässä.
Millaiseen kestävyyskuntoon kannattaa pyrkiä, että selviää arjen askareista ilman fyysistä kuormittumista?
UKK-instituutissa tutkittiin tätä aiemmin kerätyn laajan aineiston perusteella. Tutkimukseen osallistui yli 3 500 suomalaista aikuista. He tekivät kuuden minuutin kävelytestin, jonka perusteella voitiin arvioida osallistujien maksimaalinen hapenottokyky.
Päivittäistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan liikemittarilla. Mittausjaksolta poimittiin talteen sekä jokaisen päivän että tunnin tehokkain yhden minuutin jakso. Näiden jaksojen tehoa verrattiin osallistujan maksimaaliseen hapenottokykyyn.
Maksimaalinen hapenottokyky
Maksimaalinen hapenottokyky kertoo, montako litraa happea elimistö pystyy käyttämään yhdessä minuutissa. Hapenottokyvyn arvo ilmoitetaan yleensä kehon painokiloa kohden. Tällöin yksikkönä on millilitraa kiloa kohden minuutissa (ml/kg/min).
UKK-instituutin tutkimuksen perusteella 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky on raja-arvo, jonka yläpuolella kunto kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Cooperin testissä noin 1 850 metrin tulos vastaa kyseistä arvoa.
Kuntoon suhteutetuissa tuloksissa noin 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky toimi raja-arvona kuormittumiselle sekä miehillä että naisilla.
Tätä parempikuntoisilla miehillä päivän korkein teho oli keskimäärin noin 50 prosenttia ja naisilla noin 55 prosenttia hapenottokyvyn reservistä.
Tutkija Henri Vähä-Ypyä UKK-instituutista kannustaa tiedotteessa, että huonokuntoinen ja vähän liikkuva henkilö voi parantaa kuntoaan lisäämällä liikkumistaan.
Sen sijaan huonokuntoisille henkilöille, jotka liikkuvat työssä runsaasti, voi työpäivän jälkeisellä liikkumisella olla entisestään kuormitusta lisäävä vaikutus.
Heillä kunnon parantaminen vaatii henkilökohtaisesti optimoidun määrän sekä liikkumista että palautumista.