Uutinen oli odotettu. Antti Pennasta oli pidetty jo pitkään jääkiekkopiireissä ykkösehdokkaana Leijonien seuraavaksi päävalmentajaksi.
Toinen vahva kandidaatti loppusuoralla oli kokenut Kari Jalonen.
Hämeen Sanomat kertoi ensimmäisenä, että Pennasta esitetään Jääkiekkoliiton hallitukselle Jukka Jalosen seuraajaksi ensi keväästä eteenpäin. Liitto sinetöi valinnan torstaina.
Kaikki tietävät Jukka Jalosen paikan ja aseman suomalaisessa urheilussa. Se on siellä kansakunnan kaapin päällä.
Vaikka päävalmentajaksi olisi nyt valittu kuka tahansa, on asetelma päivänselvä: Jalosen valtavat saappaat on lähes mahdotonta täyttää.
Leijonien luotsin tehtävä on aina ollut äärimmäisen kova paikka. Nyt se on vielä poikkeuksellisen haastava.
Leijonien huima menestysputki katkesi viime kevään kotikisoissa. Edessä on joukkueen nuorennusleikkaus. Runkopelaajista monet ovat jo voittaneet kaiken mahdollisen.
Suomalaisen jääkiekon lippulaiva on rakennettava uudelleen. Se ei tapahdu hetkessä.
Kansa vaatii silti jatkossakin menestystä. Se on tottunut kultaan. Mikään muu ei kelpaa. Paineet ovat valtavat.
Pennanen, 44, joutuu julkisuudessa rooliin, jossa hän ei ole ennen ollut. Häntä odottaa ministeritason läpivalaisu. Sekä työssä että siviilissä.
Ei kai taas?
Antti Pennanen on varmasti hyvä jääkiekkovalmentaja. Sen hän on työllään jo todistanut. Suomen mestaruus HPK:ssa 2019, Leijonien apuvalmentajana samana keväänä maailmanmestaruus. Muitakin meriittejä löytyy.
Mutta onko hän oikea mies johtamaan Leijonia juuri nyt?
Toivon tietysti Pennaselle pelkkää hyvää uudessa pestissään. Mutta kun vilkaisen lähihistorian suuntaan, en voi olla ajattelematta: ei kai taas?
Palataan ajassa jokunen kiekkokausi taaksepäin.
Lauri Marjamäki johdatti Kärpät kahteen mestaruuteen (2014 ja 2015). Marjamäki oli härmän jääkiekon nuori ja sädehtivä valmentajatähti, josta tehtiin pikavauhdilla Leijonien päävalmentaja. Asetelma on Pennasen kohdalla pitkälti samanlainen.
Marjamäen ajasta maajoukkueen ykköskoutsina tuli melkoinen kujanjuoksu. Ensin World Cupissa kunnon selkäsauna. Sitten MM-kisoissa kahtena vuonna peräkkäin rankka pettymys. Olympialaisissakin mitali jäi haaveeksi. Sen jälkeen paluu seuravalmentajaksi.
Hyppääkö Pennanen armottomaan työhön liian aikaisin? Olisiko ollut viisaampaa antaa Leijonat pariksi vuodeksi Kari Jalosen lähes kaiken kokeneisiin käsiin ja antaa Pennasen marinoitua Ilveksessä sen aikaa?
Vastaan: kyllä ja kyllä.
Ja samaan aikaan toivon olevani väärässä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 30.9. klo 23 asti.