Jäisiä kalikoita voisi luulla suklaapaloiksi tai lihaliemikuutioiksi. Ne ovat kuitenkin rabieksen eli raivotaudin syöttirokotteita, joita lastataan pusseittain pienlentokoneeseen Kiteen lentokentällä.
Normaalisti lentokoneeseen mahtuisi neljä matkustajaa. Nyt kyytiin mahtuu lentäjä Raimo ”Arppa” Loukkolan lisäksi juuri ja juuri toinen matkustaja Akseli Suomalainen, jonka tehtävänä on aukoa pusseja ja lastata syöttirokotteita levityslaitteistoon.
Miten levityslaitteisto toimii, se on liikesalaisuus, lentoyrityksen omistaja Erkki Järvinen sanoo. Sen avulla rokotteet kuitenkin levitetään maastoon 60 metrin välein toisistaan siisteissä riveissä kuin järjestelmällisenä helminauhana.
Rokotteita on tiputeltu lentokoneista Pohjois-Karjalasta Kymenlaaksoon yltävällä alueella jo kolmisenkymmentä vuotta. Syy laajamittaiselle vuosittaiselle rokotukselle juontaa juurensa kolmenkymmenen vuoden taakse.
Suomessa oli 1980-luvun lopulla raivotautiepidemia. 66 eläimellä – lähinnä supikoirilla sekä muutamilla naudoilla – todettiin raivotautitartunta, minkä jälkeen raivotautirokotus tuli pakolliseksi metsästykseen käytetyille koirille. Samalla ryhdyttiin rokottamaan myös villieläimiä syöttirokotteiden avulla, jotta uusia epidemioita ei puhkeaisi.
Venäjällä villieläimillä on yhä raivotautia, ja eläimet pääsevät vapaasti vaeltamaan rajan yli. Siksi Suomessakin pitää rokottaa taudin varalta.
Euroopan unioni on käytännössä ollut vapaa raivotaudista jo pitkään, mutta idässä tautia on suhteellisen paljon. Siksi raivotautia vastaan rokotetaan Suomesta Etelä-Turkkiin asti yltävällä vyöhykkeellä EU:n itärajalla. Jos niin ei tehtäisi, uusia epidemioita voisi syntyä.
Akseli Suomalainen lastaa koneeseen 35 pussia rokotteita, jotka levitetään maastoon seuraavien tuntien aikana. Yhdessä pussissa on 200 rokotetta.
Erkki Järvinen ei lennä enää rokotuslentoja, mutta hoitaa maassa kaiken tarvittavan rokotteiden vastaanottamisesta viranomaisyhteyksiin.
Yhdellä lennolla maastoon pudotetaan noin 5 500 syöttirokotetta.
Tänä vuonna rokotteiden levitys Suomessa alkoi syyskuun puolivälissä. Se aloitettiin rokotusalueen pohjoisosasta Kiteeltä. Myöhemmin tukikohdaksi vaihtuu lentokenttä Imatralla.
Cessna-mallinen pienlentokone pörrää Itä-Suomessa rajan tuntumassa arviolta kuukauden päivät. Joskus urakka on saatu tehtyä kolmessa ja puolessa viikossa, joskus aikaa on mennyt parikin kuukautta.
Jos sää on kovin tuulinen, ilmaan ei nousta. Kone jää maan pinnalle myös kovassa vesisateessa ja sumussa.
Tuuli ottaa pienlentokoneen runkoon helposti, minkä takia meno voi olla huonolla säällä vähintäänkin heiluvaa. Lisäksi koneesta pitää nähdä mihin rokotteet menevät: niitä ei tiputeta teille, laajoille pelto-aukioille, vesistöihin tai liian lähelle asutusta.
Kuka tahansa rajalle ei pääse lentelemään. Puolustusvoimilta tarvitsee alueella liikkumiseen niin maassa kuin ilmassakin ennakkoluvan ja selityksen sille, mitä alueella tekee.
Niin lähellä rajaa ei saa kuvata. Siksi kamera ei päässyt lennolle mukaan: syyskuisena tiistaina rokotteita tiputellaan 60 metrin korkeudesta Kesälahdelta Simpeleelle ulottuvalla vyöhykkeellä kirjaimellisesti niin lähelle rajaa kuin mahdollista.
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan rokotteita levittäviä lentoja sai lentää 50 metrin päässä Suomen ja Venäjän rajasta. Nyt etäisyys on 100 metriä. Sodan takia tulleet uudet rajoitukset eivät kuitenkaan eläimiä pidättele.
Vaikka syöttirokotteita on levitetty lentämällä jo 30 vuoden ajan, matalalla lentävä kone herättää silti epäilyksiä. Ihmiset ovat valppaina yhteydessä rajaviranomaisiin, jotka kuitenkin tietävät mistä on kyse, sillä lentäjän pitää joka päivä ilmoittaa heille, että kone nousee ilmaan.
Suomessa raivotautitapauksia ei ole ollut vuosiin. Viimeisimmät tapaukset ovat virolaisen hevosen tapaus vuodelta 2003 ja Intiasta tuodun koiran raivotauti vuodelta 2007.
Taudin mahdollisuutta tutkitaan kuitenkin aktiivisesti. Itärajalta kerätään joka vuosi 360 näytettä. Paikalliset metsästysseurat toimittavat Ruokavirastolle kettujen ja supikoirien raatoja pitkin vuotta, missä ne tutkitaan taudin varalta.
Keskimäärin noin 40 prosenttia tutkituista raadoista on saanut rokotteen, sillä niistä otetuista näytteistä löytyy raivotaudin vasta-ainetta.
Arppa Loukkola tekee jokaiselle lennolle lentosuunnitelman. Sen lisäksi rajaviranomaisille pitää ilmoittaa aina koneen noustessa ja laskeutuessa.
Rokotteet putoavat koneen pohjassa olevasta putkesta maastoon. Rokotteiden levitykseen tarkoitettu laitteisto koneen sisällä on Järvisen kehittelemä ja siksi liikesalaisuus.
Lentokentälle parkkeeratussa asuntovaunussa on eväsjääkaappi, jossa on myös rabieksen vastainen tehosterokote varmuuden vuoksi.
Paljaalla silmällä koneesta tippuvaa rokotetta on melkein mahdotonta nähdä. Kun kuvaa katsoo tarkkaan, siitä erottaa ilmassa olevan rokotteen.
Tänä vuonna itärajalle tiputetaan 180 000 syöttirokotetta. Ne tiputetaan maastoon jäisinä ja sulaessaan ne alkavat haista, mikä houkuttelee villieläimiä syömään niitä.
Kaikki rokotteet eivät kuitenkaan päädy villieläinten suihin, vaan niitä jää maastoon väistämättä tuhansia. Toki piilolinssikotelon kokoiset ja -näköiset rokotteet ovat kirjaimellisesti niin hajallaan ympäri metsiä, että tarkkaavainenkaan katse ei niitä huomaa.
Luonnonvaraisten eläinten rokottaminen on kimurantti juttu. Silloin hyötyjen täytyy olla suurempia kuin haittojen, Ruokaviraston erikoistutkija Tiina Nokireki sanoo.
– Jos luontoon pääsee elävää virusta rokotteen muodossa, se on poissa ihmisten käsistä. Jos jotain ei-toivottua tapahtuisi, sitä voisi vain seurata sivusta.
Tämä on yksi syy, miksi lintuja ei voida oikein rokottaa lintuinfluenssaa vastaan. Haastavinta siinä olisi kuitenkin se, miten miljoonat linnut saataisiin rokotettua.
Järvisen Erkin, Arppa Loukkolan ja Akseli Suomalaisen työpaikka, eli asuntovaunu ja pienlentokone, siirretään seuraavaksi Imatralle. Kiteeltä käsin levitettävät rokotteet on saatu maastoon ja seuraavaksi vuorossa on alueen eteläinen puolisko.
Kone käy niin lähellä rajaa, että Venäjälle näkee helposti. Rajan mutkitellessa pitää muistaa lentää sen mukaisesti.
Mitä rajan toisella puolella näkyy?
Imatran korkeudella on Svetogorskin kaupunki ihan siinä kainalossa ja sitä on tullut katseltua, Arppa Loukkola sanoo.
– Mutta pääsääntöisesti siellä on koskemattomia saloja ja soita. Ei näy mitään.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 2. lokakuuta kello 23:een asti.
Korjaus 1.10. kello 19.20: Korjattu Akseli Suomalaisen sukunimi.