Osa vastaanottokeskuksissa asuvista ukrainalaisista on väsynyt asumaan ahtaasti.
Maahanmuuttoviraston eli Migrin ohjeen mukaan asuinhuoneessa on oltava tilaa yhdelle ihmiselle vähintään neljä neliötä. Vastaanottokeskukset saavat myös majoittaa samaan huoneeseen toisilleen täysin vieraita ihmisiä.
Ukrainalaisten aika vastaanottokeskuksissa pyritään rajaamaan enintään vuoteen, mutta moni viipyy pidempään.
Ukrainan Harkovasta Kuopioon tullut 64-vuotias Valeria kertoo asuneensa noin 10 neliön kokoisessa huoneessa toisen ihmisen kanssa reilun vuoden ajan.
Hän ei halua kertoa kokemuksistaan nimellään tai kasvoillaan, koska ukrainalaisten keskuudessa suhtaudutaan karsaasti olojen kritisointiin.
– Pelätään, että yleinen mielipide kääntyy meitä vastaan, Valeria sanoo.
Valerian oikea henkilöllisyys on Ylen tiedossa. Hänen kertomia kokemuksia emme ole voineet todistaa.
Valerian 78 neliön kokoisen kolmion jokaisessa huoneessa asuu kaksi ihmistä.
Tämän lisäksi asunnossa on keittiö, wc, suihkuhuone, käytävä ja parveke.
Valeria on nykyisistä asukkaista ainoa, joka on asunut paikassa siitä saakka, kun siitä tuli vastaanottokeskuksen asunto.
– Samassa asunnossa asuvat ihmiset ovat täysin erilaisia ja yksinäisiä. Huoneissa sängyt ovat melkein vierekkäin. Se on psyykkisesti todella raskasta, Valeria kertoo.
Välillä asukkaiden kesken on ristiriitoja. Valerialla on muun muassa kokemus huonekaverista, joka osoitti häntä keskellä yötä puhelimen valolla silmiin. Tämä tapahtui, kun hän oli pyytänyt että huonekaveri tekisi jotain kuorsaamiselleen.
– Kävin tuolloin suomen kielen kurssilla ja minun piti saada nukuttua, että jaksan herätä aamulla, hän kertoo.
Huonekaverin vastaus oli tyly.
– Nukut sitten kursseillasi, minä jatkan kuorsaamista.
Oloista voi tehdä hallintokantelun
Vastaanottokeskuksen asumisoloihin tyytymätön voi tehdä hallintokantelun Maahanmuuttovirastoon. Tarvittaessa virasto selvittää onko asuminen järjestetty vastaanottokeskuksessa viraston ohjeiden mukaan.
Asumisjärjestelyistä on tullut Migriin tänä vuonna ainakin 12 hallintokantelua. Kaikkiaan kanteluita on tullut elokuun loppuun mennessä 42. Niiden lisäksi Migri saa viikoittain vastaanottokeskuksia koskevaa palautetta.
– Osa palautteista on anonyymejä. Osan voi kohdistaa tiettyyn vastaanottokeskukseen tai tiettyyn tapahtumaan, joka on johtanut palautteeseen, kertoo Maahanmuuttoviraston johtava asiantuntija Jari Kähkönen.
Tänä vuonna yksi Migriin tulleista kanteluista koski muun muassa asumisen ahtautta, ihmisten yhteisessä tilassa asuttamista, yksityisyyden puuttumista ja asunnossa olevia luteita.
Tämän lisäksi on kanneltu siitä, että asukas on siirretty hänen mielestään huonompaan asuntoon. Yksi kantelu koskee liian pientä asuntoa. Kantelija kertoo asunnon muistuttavan vankilaa.
Kanteluiden jälkeen Migri ohjeisti vastaanottokeskuksia muun muassa siitä, ettei ihmisiä majoitettaisi yleisissa tiloissa, ja että kaikilla on oltava mahdollisuus säilyttää arvotavaroitaan lukkojen takana. Tämä huomioitiin myös kesän alussa vastaanottokeskuksille lähetetyissä uusissa ohjeissa.
Asukkaat yrittävät ratkoa ongelmiaan myös keskenään
Valeria ei ole tehnyt kantelua omista kokemuksistaan Maahanmuuttovirastoon.
Migrin tavoitteena on, että asukkaiden ongelmat selvitettäisiin paikan päällä. Valeria kertoo yrittäneensä turhaan sopia erimielisyyksiä huonekaverinsa kanssa.
Kun hän kertoi tilanteesta vastaanottokeskukseen, ratkaisuksi ehdotettiin hänen siirtämistä toiseen asuntoon. Tässä vaiheessa muut asunnon asukkaat kertoivat vastaanottokeskuksen työntekijöille, että he ovat ystävystyneet ja haluavat asua yhdessä. Öisin levoton nainen siirrettiin pois tämän riideltyä toisen asukkaan kanssa.
Valeria asuu Setlementti Puijolan ylläpitämän vastaanottokeskuksen soluasunnossa. Johtaja Juha Huttunen kertoo, että ajoittain majoituksen osalta tehdään uudelleenjärjestelyjä.
– Tällöin kaikkia osapuolia kuullaan, mutta valitettavasti kaikkia ei voi aina miellyttää, Huttunen sanoo.
Vastaanottokeskus on vuokrannut yli 200 asuntoa asiakkaiden majoittamiseen. Muutamia soluasuntoja on järjestetty yksin Suomeen tulleille ukrainalaisille ja äideille lapsineen.
– Soluasunnoista tulee aika-ajoin palautetta, että yhteisasumisen kanssa on haasteita. Pääosin palaute asumisoloista on kuitenkin positiivista, Huttunen kertoo.
Kautta Suomen liikkuu myös erilaisia asumiseen liittyviä huhuja ja väärää tietoa. Epätietoisuus lisää asiakkaiden stressiä ja tuo lisähaasteita.
– Väärä tieto saattaa heikentää luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja viranomaisiin, Huttunen sanoo.
Väliaikaisratkaisu voi jatkua pitkään
Vastaanottokeskuksen järjestämän asumisen on tarkoitus olla väliaikaista. Viime maaliskuusta saakka vuoden ajan Suomessa tilapäisen suojelun nojalla olleilla ukrainalaisilla on ollut oikeus hakea kotikuntaa. Tämä on myös tavoite Suomessa.
Kuntalaisena ukrainalaisella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla suomalaisilla. Hän siirtyy muun muassa TE-palveluiden asiakkaaksi ja on oikeutettu asumistukeen ja sote-palveluihin.
Ohjeistaminen ja neuvonta on vastaanottokeskuksen tehtävä. Juha Huttunen kertoo, että myös Migri ja kunnat antavat tietoa. Kuntaan siirtyminen otetaan puheeksi myös kasvokkain kohdatessa.
– Olemme järjestäneet myös useita asiakasinfoja, jonne jokaiselle on lähetetty henkilökohtaiset kutsu, Huttunen kertoo.
Suomessa on kuitenkin huomattu, että päätöksen tekeminen on ukrainalaisille vaikeaa. Valeria sanoo, ettei hän hahmota, mitä hyötyä tai haittaa kuntalaiseksi siirtymisessä olisi.
– Haluaisin puntaroida tilannetta jonkun kanssa. Listata plussat ja miinukset paperille, hän kertoo.
Sisäministeriön maahanmuuttojohtaja Sanna Sutter ymmärtää, että kunnassa asuminen ajatellaan pitkäaikaiseksi asumiseksi, joten moni miettii, uskaltaako sellaiseen sitoutua.
Puntarissa on muun muassa se, onko muutos taloudellisesti mahdollinen.
– Yksilöllisiä ohjeita emme pysty kuitenkaan laatimaan, Sutter sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 2. lokakuuta kello 23:een saakka.