Sote-uudistuksessa on viimein siirrytty ainakin Satakunnassa ylätasolta konkretiaan. Maanantaina julkistettu palveluverkkoselvitys on kovaa tekstiä. Voimakas vastareaktio on taattu.
Jos selvityksen linjaukset toteutuvat, Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ensi vuosikymmenellä ihan toista kuin mihin on totuttu. Nykyisin perusterveydenhuollon toimipisteitä on 27. Jatkossa on tarkoitus siirtyä malliin, jossa sote-keskuksia olisi enintään seitsemässä kunnassa.
Hyvinvointialueen tiedotteessa toki edelleen linjataan, että palveluverkkotyöllä turvataan satakuntalaisten palvelut ja tavoitellaan yhä laadukkaampaa tapaa palvella asiakkaita. Käytännössä nyt kuitenkin puhutaan siitä, missä palveluita annetaan – ja erityisesti siitä, missä ei.
Moni pieni ja keskikokoinen kunta on jäämässä ilman omaa sote-keskusta. Näitä ovat muun muassa Eurajoki, Kokemäki ja Säkylä.
Leikkausten pohjapaperi
Poliitikoille tilanne on äärimmäisen hankala. Nyt tehty selvitys ei välttämättä tule missään vaiheessa aluevaltuuston äänestykseen. Se on siis ”vain” pohjapaperi virkamiesvalmistelulle.
Vain on lainausmerkeissä, koska kyseessä on tosiasiassa kaikkein merkittävin pumaska, joka koko sote-uudistuksen aikana on Satakunnassa nähty. Tällä vuosituhannella ei ole laadittu toista näin yksityiskohtaista esitystä, joka kajoaisi voimalla palveluverkkoon.
Säästöjä pakko löytää
Selvityksen taustalla ovat karut talousluvut. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, vaan rahoitus tulee valtiolta. Satakunnan hyvinvointialue on muiden alueiden lailla kroonisessa rahapulassa: alijäämä on niin iso, että lähivuosina on etsittävä yli 90 miljoonan euron säästöt.
Jos ei haluta heikentää palveluita karsimalla henkilökuntaa, on käytännössä leikattava palveluverkkoa. Samaan suuntaan ohjaa Satakunnan ja erityisesti pienempien kuntien väestökehitys: maakunnan väkiluku on putoamassa vuoteen 2040 mennessä yli kymmenen prosenttia.
Selvityksen herättämä huuto on väistämättä kovaa mutta osittain jälkijättöistä. Jokainen poliitikko tietää, mitä sote-uudistuksella todellisuudessa on tarkoitettu: Jos haetaan tehokkuutta ja säästöjä väestön vanhetessa ja vähentyessä, tuloksia ei saavuteta kauniilla korulauseilla. Mutta politiikka ei ole näin yksinkertaista eikä virkavalta saa ohittaa päätöksenteossa kansanvaltaa.
Tiukkaa vastustusta, vaan onko keinoja?
Palveluverkkosuunnitelman julkistaminen nostattaa väistämättä myrskyn: kuntapoliitikot eivät voi hyväksyä ajatusta, että omasta kunnasta katoaisi sote-asema. Kansalaiset pitävät huolen, että päättäjät ymmärtävät yskän. Kuntavaalit lähestyvät, ja lepsu asenne tuomitaan ääniuurnilla.
Aluevaltuutettujen – joista moni istuu kunnanvaltuustossa – taas taitaa olla vaikea niellä ajatusta, että leikkauslistasta päättää käytännössä virkamieskunta. Näin on käymässä, jos palveluverkkoselvitys ei tule sellaisenaan valtuuston hyväksyttäväksi.
Joku voisi jopa kysyä, mitä aluevaltuustolla edes tehdään. Leikkaukset toki hyväksytään vuosittain budjettikäsittelyn yhteydessä, osittain aluehallituksessa ja isompien päätösten osalta aluevaltuustossa. On mahdollista, että valtuusto ei hyväksy päätöksiä – mutta koska hyvinvointialueella ei ole verotusoikeutta eikä velkaakaan pysty helposti ottamaan, tällainen ratkaisu ei houkuttele.
Miten puolueet jakautuvat?
On kiinnostavaa nähdä, pysyvätkö poliittiset ryhmät yhtenäisinä. Ainakin SDP:n ja kokoomuksen on löydettävä yhteinen sävel ja pidettävä ryhmänsä kurissa, koska muuten niiden johdon kannattamat uudistukset eivät etene. Enemmistöön tarvitaan myös pienempiä ryhmiä.
Keskustalle tilanne on ikävä mutta myös herkullinen. Puolue käyttänee saamansa paikan täysimääräisesti ja korostaa asemaansa vahvana kuntapuolueena – käytännössä siis vastustaa leikkauksia. On eri asia, löytääkö puolue jostain vaihtoehtoiset säästökohteet.
Perussuomalaiset seurannevat keskustan perässä, ja myös vasemmistoliitolle ja kristillisdemokraateille palveluverkon raju leikkaaminen on vaikea ajatus.
Vihreät on vaa'ankielipuolueen asemassa. Heidän kannatuksensa tulee pääosin isommista keskuksista, joten siitä voi tehdä omat päätelmänsä.
Mitä tahansa tapahtuu, palveluverkkoselvitys ohjannee ainakin suuntaa, johon jokaisen on syytä valmistautua. Sote-palveluita saa jatkossa aiempaa harvemmasta paikasta. Toivottavasti tästä seuraa, että palvelujen piiriin pääsee aiempaa nopeammin ja hoidon laatu kohoaa – myös muualla kuin virkamiesten laatimissa esittelyteksteissä.
Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä? Onko esitys kannatettava vai pitäisikö se heittää roskiin? Kommentoi 4.10. klo 23 mennessä.