Qatar palaa isoon kansainväliseen valokeilaan tänä viikonloppuna, kun autourheilun kuninkuusluokan formula ykkösten maailmanmestaruus ratkeaa erittäin todennäköisesti.
Max Verstappen varmistanee kolmannen peräkkäisen kuljettajien maailmanmestaruutensa Losailin radalla pääkaupunki Dohan pohjoispuolella. Verstappen voi juhlia mestaruutta jo lauantain sprinttikisan jälkeen, sillä kautta hallinnut hollantilainen tarvitsee sprinttikisasta kolme pistettä eli kuudennen sijan mestaruuden ratkaisemiseen.
Joulukuun lopussa Qatar oli isosti pinnalla, kun maassa pelattiin jalkapallon MM-kisat. Silloin puhuttiin todella paljon siitä, kuinka Qatar polkee merkittävissä määrin ihmisoikeuksia.
Tilanne ei ole muuttunut vajaassa vuodessa.
– Qatarissa nähtiin vakavia ihmisoikeusloukkauksia ennen MM-kisoja, MM-kisojen aikana ja surullisesti niitä on nähty myös MM-kisojen jälkeen, Qatariin perehtynyt Britannian Amnestyn sosiaalisen ja taloudellisen oikeuden johtaja Stephen Cockburn tiivistää.
– Kun mietitään sitä, että Qatar on yksi maailman rikkaimmista maista, kehitystä ei ole nähty vielä tarpeeksi.
Yle Urheilu tiivistää ongelmavyyhdin neljän asian ympärille.
1. ongelma: Palkkoja ei ole saatu, maasta on vaikea lähteä
Ihmisoikeus- ja työelämäjärjestö SASKin kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesala on seurannut tarkasti Qatarin tilannetta. Vesala kuvailee, että Qatarissa työmäärä on vähentynyt radikaalisti rakennus- ja palvelualoilla jalkapallon MM-kisojen jälkeen. Moni työntekijä on nyt vailla töitä ja tuloja. He ovat Vesalan mukaan tyhjän päällä odottamassa uusia projekteja.
– On paljon työntekijöitä, jotka odottavat edelleen palkkasaataviaan jopa kisoja edeltävältä ajalta ja jopa tiukemman sääntelyn Fifa-projekteista. Niissä piti olla vieläpä tiukempi valvonta palkanmaksuissa. Kaikki tuloitta olevat työntekijät ovat epävirallisten työntekijäryhmien avun varassa. He odottavat, että työtilanne paranee ja saisivat palkkasaatavansa, Vesala sanoo.
Siirtotyöläisillä ei ole Vesalan mukaan mahdollista lähteä pois Qatarista, vaikka uusien työlakiuudistusten jälkeen maastapoistumista ei hallitakaan enää niin paljoa. Työnantajat eivät saa enää takavarikoida passeja, mutta monella ei ole varaa lähteä takaisin kotimaahan.
– Monilla on palkkasaatavia ja he ovat velkaantuneita. He ovat riippuvaisia palkansaannista. Kotiinpaluu ei ole mahdollista. Kotimaassakaan työtilanne ei ole niin hyvä. Monen kannattaa jäädä odottamaan saatavia Qatarista, Vesala sanoo.
2. ongelma: Uusia lakeja rikotaan, niitä ei valvota kunnolla tai ei ole pantu toimeen
Sekä Vesala että Cockburn näkevät suurena ongelmana sen, että Qatarissa uudistettuja työlakeja rikotaan tai niitä ei valvota kunnolla.
– Avainongelma on, että uudistettuja työlakeja ei ole pantu toimeen. Ihmisiä ei ole laitettu vastuuseen. Saamme jatkuvasti valituksia, että työnantajat eivät välitä työlainsäädännöstä. Työnantajat pakottavat ylitöihin, eivät maksa kunnolla tai eivät anna lupaa vaihtaa työpaikkaa. He kohtelevat huonosti. Sille on vähäiset seuraukset, Cockburn tiivistää.
Cockburnin mukaan Amnestyn tietoon tulee vieläkin kymmenittäin uusia vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.
– Vartijoille ei ole maksettu kunnolla. On kotiapulaisia, jotka pakotetaan työskentelemään valtavia määriä. On tehty vielä todella vähän sen eteen, että vääryyksiä olisi korjattu, Cockburn sanoo.
Vesalan mukaan uusia lakeja ei ole varsinaisesti peruttu, mutta niitä rikotaan koko ajan enemmän.
– Esimerkiksi työturvallisuuskriteereistä luistetaan. Tarkastukset ovat vain lähinnä muodollisia. Työpaikan vaihdon mahdollistavia lupia on myös alettu taas pidättää. Työntekijöitä ei päästetä siirtämään toisen työnantajan palvelukseen, Vesala sanoo.
Yksi esimerkki lakien rikkomisesta on kuumuudessa työntekoa määrittävä laki.
– Kuumuus on koko ajan kasvava ongelma. Yksi lainsäädäntöuudistuksista oli, että kuumimpaan aikaan keskellä päivää ei saisi tuottaa töitä. Tällä hetkellä tehdään kuitenkin niin, että rikotaan lakia, eikä keskeytetä töitä. Maksetaan mieluummin rikkomisesta tulevat sakot, Vesala havainnollistaa.
– Laki on liian heikko. Se ei vielä suojaa siltä, että työskentele 45 asteen lämmössä, Cockburn kuvailee.
3. ongelma: Ei paljon puhuttua kompensaatiota
Ihmisoikeusjärjestöt vaativat jo ennen MM-kisoja Kansainväliseltä jalkapalloliitolta Fifalta ja Qatarin valtiolta, että MM-kisojen rakennustöissä loukkaantuneille työntekijöille ja kuolleiden työntekijöiden perheille pitäisi perustaa kompensaatiorahasto.
Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Amnesty-johtaja Cockburn toivoo, että loppuvuoden aikana tiedettäisiin, mitä Fifa tekee.
– Pelkomme on, että Fifa siirtää vain päätöstä eteenpäin ja yrittää kieltää vastuunsa. Toivomme, että Fifa ottaa asian vakavasti ja näyttää, että he voivat olla vastuullinen urheilujärjestö. Fifa huolehtisi niistä, jotka ovat tehneet sen erittäin rikkaaksi urheilujärjestöksi, Cockburn sanoo.
4. ongelma: Työntekijöiden ääni ei kuulu
Vesala oli ollut yhteyksissä Qatarissa olevaan tuttuunsa viime viikolla. Hän oli myös avautunut huolistaan Vesalalle.
– Hänestä tuntui, että ihmisten mielenkiinto on kääntynyt muualle. Eikä kukaan enää välitä, mitä siellä tapahtuu. Työntekijöiden edustajien ääni ei enää kuulu. Ennen jalkapallon MM-kisoja oli kuitenkin erilaisia foorumeita ja tapaamisia, joissa työntekijät pääsivät kertomaan epäkohdista ja huolistaan suoraan viranomaisille. Tällaisia tapaamisia ei ole enää järjestetty MM-kisojen jälkeen, Vesala sanoo.
Huoli on erityisesti siinä, mitä tapahtuu, jos Qatarissa raportoi kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista.
– Ongelmista puhuvat kokevat häirintää, pidätyksiä ja karkotuksia. Mahdollisuus tuoda ongelmia esiin Qatarissa on tällä hetkellä aika pieni, Vesala sanoo.
Cockburnin mukaan Qatarin kehitys ihmisoikeusasioissa on nyt pysähtynyt. Vesala toivoisi, että tilanne paranisi jatkossa.
– Ollaan toiveikkaita, että Qatarissa työntekijöiden oikeudet paranisivat pienin askelin. Qatar voisi olla suunnannäyttäjä muille Persianlahden maille. Siellä on tehty paljon pohjatyötä uudistusten eteen. Jos Qatarissa vielä panostettaisiin lakiuudistusten toimeenpanoon ja valvontaan, Qatar voisi esimerkillään ohjata Persianlahden maiden suuntaa, Vesala sanoo.
Tällaisen viestin asiantuntijat lähettävät F1-väelle
Qatarin valtio ja F1 solmivat syyskuussa 2021 kymmenen vuoden sopimuksen F1-kisojen järjestämisestä. Viime vuonna F1-kisaa ei järjestetty, sillä maassa keskityttiin MM-jalkapallon järjestämiseen.
Tänä viikonloppuna on luvassa kymmenvuotisen sopimuksen ensimmäinen kisa. Mediatietojen mukaan Qatar maksaa F1-organisaatiolle 55 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria vuosittain järjestelyoikeuksista.
Ihmisoikeusasiantuntijat kaipaavat, että F1-väki ottaa Qatarin ihmisoikeusongelmat vakavasti.
– Olemme toistaneet sitä useaan kertaan formula ykkösten kohdalla. Saudi-Arabian, Bahrainin, Azerbaidžanin ja Qatarin kohdalla. Emme sano, että näissä maissa ei pitäisi järjestää kisoja. Mutta F1-sarjan pitäisi olla tietoinen siitä, missä se ajaa kisoja. F1:n pitäisi tehdä tarkat riskiarviot ihmisoikeusasioissa. F1:n pitää nostaa esille ihmisoikeusrikkomukset, kun he ajavat tämän kaltaisissa maissa, Amnestyn Cockburn sanoo.
Cockburnin mukaan F1-sarjan pitäisi nostaa esiin ongelmat ihmisoikeuksia polkevissa maissa, kun lajiyhteisö esimerkiksi käy keskusteluja maiden viranomaisten kanssa. F1-sarjojen ja F1-tiimien pitäisi myös Cockburnin mukaan kysyä esimerkiksi heidän käyttämiltään alihankkijoilta, miten heidän työntekijöidensä palkat maksetaan ja asuvatko he hyvissä olosuhteissa.
Vesala muistuttaa puolestaan formula ykkösten omasta ihmisoikeuslinjauksesta.
– Sen sanoitus on aika löyhä ja tulkinnanvarainen. Se kuitenkin haastaa formula ykkösiä ja velvoittaa heidät vähintään selvitystyöhön, minkälaisia ihmisoikeusriskejä Qatarissa kilpailemiseen liittyy, Vesala kuvailee.
Hän nostaa esiin esimerkiksi yhden ammattiryhmän, minkä kaltoinkohtelun Amnestyn Cockburn myös mainitsi, eli vartijat.
– Jokaisessa yleisötapahtumassa tarvitaan vartijoita. Heidän osaltaan on raportoitu nimenomaan merkittävistä ihmisoikeusloukkauksista. Ainakin tässä mielessä Kansainvälisellä autoliitolla ja formula ykkösillä on velvollisuus selvittää ihmisoikeusrikkomuksia, Vesala sanoo.
Kuljettajilla on valtaa, eikä sitä pidä suitsia
Perinteisesti F1-kuljettajat ovat olleet hyvin varovaisia ottamaan kantaa kisamaidensa ihmisoikeusrikkomuksiin. Yksi poikkeus on ollut seitsemänkertainen maailmanmestari Lewis Hamilton.
Kun F1-sarja kilpaili edellisen ja ensimmäisen kerran Qatarissa vuonna 2021, Hamilton kuvaili Qataria yhdeksi pahimmista ihmisoikeuksien rikkojista ja totesi, että urheiluyhteisöillä on velvollisuus kasvattaa ihmisten tietoisuutta tämän kaltaisista asioista. Hamilton kilpaili Qatarissa kypärällä, jossa oli sateenkaaren värit.
Cockburnin mukaan on jokaisen kuljettajan henkilökohtainen valinta, miten he tuovat esiin ihmisoikeusrikkomukset kilpailumaissaan. Niistä puhuminen voi olla kuitenkin Amnesty-johtajan mielestä todella tehokasta.
– Lewis Hamilton on hyvä esimerkki. Hänen ulostulonsa saavat valtavasti julkisuutta. Se voi olla positiivinen juttu. Rohkaisisin kuljettajia oppimaan Qatarin tilanteesta ja ymmärtämään kontekstin, miksi näissä maissa kisataan, Cockburn sanoo.
Kolikolla on myös toinen puoli. Cockburn haluaisi, että epäkohdista puhuvia F1-kuljettajia ei rangaista. Kansainvälinen autoliitto Fia päätti joulukuussa uudesta säännöstä, jonka mukaan F1-kuljettajat eivät saisi esittää poliittisia, uskonnollisia tai henkilökohtaisia julistuksia ilman kattojärjestön lupaa.
– F1:n pitää tukea kuljettajia, jos he päättävät puhua ihmisoikeusloukkauksista. F1:n pitää varmistaa, että kuljettajien on turvallista puhua näistä ongelmista. Ei pitäisi olla mitään sanktioita tai jälkiseuraamuksia, Cockburn päättää.