Pauliina Miettinen, 51, oppi Yhdysvalloissa asuessaan pitämään draaman kaarista ja onnellisista lopuista.
Hänen omassa elämässään on riittänyt draamaa enemmän kuin monella muulla. Nyt hän haluaisi ainakin yhden onnellisen lopun lisää: Suomen mestaruuden KuPSin päävalmentajana.
Kotikaupunkinsa joukkueessa, jonka valmentajaksi hän tuli kesken kauden ja jonka hän valmensi jo seurahistorian ensimmäiseen cup-mestaruuteen.
Miettinen sanoo, että cupin mestaruuden kupsilaiset pelasivat seuralleen. Tänään pukukopissa Miettinen aikoo pyytää jotain itselleen.
KuPSilla on mahdollisuus varmistaa mestaruus keskiviikkona PK-35 Vantaata vastaan.
– Ajattelin itsekkäästi ensimmäistä kertaa pyytää, että pelatkaa minulle tämä peli, Miettinen sanoi tiistaina.
Pari vuotta sitten Miettinen sairastui rintasyöpään, kun hän valmensi TiPSin liigajoukkuetta. Hän kävi rankat sytostaattihoidot läpi ja ajatteli ajoittain elämänsä päättyvän.
Miettinen ei suostunut luovuttamaan ja jäämään sängynpohjalle. Hän ei myöskään luopunut valmentamisesta, vaan saapui harjoituksiin ja otteluihin oman vointinsa ehdoilla, kävi silloin tällöin oksentamassa kesken ottelun, mutta jatkoi kuitenkin pelin loppuun asti.
Kauden päätteeksi TiPS saavutti edellisvuoden tapaan hopeaa.
Nyt mestaruuden voittaminen merkitsisi Miettiselle paljon. Ei pelkästään mitalina tai ykkössijana. Se olisi hänelle henkisesti suuri saavutus.
Kun Miettinen pelasi itse aikoinaan Kuopiossa, häneen iskostettiin ajatus, että hänestä tulisi joku päivä mestari – nimenomaan kuopiolainen mestari.
Hän voitti pelaajaurallaan mestaruuden HJK:ssa, KontUssa, ja valmentajana hän valmensi PK-35 Vantaan tuplamestariksi kahtena peräkkäisenä vuotena, mutta nyt Miettisellä on mahdollisuus saada nostaa voittopyttyä ylpeänä kuopiolaisena.
– Kaikki nämä vuodet, jotka olen ollut täältä poissa. Olen kasvanut ihmisenä muualla, mutta täältä olen lähtenyt ja tänne haluan antaa kaiken takaisin, Miettinen sanoi.
– Ajattelin, etten koskaan enää pääse tähän tilanteeseen. Että olen elossa, käynyt syövän läpi ja taistellut sieltä tähän. Ja saan valmentaa tällaista joukkoa, jolla on mahdollisuus voittaa.
Oikeiden narujen vetely
Miettistä pyydettiin KuPSin valmentajaksi toukokuun lopussa, kun joukkuetta vuodesta 2019 luotsannut Ollipekka Ojala astui syrjään sairausloman takia.
Miettinen on saanut tämän kauden aikana toteuttaa unelmaansa ja tehdä työtä hyvissä olosuhteissa. Tilanne on ollut monessa suhteessa erilainen kuin hänen aikaisemmissa joukkueissaan, sillä KuPSissa on pyritty ammattimaisuuteen jo pidemmän aikaa.
Vaikka naisten joukkueessa ei olla edelleenkään samalla viivalla kuin miesten joukkueessa, ovat olosuhteet olleet moniin muihin seuroihin verrattuna varsin hyvät.
Se on näkynyt tuloksissa, mutta myös odotuksissa. Kun Miettinen saapui Kuopioon, KuPS oli voittanut jo kaksi peräkkäistä mestaruutta.
– Odotusarvo on, että KuPS hakkaa kaikki kahdeksalla maalilla. Paine on kova, aivan erilainen kuin jollekin perusjengille, Miettinen sanoi.
– Olin aluksi hämääntynyt, kun pelaajat eivät edes juhlineet maaleja. Pelaajat odottivat, että heidän pitää voittaa ottelut kahdeksalla maalilla. Opetin heille, ettei tarvitse voittaa kuin yhdellä maalilla.
Miettinen on opiskellut Yhdysvalloissa niin varhaiskasvatusta kuin psykologiaakin. Tänä kesänä hän on käyttänyt joukkueessaan enemmän psykologiaa kuin aikaisemmin, jotta on saanut joukkueensa pelaamaan haluamallaan tavalla. Hän on vedellyt erilaisista naruista, onpa hän joskus tarjonnut voittomaalintekijälle rahaakin.
– Ennen cupin finaalia sanoin, että en anna penniäkään. Nyt pitää motivaation tulla jokaisen pelaajan sisältä, Miettinen nauroi muistellessaan tilannetta.
Niin nauroivat pelaajatkin ja latoivat viisi maalia HJK:n verkkoon.
Miettinen palasi kentän laidalle cupin finaalissa
Kun KuPSilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo syyskuussa HJK:n kotikentällä, se joutui poistumaan kotimatkalle 2–4-tappio niskassaan. Tuolloin Miettinen jopa riiteli pelaajiensa kanssa, sillä tappio turhautti niin paljon.
Suomen cupin finaaliin mennessä joukkue oli kääntänyt tilanteen täysin. Yleensä otteluita katsomosta seuraava Miettinen olikin joukkueensa mukana vaihtopenkillä.
– Sanoin pelaajille olevani heidän suurin faninsa. Huusin ja kannustin heitä penkiltä, totta kai annoin vähän ohjeitakin, mutta keskityimme vain positiiviseen energiaan.
Miettisen mukaan tämän illan ottelu olisi aivan erilainen, jos KuPS olisi hävinnyt cupin finaalin.
– Saimme siitä pelistä paljon itseluottamusta ja uskon, että jokainen haluaa pelata parhaan ottelunsa. En oikeastaan mitään muuta peräänkuuluta tuossa pelissä kuin että lähdetään ja voitetaan.
Tärkeää perspektiiviä
Kun tämä kausi on ohi lokakuun puolivälissä, on Pauliina Miettinen jälleen tiukan paikan edessä. Hänen sopimuksensa päättyy ja halua jatkoon olisi hyvinkin paljon, mutta päätöksenteko ei ole niin yksinkertaista. Tällä hetkellä tilanne on 50–50.
Miettinen sanoo olevansa Suomen parhaassa firmassa töissä. Hänellä on valmennettavanaan ryhmä loistavia pelaajia, hän rakastaa työtään ja hänellä on kaikki hyvin Kuopiossa.
Mutta Miettisen puoliso ja koirat eivät asu Kuopiossa.
– Olen koko ajan poissa kotoa ja minulla on sinne ikävä koko ajan. Minun elämäarvoni ovat jossain muualla kuin työssä. En elä elämää vain työn takia. Haluan tehdä myös muita asioita, kun en voi tietää, kuinka monta elinvuotta tässä on jäljellä.
Miettinen voi tällä hetkellä hyvin – ainakin osittain, jos ei jatkuvaa lihassärkyä oteta huomioon. Miettinen uskoo saaneensa tämän oireen sytostaattihoidoista.
– Tosin olen jo viisikymppinen. Ei tässä varmaan terveitä päiviä enää näy, mutta pystyn pelaamaan vielä padelia ja nauttimaan elämästä. Monella muulla on asiat tosi pahasti. Siihen verrattuna ei tämä minun juttuni ole mitään.
Miettinen sanoo opettaneensa pelaajilleenkin perspektiiviä. Hän ymmärtää, että jalkapallo on heille tärkeää – se on sitä hänellekin – mutta se ei ole koko elämä.
– Tärkeämpää on, että me nautimme tästä kaikesta. Arvostamme ja olemme kiitollisia, että saamme pelata.