Jenny Rautionaho on hyvällä tuulella. Hän on tehnyt aamulla puolentoista tunnin fysiikkatreenin, syönyt sen jälkeen nopeasti kaupasta haetun lounaan, kasannut sängyn uuteen asuntoonsa ja palannut mäelle.
Mäkihyppääjä esittelee huoltotiloja Lahden suurmäen tornin juurella. Puhumme hienosti sujuneista viime kevään kisoista, kokemuksista lentomäessä, onnistuneesta kesäharjoittelusta, parantuneista fysiikkatestien tuloksista ja alkavan kauden tavoitteista.
– Oliko vaikeaa lähteä Rovaniemeltä?
Harmittomaksi tarkoitettu välikysymys saa Rautionahon synkäksi. Häntä alkaa itkettää.
Rautionaho on selvästi sitä ihmistyyppiä, joka ei mielellään näytä tunteitaan kelle hyvänsä. Hän yrittää estää kyyneleensä, mutta ei mahda itkulle mitään. Hän katsoo muualle, puree hampaitaan yhteen, pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan ja saa vaivoin vastattua.
– Ei.
Ehkä ei, mutta tunteita se taitaa herättää.
Äidin mäkikoulu
Jenny Rautionaho on syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä, aivan Ounasvaaran hiihtokeskuksen kupeessa. Isä Esko Rautionaho on entinen mäkihyppääjä, äiti Minna Rautionaho veti Ounasvaaralla mäkikouluja Jennyn ollessa lapsi. Mäkiuransa jälkeen Esko-isä ajoi taksia ja äidin illat kuluivat Ounasvaaralla.
– Jossain minun oli oltava, kun ei niin pientä lasta voinut jättää yksin kotiin. Äiti otti sitten mäille mukaan ja siitä se 4-vuotiaana alkoi, Rautionaho selittää.
Nyt, 27-vuotiaana, hän on jättänyt Rovaniemen taakseen ja asettumassa Lahteen. Kotiseudulla harjoitteleminen alkoi käydä yksinäiseksi puuhaksi ilman varteenotettavia treenikavereita.
– Valmentajan kanssa yksin salilla, yksin mäkitreeneissä. Se oli pohjoisessa aika yksinäistä hommaa, Rautionaho kuvailee.
Rovaniemi on pinta-alaltaan Euroopan suurin kaupunki, mutta henkisesti se alkoi käydä Rautionaholle ahtaaksi. Hän on kuulemma henkeen ja vereen maalainen, eikä viihdy kaupungissa, mutta pesäero tuttuihin piireihin tuli tarpeeseen.
– Täällä Lahdessa on helpompi olla ja harjoitella, Rautionaho hymähtää.
Tyhjyyteen katsovista silmistä näkee, että kyse ei ole vain yksin harjoittelemisesta. Rautionaho ei sano sitä suoraan, mutta on helppo arvata, että Rovaniemellä oli muutakin, mitä hän ei enää elämäänsä kaivannut.
Rovaniemelle jäi esimerkiksi isä, jonka kanssa Jenny on varhaislapsuutensa jälkeen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Vanhemmat erosivat, kun Jenny oli ala-asteikäinen ja lapset jäivät äidilleen asumaan.
– Puhumme joskus puhelimessa tai näemme mäellä, mutta isä ei ole kuvioissani mukana. Se asia käsiteltiin jo lapsuudessa ja olen sen kanssa ok. En oikeastaan edes tiedä, mitä hän tekee, mutta kai hän pärjää, Rautionaho kertoo.
Toisaalta Rovaniemelle jäi myös paljon tärkeitä asioita. Äidin isä ”pappa” on Rautionaholle rakas, samoin isoveli perheineen. Heistä puhuessaan Rautionaho herkistyy taas. Ja sitten on tietysti äiti, joka on aina ollut Jennylle läheinen. Pian hän palaa kotiin.
Äidin vankilatuomio
– Ei ole ollut helpot kaksi vuotta, Jenny Rautionaho aloittaa.
Minna Rautionaho tuomittiin marraskuussa 2021 kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä kavalluksesta ja väärennöksestä. Hovioikeus muutti tuomion myöhemmin tasan kahden vuoden vankeustuomioksi.
Jenny Rautionaho ei halua puhua tuomiosta, eikä hänen tarvitsekaan. Äiti on hänelle äiti, ei rikollinen. Vanhat synnit on pian sovitettu, kun äiti pääsee ensi kuussa vapaaksi.
Yhteys äidin ja tyttären välillä ei vankeustuomiosta huolimatta ole katkennut. Äidin viikonloppuvapailla he ovat voineet tavata ja äiti seuraa tyttärensä kilpailuja televisiosta. Kotimaan kilpailuissa äiti saattaa käydä myös paikanpäällä katsomassa Jennyn suorituksia.
Vaikka piina on pian ohi, äidin vankeustuomiolla on ollut oma vaikutuksensa myös tyttäreen. Iltapäivälehdet ovat yrittäneet nyhtää Rautionaholta kommentteja tämän äidistä heti siitä lähtien, kun tuomiosta tuli julkinen. Rautionaho ei ole halunnut puhua.
Nyt Rautionaho kommentoi aihetta lyhyesti ja näyttää tunteensa, kuten alla olevalta videolta voi nähdä.
Alkavaan kauteen Rautionaho voi valmistautua vain urheiluun keskittyen, kun kaksi vuotta enemmän tai vähemmän mielessä pyörinyt asia on viimein pois päiväjärjestyksestä.
– Nyt on helpompi lähteä kauteen, kun ei tarvitse miettiä enää asiaa. On sillä oma vaikutuksensa ollut, Rautionaho pohtii.
Rautionaho näyttää siltä, ettei välittäisi puhua enää enempää äidistään, joten vaihdamme aiheen takaisin Lahteen. Tosin sitäkin hän inhosi monta vuotta.
Maailman paras
Rautionahon antipatialle Lahtea kohtaan ei oikeastaan ollut mitään järkevää syytä, tunnepitoisia sitäkin enemmän. Rautionaho on urallaan kärsinyt kolmesta pahasta polvivammasta, joista toinen tuli juuri Lahdessa vuonna 2014.
– Meillä on ollut täällä leirejä ja monta vuotta ilmoitin, että minä en tule. En tykkää Lahdesta, Rautionaho naureskelee omille ennakkoluuloilleen.
Nyt hän kuitenkin asuu Lahdessa ja vielä omasta vapaasta tahdostaan. Lahtelaistumista on helpottanut uusi poikaystävä, mäkihyppääjä Arttu Pohjola, jonka kanssa Rautionaho on pitänyt yhtä reilun puolen vuoden ajan. Pohjola harjoittelee samassa Ossi-Pekka Vallan vetämässä ryhmässä, johon Rautionahokin nykyään kuuluu.
– Olen oppinut, että Lahti on muutakin kuin hyppyrimäet, Rautionaho hymyilee, mutta muistuttaa, että sydän sykkii edelleen pohjoiseen.
Iltapäivän harjoituksena lahtelaisporukalla on salibandya rullaluistimilla.
– Hengenvaarallista touhua, Rautionaho puuskahtaa.
Mielikuva tuntuu naurettavalta. Kovapäinen nainen, joka ammatikseen hyppää mäkeä, jopa lentomäestä, suhtautuu salibandyyn äärimmäisellä varovaisuudella.
Mukaan on kuitenkin mentävä, sillä nyt hän on osa lahtelaista treeniryhmää ja yhteisen ohjelman mukaan on toimittava. Treeniseurasta on paljon iloa, vaikka rullaluistinsalibandy ärsyttää.
– Täällä harjoittelee maajoukkuemiehiä ja haluan näyttää, että hyppään paremmin kuin he, Rautionaho virnistää.
Harjoitusporukka järjestää toisinaan keskinäisiä kisoja, joissa Rautionaho on päässyt näyttämään miehille osaamistaan.
– En ole ollut viimeinen, hän sanoo ylpeänä.
Maisemanvaihdos on tehnyt Rautionaholle selkeästi hyvää. Rovaniemeltä hän ei kuulemma kaipaa mitään, paitsi ehkä kylmiä ja lumisia talvia. Lahdessa hän puolestaan arvostaa harjoitteluolosuhteita ja mäkiporukan keskinäistä yhteishenkeä.
Rautionahon tavoitteena alkavalla kaudella on vakiinnuttaa paikka maailmancupissa 15 parhaan joukkoon. Viime kaudella hän oli maailmancupissa 27:s, mutta joutui ennen MM-kisoja tapahtuneen pahan kaatumisen takia jättämään kilpailuja väliin ja menetti siinä arvokkaita pisteitä. Päättyneen kesän kilpailut ja harjoitukset viittaavat siihen, että tavoite on realistinen.
Jonain päivänä hän haluaa voittaa olympiakultaa, kenties jo seuraavissa olympiakisoissa vuonna 2026. Menneitä hän ei pääse pakoon, mutta niistä voi ammentaa voimaa matkalla kohti suurta tavoitetta.
– Ei ole ollut kivetön tie, mutta ehkä se jossain vaiheessa kantaa hedelmää ja olen joskus maailman paras.
