Hiihdon Suomen cup nähdään viikonloppuna Ylen kanavilla. Lauantain sprintit klo 11.55 alkaen TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa. Sunnuntaina ohjelmassa ovat viestit klo 11.55 (naiset) ja klo 13.05 (miehet).
Ahosten kuusihenkinen perhe on harvoin koolla, mutta nyt siihen on hyvä syy.
Ahvenanmaalla juhlittiin lokakuussa, hiihtokauden alla, vanhempien 30-vuotishääpäivää ja Kari-isän 70-vuotisjuhlia. Eipä sillä, tämä perhe on aikanaan viettänyt aikaa toistensa seurassa harvinaisen paljon.
Lapset Ville, Aapo, Anni ja Olli ovat kaikki harrastaneet maastohiihtoa ja isä on valmentanut.
– Töistä kotiin kaupan kautta, kolme muovikassillista ruokaa ja juomaa. Syömään, lepo, treenit ja nukkumaan, Kari Ahonen kuvailee perheensä arkea lasten ollessa nuorempia.
Anni ja Aapo eivät enää hiihdä kilpaa, mutta perheen esikoinen Ville, 29, on noussut maajoukkueeseen saakka ja Olli, 24, hiihtää B-maajoukkueessa. Imatralta lähtöisin olevan perheen lapset asuvat nyt omillaan eri puolilla Suomea, eikä perheen tuki enää ole kaikki kaikessa. Silti lapset arvostavat vanhempiensa uhrauksia.
– Vanhemmat ovat olleet tosi iso tuki alusta alkaen ja innostaneet tämän lajin pariin, Ville kuvailee.
– Itsellä on tosi kiitollinen olo, Olli jatkaa.
Isä valmentaa poikiaan edelleen, ja vaikka Ville asuu nykyään Espoossa ja Olli Kuopiossa, yhteys Imatralle ei ole katkennut.
– Isän kanssa soitellaan edelleen päivittäin ja käydään läpi, miten harjoitukset ovat menneet, veljekset selittävät.
Jopa 30 000 euroa vuodessa lasten harrastuksiin
Neljän urheilevan lapsen harrastaminen on luonnollisesti ollut kallista touhua. Ahosten perheessä ei ole euroja säästelty, kun lapsia on viety leireille ja kilpailuihin. Pahimmillaan lasten harrastuksiin on uponnut 20 000–30 000 euroa vuodessa.
– Molemmat vanhemmat tekivät töitä, mutta lainaakin on otettu, Kari Ahonen kertoo.
Ahonen korostaa, että he olisivat halutessaan päässeet halvemmallakin, mutta perhe satsasi tietoisesti esimerkiksi lastensa leiritykseen. Sitä paitsi lasten harrastukset ovat antaneet myös vanhemmille paljon – ja antavat edelleen.
– Se ei ehkä minusta ladun varressa näy, mutta tunteiden kuohunta myös tappioiden ja epäonnistumisten kohdalla voimaannuttaa todella paljon, Ahonen kuvailee.
”Pikkuveljelle häviäminen sattuu aina”
– Lapsina he kilpailivat välillä aika verisestikin, Kari Ahonen huokaa.
Villen ja Ollin mukaan leikit ja pelit menivät lapsena helposti painiksi ja siihen osallistui myös kolmas veli Aapo.
– Ihan tosissaan väännettiin, Olli naurahtaa.
Enää isää ei tarvita erotuomariksi, mutta veljellinen kilpailu on säilynyt.
– Se on ajava voima, ettei halua hävitä pikkuveljelle. Ollille häviäminen sattuu aina, Ville selittää.
Toistaiseksi Ville on menestynyt paremmin, mutta muutaman kerran isoveli on joutunut toteamaan pikkuveljensä paremmaksi.
Näin tapahtui muun muassa viime syksynä Suomen cupin sprintissä Taivalkoskella.
– Jos Villen voittaa, niin yleensä on mennyt aika hyvin, Olli hymyilee.
– Mutta aika harvassa ne kerrat ovat ainakaan hiihdossa, hän lisää.
Vaikka toisen kantapäiden katsominen ärsyttää, on hiihtävästä isoveljestä ennen kaikkea hyötyä.
– Ville on asettanut riman korkealle, hän on ollut minulle esikuva. Eikä pelkästään hiihdossa, vaan asiassa kuin asiassa. Siinä on ollut esimerkki, mihin tähdätä ja mieluiten ylikin, Olli kuvailee.
Kolmiloikkaa ja viestikisoja
Ahosten lapsuuteen ja nuoruuteen kuului paljon muitakin harrastuksia kuin hiihto. Molemmat myös yleisurheilivat parikymppisiksi saakka.
Ollin parhaita lajeja olivat keihäänheitto ja hyppylajit, Villellä on jopa nuorten SM-mitali kolmiloikasta. Nopeaa tehontuottoa vaativista yleisurheilulajeista on iso ilo tämän päivän maastohiihdossa.
– Se on nykyhiihdossa aika isossa roolissa, että pystyy tuottamaan hetkellisesti kovan tehon. Jalkojen voimantuotto on opeteltu jo lapsena sellaiseksi, että se palvelee hyvin vuorohiihtoa, Ville selittää.
Ei siis mikään ihme, että molempien Ahosen veljien bravuurilaji hiihdossa on perinteisen sprintti. Siinä Ville ylsi viime talven MM-kisoissa peräti kymmenenneksi. Tänä talvena arvokisoja ei ole, joten molempien tavoitteet on suunnattu maailmancupiin.
– Jos pääsisi sitä kiertämään säännöllisesti, Olli aloittaa.
– Perinteisen sprinteissä pitäisi vakiinnuttaa paikka välieriin. Sitten olisi todennäköisyyksien valossakin paremmat mahdollisuudet yltää finaaliin, Ville jatkaa omista tavoitteistaan.
Ennen maailmancupin alkua veljekset hiihtävät Imatran urheilijoiden viestijoukkueessa Suomen cupissa Vuokatissa. Seura voitti viesticupin viime vuonna, eikä se maailmancupia kiertäville maajoukkuehiihtäjille ole mikään pikkujuttu.
– Siinä on pari muutakin kovaa hiihtäjää ja olemme hitsautuneet hyvin yhteen. Innolla odotamme Suomen cupin viestikisoja, niistä tulee kovia vääntöjä.