Petri Ilmarinen seisoo hiihto- ja pyöräilykeskus Kalpalinnan toisella huipulla. On lokakuun loppu ja pyöräilykauden viimeinen päivä. Turistirinteessä riittää vielä alamäkipyöräilijöitä.
Samana päivänä Kalpalinnassa alkaa lumetus. Ilo pienestä pakkasesta jää lyhyeksi, sillä parin päivän päästä sataa vettä ja lämpötila on useamman asteen plussalla. Seuraavia pakkasia Janakkalaan olisi odotettavissa marraskuun puolessavälissä.
Ilman lumetusta Kalpalinnassa ei lasketeltaisi, vaikka olisi kunnon talvi. Onko siis järkeä pyörittää laskettelukeskusta Etelä-Suomessa?
Ensimmäinen hiihtohissi Kiianlinnassa
Kalpalinnan alueen historia laskettelukeskuksena ulottuu 1930-luvulle, jolloin Suomeen alkoi tulla ensimmäisiä laskettelurinteitä. Janakkalan Turengin rinteiden potentiaalin ymmärsi turkulainen liikemies ja urheilija Karl A. Ebb, joka avasi vuonna 1939 Kiianlinnan laskettelijoille.
Suomen ensimmäinen laskettelurinne, Granin mäki, oli perustettu jo aiemmin Kauniaisiin. Kiianlinna teki puolestaan historiaa siinä, että sen rinteillä toimi Suomen ensimmäinen hiihtohissi.
Finna.fi-sivustolta löytyy video nimeltä Finlandia-katsaus 63. Siinä on kuvattu pujottelukilpailuja Kiianlinnassa vuonna 1945. Kiianlinnan osuus alkaa kolmen minuutin jälkeen.
Seuraavassa videossa siirrytään parikymmentä vuotta eteenpäin.
Eino ja Osmo Kalpala perustivat 1960-luvulla Kiianlinnan viereen oman hiihtokeskuksensa, Kalpalinnan. Myöhemmin ne yhdistyivät kahden huipun ja useiden rinteiden Kalpalinnaksi.
Myös Kalpalinna teki aikoinaan historiaa: siellä toimivat Suomen ensimmäiset lumitykit.
Kalpalinna on viime vuosina uinunut, vaikka onkin ollut toiminnassa. Vuonna 2019 keskus sai uudet omistajat eli Petri Ilmarisen ja Ari Laivolan.
Ilmarinen sanoo, että viimeiset neljä vuotta on maksettu korjausvelkaa. Nyt on aika katsoa eteenpäin. Maata keskuksella on 62 hehtaaria.
Suuret suunnitelmat korvaavat lumen?
Ilmarisen mukaan rinteiden lumettaminen on välttämätöntä niin Euroopassa kuin Suomessakin. Luonnonlumi ei määrältään ja koostumukseltaan riitä lasketteluun.
– Tämän hetken tykit ja lumetusjärjestelmät mahdollistavat, että pystymme jo miinus yhdessä asteessa tekemään lunta.
Alle kymmenessä pakkasasteessa Ilmarisen mukaan syntyy nykyään lunta yhtä tehokkaasti kuin aiemmin reilun kymmenen asteen pakkasessa.
– Sellaista pakkasta saadaan varmasti vielä 10–15 vuotta, Ilmarinen arvioi ja muistuttaa, että viimeiset kolme vuotta Kalpalinna on pystynyt lumettamaan viidestä seitsemän mäkeä laskijoiden käyttöön viideksi kuukaudeksi.
– Toukokuussa voi laskea simmareissa vappukisaa.
Mitä tulevaisuuteen tulee, Kalpalinna ei aio jäädä pelkäksi laskettelukeskukseksi tai kesäaikana alamäki- ja muiden pyöräilijöiden tantereeksi.
Suunnitelmissa on, että alueella voisi harrastaa paria kymmentä eri lajia aina ratsastuksesta kaikenlaiseen kaksi- ja nelipyöräiseen toimintaan.
Moottoriurheilukeskusta paikasta ei tule, Ilmarinen lupaa. Vakinaisia asuntoja, mökkejä, kauppoja, startup-toimintaa, jäähalli, lasketteluhalli, elokuvateatteri, hotelli ja maauimala Kalpalinnasta sen sijaan voisivat tulevaisuudessa löytyä.
Ensin kuitenkin muokataan hieman rinteitä uuteen uskoon.
”Oli kiire unelmoida isosti”
Kalpalinnan suunnitelmat kuulostavat suurilta. Petri Ilmarisen mukaan oli kiire unelmoida isosti. Alueelle laadittiin osayleiskaava, joten siihen oli ajoissa saatava kaikki tärkeä.
Arkkitehtina Ilmarinen tiesi mitä piti tehdä. Lainvoiman kaava sai syyskuussa.
– Meidän kannalta tämä meni sillä tavalla hyvin, että meillä on toimintavaraukset alueelle kaavoituksessa seuraavat 30–50 vuotta.
Entä rahoitus? Ilmarinen uskoo, että Kalpalinnasta tulee moniomisteinen sijoituskokonaisuus. Kiinnostusta hänen mukaansa alueeseen on.
Ilmarinen vertaa nykyistä Kalpalinnaa Keski-Suomessa sijaitsevaan Himokseen 1980-luvun alussa.
– Siellä oli kaksi mäkeä ja kahvila, kun tänään siellä on lähemmäksi 30 miljoonaa liikevaihtoa, festaria ja touhua. Siitä on helppo hahmottaa, että me olemme nyt se kaksi mäkeä ja kahvila.