Mikko Manner, lempinimeltään Mamba, on Jukka Jalosen oikea käsi. Hänet tunnetaan positiivisena ja iloisena hahmona niin maajoukkueessa kuin muuallakin – mutta hän on myös erittäin kilpailuhenkinen, armoton perfektionisti ja itsensä ruoskija. Tai ainakin oli.
Tänä syksynä Manner toimii Vaasan Sportin alle 16-vuotiaiden apuvalmentajana. Mitään uutta valmentajasopimusta ei viimekeväisten potkujen jälkeen ole ilmaantunut, mutta se ei enää Manneria harmita. Itse asiassa pieni tauko ammattivalmentamisesta on antanut aikaa itsetutkiskeluun.
– Jos en löydä mitään tänä vuonna, niin yritän ensi vuonna uudestaan. Tähtään vieläkin ulkomaille, en halua luovuttaa yhden epäonnistumisen jälkeen.
Mannerilla oli menossa toinen kausi Brynäs IF:n päävalmentajana, kun joukkuetta uhkasivat putoamiskarsinnat. Kausi oli ollut raskas ja median edessä Manner otti syyt niskoilleen.
– Se on ollut oma tapani johtaa. Olen kantanut vastuun median edessä ja samalla suojellut joukkuettani.
Mannerin tapa on kuitenkin vaatinut veronsa, ja hän kertoo avoimesti voineensa huonosti. Itsetuntokin kärsi.
Vain kaksi vuorokautta ennen ensimmäistä karsintaottelua Malmötä vastaan Manner vapautettiin tehtävästään. Seuraikoni Ove Molin otti ohjat, mutta hänkään ei saanut kurssia käännettyä. Brynäs putosi Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjaportaalle ensimmäistä kertaa 63 vuoteen.
Työtä pelkäämätön perfektionisti
Nyt potkuista on kulunut kahdeksan kuukautta ja Mannerista alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olisi valmis uuteen pestiin. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja vaatinut ammattiauttajan apua.
– Olen syntynyt 1970-luvulla ja tottunut siihen, että saavuttaakseen jotain pitää paiskia kovasti töitä. Sitten, kun kovasta työstä huolimatta ei tule tulosta, silloin ollaan vähän hukassa. Tein työni niin hyvin kuin pystyin, mutta se ei riittänyt, Manner kertoo ajatuksistaan.
Manner kuvailee itseään perfektionistiksi, jonka ankara sisäinen puhe ruoskii, jos asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
– Olen tehnyt kovasti töitä oman pääni kanssa hyvän psykoterapeutin avulla. Pitäisi olla armollisempi itseään kohtaan. Minulla se itseruoskinta meni vähän yli ja nyt haen parempaa tasapainoa. Valmentajana ei tarvitse olla täydellinen.
– Ottelun ei aina tarvitse mennä niin kuin on suunnitellut. Pitää oppia tuntea myötätuntoa myös itseään kohtaan.
Maajoukkueesta voimaa
Kun elämä seurajoukkueessa on ollut raskasta, maajoukkue on ollut Mannerin turvasatama – paikka, missä tankataan energiaa seurajoukkuearkeen.
– Meillä on samanlainen arvopohja ja autamme toisiamme. Tämä on ollut aivan erityinen työyhteisö ja toivon, että jokainen saisi kokea jotain tällaista.
Kun Tampereen EHT-turnaus on ohi, alkaa arki junioreiden apuvalmentajana Vaasassa. Se ei kuulunut suunnitelmiin vielä viime keväänä, silloin katse oli tiukasti eteenpäin.
– Oli muutama seura, jotka hakivat uutta valmentajaa tälle kaudelle, mutta en tullut valituksi, ja se oli näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä.
– Jos olisin heti aloittanut uudessa seurassa ilman lepoa ja itsetutkiskelua, olisin saattanut päätyä samaan tilanteeseen uudestaan. Kun seuraavan kerran saan mahdollisuuden, olen toivottavasti viisaampi valmentaja.