NHL:ssä valmentajan työpaikkoja on perinteisesti pidetty tuulisina virkoina. Virka on haluttu ja korkeasti palkattu, mutta työt saattavat päättyä koska tahansa.
Erityisen tuulisena voi pitää valmentajan työtä Edmontonissa.
Seuran oma varaus Ryan Nugent-Hopkins on edustanut Oilersia kolmentoista kauden ajan ja pelannut sinä aikana peräti kymmenelle eri päävalmentajalle. Lukema ei varsinaisesti mairittele sen enempää johtoporrasta kuin seurakulttuuria.
– Se on ollut kuin WC-istuin, GM Ken Holland kommentoi päävalmentajan pallia Oilersissa helmikuussa 2022.
Seurajohtaja vakuutteli tuolloin luottamustaan silloiseen päävalmentajaan Dave Tippettiin. Holland lisäsi, ettei valmentajia voisi jatkuvasti potkia pihalle.
Syystä tai toisesta Holland on kuitenkin toiminut juuri niin – viimeksi sunnuntaina.
Kesällä eläköityvä Holland on neljän Edmonton-vuotensa aikana palkannut kolme uutta päävalmentajaa.
Kenkää sai vajaan kolmen edelliskauden aikana NHL:n viidenneksi voitokkain valmentaja Jay Woodcroft. Tilalle palkattiin Hartfordin AHL-joukkueesta Kris Knoblauch.
Tultuaan palkatuksi Edmontoniin toukokuussa 2019, Holland vakuutti, ettei toimisi, kuten on toiminut.
– Uskon pysyvyyteen ja lojaaliuteen. Uskon hyvään suunnitelmaan ja siinä pysymiseen. Näitä asioita aion Edmontonissa toteuttaa ja päättää, ketkä ovat osa tätä suunnitelmaa, Holland totesi lehdistötilaisuudessa, jossa tämä Oilersin GM:nä ensi kertaa esiteltiin.
Mikään ei muutu
Edmontonin tilanteessa on silti kyse paljon muustakin kuin yksittäisestä seurajohtajasta. Kysymyksistä tärkein lienee, miksi Connor McDavidin yhdeksänvuotisen NHL-uran aikana yksikään päävalmentaja ei ole aidosti saanut joukkuetta haltuun ja sitoutumaan voittavan jääkiekon lainalaisuuksiin? Pomminvarmasti yritetty on.
Kun arvostettu ja nyt parhaillaan erinomaisesti Los Angelesia luotsaava Todd McLellan sai potkut loppuvuodesta 2018, Edmonton Sun arvioi tilannetta seuraavasti:
”McLellan sai kenkää, koska Edmonton hävisi kuusi edellisestä seitsemästä ottelustaan. Oilers hävisi ottelut, koska maalivahti Cam Talbot palasi viime kauden tasolle ja oli surkea. Ja koska GM Peter Chiarelli epäonnistui puolustuskaluston vahvistamisessa, nuorten pelaajien kehittämisessä sekä laitahyökkääjäosaston vahvistamisessa.”
Kun McLellanin jälkeen kenkää olivat saaneet puolustuspelin kautta peliä lähestyvät Ken Hitchcock ja Dave Tippett, Sun alkoi nostaa esiin myös pelaajien vastuuta. Pelilliset ongelmakohdat olivat tuolloin hyvin samanlaiset kuin nyt:
”McLellan, Tippett ja Hitchcock, NHL:ssä yhteensä yli 2000 ottelua voittanut kolmikko ei kyennyt saamaan seuraa seuraavalle tasolle. Eli tämä menee nyt myös pelaajien piikkiin. He eivät voi juosta tätä karkuun, eivät varsinkaan johtavat pelaajat. Tippett, joka tunnetaan puolustuspelin organisoijana, ei saanut tätä joukkuetta pelaamaan 3–2-jääkiekkoa. Ehkä uusi valmentaa saa. Tai sitten ei. Ylivoimahyökkäyksiä omiin tai vastustaja aivan vapaana vaarallisella maalipaikalla. Ei minkäänlaista puolustamista. Menee valmentajan, mutta ehdottomasti myös pelaajien piikkiin.”
Montako valmentajaa McDavid tarvitsee?
Connor McDavid, Leon Draisaitl, Ryan Nugent-Hopkins ja Darnell Nurse ovat Edmontonin johtavat pelaajat. Onko todella niin, että vika on aina ollut valmentajissa? Voisiko NHL-tasolla täysin kokematon AHL-luotsi Kris Knoblauch todella olla velho, joka aukaisee kollektiivin kaikki tunnelukot?
– Muuttuuko ihminen, kun käskyttäjä vaihtuu? Ei ihminen muutu tai ainakin se on pirun vaikeaa, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen sanoo.
– Ison työnnön pitää nyt tulla pelaajistosta. Jätkien on alettava vaatia toisiltaan pienien asioiden tekoa hyvin. Tuolla on jätkät toistaiseksi hoitaneet vain omaa ruutuaan. Pelaajien on alettava vaatia toinen toisiltaan oikean arvomaailman jääkiekkoa ja urheilemista.
Edmontonissa ei ole monikaan asia muuttunut vuosien saatossa. Pelillisesti ja sielullisesti joukkue on ihan yhtä epäluotettava kuin edeltävien luotsien aikana. Muutama onnistunut pelaajahankinta ei muuta isoa kuvaa, jos pelaajat eivät ala vaalia kulttuuria.
Edmontonin edellinen GM Peter Chiarelli palkkasi McDavidille ja kumppaneille kaksi valmentajaa. Holland on palkannut kolme.
Mitä jos Knoblauchin kanssa ei tule tuloksia, onko vika taas valmentajassa? Toki myös seurajohto näyttelee joukkueen rakentamisessa merkittävää omaa rooliaan.
– Älkää tulko minulle lässyttämään, että Woodcroft oli huono valmentaja. Ettei hän erikoistilanteita, avaus- tai puolustuspelaamista osaa organisoida. Se on loputon tie, jos valmentajan pitää kaikki ratkaista ja itse tehdä. Parhaat johtavat pelaajat ovat kovia ja tylyjä. Johtavissa pelaajissa on rivirohkeus linjata vaikeistakin asioista kovasti, Lehkonen sanoo ja penää luonnetta.
– Oma viestini tuolle porukalle olisi hyvin yksinkertainen. Kysyisin, onko meillä luonnetta alkaa pelata 2–1-pelejä. Onko niin kuin oikeasti luonnetta, se pitäisi selvittää.
Kuuntele myös:
