Alakoululaiset sisarukset Milla ja Minttu eivät halua mennä kouluun, sillä siellä ahdistaa liikaa. Eivätkä pienellä lappilaisella paikkakunnalla asuvat tytöt ole ainoita. He eivät esiinny tässä jutussa omalla nimellään heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.
Koronan jälkeen yhä useamman alakouluikäisen on huomattu jättävän koulupäivän väliin. Ilmiö on valtakunnallinen.
Ongelmana on, että tarkkoja tilastoja aiheesta ei ole.
Lapin yliopiston erityispedagogiikan professorin Tanja Äärelän mukaan paljon voi päätellä esimerkiksi konsultaatiopyynnöistä, joita koulut tekevät sairaalaopetukselle. Sairaalakoulut ovat erityiskouluja, jotka vastaavat erityissairaanhoidossa olevien lasten opetuksesta.
Äärelä toimii tutkimusjohtajana Lapin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä hankkeessa, jossa aihetta on tutkittu. Hankkeen tutkimusaineisto on paraikaa analyysivaiheessa.
– Meillä on kerättynä todella laaja, noin 11 000 tapauksen kansallinen aineisto tästä aiheesta. Siinä aineistossa koulua käymättömyys näyttäytyy merkittävimpänä konsultaatiotarpeen ensisijaisena syynä, Äärelä sanoo.
Usein taustalla monia eri syitä
Milla ja Minttu eivät käy koulussa, sillä se kuormittaa heitä liikaa. Taustalla on myös koulukiusaamista.
Syyt koulua käymättömyyden taustalla ovatkin Äärelän mukaan usein varsin moninaiset.
– Periaatteessa taustalla voi olla ihan kaikkea mahdollista ja niiden yhdistelmät, Äärelä sanoo.
Esimerkiksi erilainen mielenterveysoireilu on yksi kasvava syy koulua käymättömyyden taustalla.
– Tämä näkyy etenkin tytöillä ja on noussut esille meidän omassa, isossa aineistossa. Tytöille voi tulla yllättäviäkin poisjääntejä, sellaisia joista ei ole ollut mitään merkkejä, ja joihin koulussa ei ole osattu ollenkaan ennakoida.
Myös Rovaniemen opetuspäällikön Jussi Kainulaisen mukaan koulua käymättömyyden taustalla on usein erilaisia tunne-elämän haasteita.
– Iso ryhmä ja koulu saatetaan kokea haasteelliseksi. Ratkaisuksi on mietitty esimerkiksi sitä, että koulua voisi tarvittaessa käydä jossain muualla kuin siellä koulussa. Jossain paikassa, joka ei olisi niin iso ja pelottava.
Koulu ei kiinnosta, jos kavereita ei siellä ole
Toisaalta aivan pienimpien oppilaiden kohdalla kyse voi olla paljon yksinkertaisemmista asioista.
Esimerkiksi Rovaniemellä poissaoloja selvitetään kouluvalmentajien eli koulukoutsien avulla. Luokanopettaja-koulukoutsi Anne Haapa-aron mukaan koulu ei välttämättä kiinnosta, jos lapsella ei ole siellä kavereita.
– Siitä on tehty ihan tutkimuksiakin, että se että kaveriporukka on vastassa koulussa niin silloin kouluun on kiva tulla, jos ei ole sellaista kiinnittymistä kouluun millään tavalla, niin sitten on vain helppo jäädä kotiin.
Koulukoutseilla yritetään ennakoida
Rovaniemellä koulupoissaoloihin on pyritty puuttumaan juuri erilaisilla varhaisen puuttumisen toimintamalleilla, kuten koulukoutseilla.
Heille on varattu työaikaa niille oppilaille, joiden poissaolot kasvavat, jo ennen kuin koulusta pudotaan kokonaan pois.
Jussi Kainulaisen mukaan panostus ennaltaehkäisyyn on selkeästi parantanut tilannetta.
– Jos oppilas ehtii jo niin sanotusti kadota, voi olla valtava työ ylipäänsä löytää hänet, Kainulainen sanoo.
Erityisluokanopettaja-koulukoutsi Aapo Ansaksen mukaan yksinkertaisimmillaan riittää, että oppilaalta kysyy, mitä hänelle kuuluu.
– Eihän kukaan ole tahallaan pois koulusta vaan siellä, kuten kaiken epätoivotun käytöksen takana on jokin viesti. Silloin pitää olla joku ihminen joka lähtee selvittämään sen syyn, että miksi oppilas jää pois koulusta.
Hälytyskellot soivat jo 25 poissaolotunnin kohdalla
Elokuussa julkaistun rehtorikyselyn mukaan koulua käymättömyys on huomattava ongelma peruskouluissa. Taustatekijänä koulupoissaolojen lisääntymisessä oli rehtorien mukaan havaittavissa erityisesti juuri oppilaiden mielenterveyshaasteet. Vastanneista rehtoreista 43 prosenttia koki koulukäymättömyyden merkittävänä tai hyvin merkittävänä ongelmana.
Myös opetushallituksessa on havaittu ongelman laajuus. Tämän lukukauden alussa muuttuneen perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjän on ennaltaehkäistävä poissaoloja sekä seurattava ja puututtava niihin suunnitelmallisesti.
Esimerkiksi Rovaniemellä opettajan hälytyskelloja aletaan soitella, kun lukukauden poissaolot ylittävät 25 tuntia.
Mutta toisaalta sekään ei ole Kainulaisen mukaan absoluuttinen hälytysraja.
– Jos on kaveri, jolla on yli 300 tuntia poissaolotunteja, niin mehän juhlitaan jos poissaoloja tuleekin vain 100 tuntia. Mutta jos tunnollinen oppilas, jolla kertyy yhtäkkiä 10 tuntia selvittämättömiä poissaoloja, niin silloin pitää jo huolestua, Kainulainen sanoo.
Jo yksittäisiin poissaoloihin puuttuminen voi Kainulaisen mukaan ehkäistä suurempia ongelmia.
– Hajanaisetkin poissaolot voivat joskus kertoa jostain isommasta. Esimerkiksi jos vaikka poissaolot sattuvat aina tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan. Silloinkin voi lähteä selvittämään, mistä oikein on kyse.
Toisaalta joskus ongelmien ratkaisua vaikeuttavat myös oppilaan vanhemmat.
– Ongelmat jäävät pimentoon, jos huoltajat vaikkapa toistuvasti merkitsevät lapsensa selvittämättömän poissaolon sairauspoissaoloksi. Se ei hyödytä ketään, Kainulainen sanoo.
