Suden jätöksiä kerätään jälleen DNA-tutkimusta varten eri puolilla maata. Keräyskausi jatkuu helmikuun loppuun saakka. Näytteitä keräävät vapaaehtoiset sekä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen työntekijät.
DNA-näytekeräystä koordinoiva Luken erikoistutkija Mia Valtonen kertoo, että kerätystä ulosteesta voidaan tunnistaa DNA:n avulla, onko kyseisen jätöksen jättänyt susi, koira, koirasusi tai Suomen luonnossa viime vuosina havaittu kultasakaali.
Susista DNA-tutkimus paljastaa asioita, joita ei saada tietää millään muulla menetelmällä. Valtosen mukaan DNA:n avulla pystytään tunnistamaan susiyksilö ja susireviirit, eli kuinka paljon Suomessa on pari- ja laumareviirejä.
– DNA auttaa hahmottamaan reviirien rajat alueilla, missä on monta reviiriä vierekkäin. Lisäksi voimme selvittää reviirillä asuvien susien sukulaisuutta. Jos kyseessä on perhelauma, voimme todeta, että siellä on tapahtunut lisääntymistä.
Suurpetojen suojelusta ja metsästyksestä on puhuttu viime kuukausina paljon. Valtosen mukaan näinä aikoina yhteisen tietopohjan tärkeys korostuu. Susihavainnot ja DNA-tulokset ovat välttämättömiä, jotta Suomen susikannan tilanteesta voidaan muodostaa luotettava kuva.
– Luken tehtävänä on kannanseuranta ja kanta-arvioiden tekeminen muun muassa viranomaisten käytettäväksi ja päätöksenteon tueksi.
Valtonen pitää DNA-näytteitä keräävien vapaaehtoisten panosta merkittävänä. SusiLife-hankkeen mukaan parin viime vuoden aikana näytteitä on toimittanut Lukelle yli 170 vapaaehtoista, jotka keräsivät kaikista näytteistä reilusti yli puolet.
– Emme tiedä, kuinka moni liikkuu luonnossa sillä ajatuksella, että voisi kerätä näytteen, jos sellainen löytyisi. Toki toivomme, että näytteiden kerääminen jatkuu yhä aktiivisena, Valtonen sanoo.
Aiempien vuosien DNA-tulokset on koottu kartalle Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelussa.