Jos Columbus Blue Jacketsin tilaa seurana haluaisi kuvata kymmenen sekunnin videopätkällä, se olisi helppo löytää.
Video pieteetillä mailaansa pirstovasta Patrik Laineesta perjantaiaamulta kertoo kaiken: kaksitoista ottelua, yksi voitto ja kausi päättyy jo toisena vuonna peräkkäin ennen joulua.
Videon voi katsoa alla olevasta upotuksesta tai tästä linkistä.
Kaikki seuran sisällä voivat pahoin.
Suomalaispelaajan tuskan kruunasi valmentajan mitan täyttyminen kolmannessa erässä. Tuore päävalmentaja Pascal Vincent istutti penkin päähän sekä Laineen että joukkueen kallispalkkaisimman pelaajan, jenkkihyökkääjä Johnny Gaudreaun – ja syystä.
Veltot supertähdet eivät ansaitse tällä hetkellä yhtään enempää.
Eikä kyse ole siitä, etteivätkö pelaajat – etenkin Laine – välittäisi. Halua on, mutta eväitä ei. Puhumme kahdesta erinomaisesta jääkiekkoilijasta, jotka seurajohto on pannut asemaan, jollaiseen näitä ei olisi koskaan kuulunut laittaa. Kaksikosta ei ole johtamaan.
Kahdentoista ottelun katastrofaalinen otanta ei jätä selityksille sijaa: Gaudreau 1+2 ja -8. Gaudreau on tehnyt kaudella yhden maalin, senkin tyhjiin. Sairastuvalta taannoin palanneen Laineen saldo neljästä ottelusta on yksi maali ja -3.
Columbus ei kerta kaikkiaan kestä sitä, että vastustajan kärkipelaajat kouluttavat edellä mainittua kaksikkoa illasta toiseen. Valitettava tosiasia on, että joukkueen johtavina pelaajina tämä kaksikko on NHL:ssä korkeintaan keskitasoa.
Tilanne voisi olla toinen osana voittavaa koneistoa, jossa johtavan pelaajan vastuu olisi muilla. Ei ole sattumaa, että Johnny Gaudreau pelasi uransa parhaat vuodet toistaiseksi Calgaryssa ja Laine Winnipegissä.
Columbuksen huippulupaus Adam Fantillista huokuu 19-vuotiaana enemmän luontainen johtajuus kuin Laineesta ja Gaudreausta. Tämä on kylmää ja karua totuutta.
Kaksikon mahalaskua vain alleviivaa se, että Columbus on itse asiassa pelannut kuluvana syksynä vuodentakaista fiaskosyksyä paremmin. Tässä joukkueessa on nuoren talentin kautta aihio, mutta alus ei vuodakaan pohjasta, vaan keulasta. Tilanne on poikkeuksellinen ja täysin kestämätön.
Gaudreaun viime ja tämän kauden yhteenlaskettu tehotilaston saldo on -40. Lukema on anteeksiantamaton 9,75 miljoonan tiliä nauttivalle pelaajalle.
Tällaisten lukemien rinnalla Lainekin (-17) näyttäytyy Selke-palkintoehdokkaana. Selke-palkinto jaetaan vuosittain liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle.
Siima ei lopu Kekäläiseltä
Jään tason toiminta on silti jatkumo ylemmissä kerroksissa tehdyistä valinnoista. Käsillä oleva katastrofi on kiistatta Jarmo Kekäläisen luomus. Kekäläinen yksinkertaisesti veikkasi vääriä hevosia palkatessaan kärkipelaajia. Pelaajakauppa, joka toi Patrik Laineen kaupunkiin, epäonnistui raskaasti.
Edellisellä kaudella 115 tehopistettä tehneen Gaudreaun nappaamista on vaikea kritisoida, kun tämä tarjolle tuli. Etenkin, kun Columbuksen on ollut vaikea pitää kiinni supertähdistään tai houkutella niitä kaupunkiin.
Samaan aikaan voidaan kuitenkin todeta, että kysymysmerkit liittyen Gaudreaun luonteenlaatuun tai urheilullisuuden tasoon, olivat tiedossa jo etukäteen.
Gaudreau on aina ollut pehmeän pelaajan maineessa. Calgaryssa yhtäkään pudotuspelikevättä ei jenkkipelaajan kohdalla voinut kutsua aidoksi onnistumiseksi. Kun homma meni kovaksi, Gaudreau katosi kuvasta.
Columbuksella on muutamia lahjakkaita nuoria systeemissään, mutta iso kuva vuotaa. Kekäläinen on usein yrittänyt puhua asioita parhain päin nimenomaan nuorten kautta, mutta jättänyt mainitsematta, että nuorten kehitys on harvoin, jos koskaan, kauniin lineaarista.
Kent Johnson, Cole Sillinger, Jegor Shinakov, Adam Boqvist ja niin edelleen. Monet joukkueen nuorista ovat tarponeet viime ajat kuin edesmennyt Mika Myllylä Tervanevan suolla. Johnsonin seura lähetti farmiin, Sillinger ei ole tehnyt maaliakaan vielä eikä Boqvist tahdo mahtua pelaamaan.
Kekäläinen on epäonnistunut raskaimmin valmentajavalinnoissa, kulttuurin rakentamisessa ja avainpelaajien valinnoissa. Tätä alusta johtavat väärät pelaajat ja siksi kaikki voivat pahoin – ja siksi tämän ryhmän kanssa ei ainakaan vielä kukaan valmentaja täysin onnistu.
Ja siksi tämäkään joukkue ei tule joulua näkemään.
On vaikea nähdä, millä edellytyksillä Kekäläinen vielä virassaan jatkaa. Seuran suomalaispomo on puhunut tänäkin syksynä useaan otteeseen pudotuspelitavoitteista, vaikka mikään jään tasolla ei tue ajatusta. Kärkipelaajat eivät ole puoleentoista vuoteen olleet tasolla, joka puoltaisi tällaisia puheita.
Siima ei kuitenkaan tunnu Kekäläiseltä loppuvan.
Selitykset kuitenkin loppuvat, jos tämäkin kausi on paketoitu – taas kerran – ennen joulua.