Pauliina Helle opettelee ilmastotaitoja – vahvat paikallisyhteisöt auttavat sopeutumaan muuttuviin oloihin
Pauliina Helteen mielestä yhteistyökyky on tärkein ilmastotaito. – Kokeilepa tarpoa puolentoista metrin hangessa aivan yksinäsi, niin se on aikamoisen uuvuttavaa. Primitiivileirillä opin, että meidän pitäisi laskea enemmän sen varaan, miten täydennämme toistemme vahvuuksia.
Ilmastouutiset herättävät huolen tulevaisuudesta. Miten varautua maailmaan, jota emme vielä tunne? Pärjäänkö nykyisillä tiedoillani ja taidoillani, vai kannattaisiko opetella jotakin aivan uutta – ilmastotaitoja?
Verkostotyön kehittäjä Pauliina Helteen mukaan uusien taitojen opettelu on tärkeää ilmastokriisissä.
– Monet haluavat muuttaa maalle ottamaan haltuun oman elämän perusedellytyksiä: kasvattamaan ruokaa ja rakentamaan tiivistä paikallisyhteisöä. Mutta yhtä lailla arvokas tapa varautua on jäädä kaupunkiin tekemään vaikuttamistyötä ja tukemaan heikommassa asemassa olevia. Oikeita vastauksia on valtavasti.
Yhtä lailla arvokas tapa varautua on jäädä kaupunkiin tekemään vaikuttamistyötä ja tukemaan heikommassa asemassa olevia.
Pauliina Helle
Pauliina on itse kokenut keskeiseksi ilmastotaidoksi verkostoitumisen ja yhteistyökyvyn. Hän on työskennellyt suomalaisessa ekoyhteisöverkostossa, matkustanut alkuperäiskansojen parissa ja opetellut ryhmässä selviytymistä erilaisissa yhteisöissä maalla ja kaupungissa. Parhaillaan Pauliina työskentelee eurooppalaisessa ECOLISE-verkostossa, joka vahvistaa yhteisölähtöisten kestävyysaloitteiden roolia kestävyysmurroksessa.
– Koska edessämme oleva muutos läpäisee kaiken, on olennaista, että osaamme toimia erilaisten ryhmien ja eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siihen tarvitaan hyvän yhteistyön menetelmiä.
Pauliinan nykyisessä kotipaikassa, Vaunumäen yhteisössä Karjalohjalla, asutaan minitaloissa, haetaan vesi lähteestä, kasvatetaan ruokaa yhteisellä pellolla ja opetellaan yhteisöllisyyden rakentamista kolmen lapsiperheen kesken.
– Yhteisöllinen elämä on parasta, mitä voin lapsilleni tarjota. Leikkitovereita löytyy samasta pihapiiristä, ja ympärillä on monia aikuisia, jotka tarjoavat erilaisia malleja ihmisenä olemisesta.
Vahvat paikallisyhteisöt tukena ilmastokriisissä
Pauliinan mielestä paikallisyhteisöjen vahvistaminen lisää joustavuutta ilmastokriisissä. Kansainvälinen Transition Movement, eli Suomessa Siirtymäliike, on tästä inspiroiva esimerkki.
Kylät, kaupunginosat ja oppilaitokset ovat lähteneet ratkomaan paikallistasolla kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. Siirtymäliikkeen paikallisyhteisöt ovat esimerkiksi luonnonkatastrofien sattuessa pystyneet nopeasti järjestämään ruohonjuuritason apua, kun valmis verkosto on ollut olemassa.
Pauliinan kotikylässä Karjalohjalla kestävää elämäntapaa on lähdetty edistämään paikallisyhteisön voimin. Kestävä kylä Karjalohja -hankkeessa on perustettu kyläosuuskunta Rukki paikallisen luomuruoantuotannon ja pienyrittäjyyden lisäämiseen.
Kyläläiset suunnittelevat yhteistä metsäpuutarhaa ja biokaasutankkausasemaa kylän lukuisille biokaasuautoille. Palvelusten vaihtoa helpottamaan kehitetään kylän yhteistä aikapankkialustaa. Yhteisöllisyyttä tukee myös kyläläisten yhteisenä olohuoneena toimiva kylätalo Kehrä, jossa on työtiloja, kahvila ja eri ikäisten harrastustoimintaa.
Kestävä kylä Karjalohja -hankkeen myötä järjestettiin myös useita saunailtoja ja kyläbrunsseja, joissa asukkaat pääsivät tutustumaan toisiinsa kaveriporukoiden rajojen yli.
– Leikittelen joskus ajatuksella, että tämä on kokonaisen kylän kokoinen ekokylä. Seudulle on jo usean vuosikymmenen ajan hakeutunut samanhenkisiä, ekologista elämäntapaa etsiviä lapsiperheitä, Pauliina iloitsee.
Koronapandemian aikaan Karjalohjalla vahvistetaan yhteishenkeä etäyhteyksien välityksellä. Liikuntaringissä jaetaan kuntohaasteita ja pidetään videoyhteydellä jumppataukoja.
”Oman kylän naiset” -WhatsApp-ryhmä tarjoaa tilan vertaistuelle ja yhteisten aloitteiden kehittelylle, aina lasten harrastustoiminnan lisäämisestä paikallisiin työllistymismahdollisuuksiin ja maailman tilanteen pohdiskeluun. Ryhmään kuuluu jo nelisenkymmentä naista, Pauliinan kotikylän lisäksi myös naapurikylä Sammatista.
– Korona-aikana korostuu se, että toisilla on enemmän sosiaalista ja taloudellista tukiverkostoa kuin toisilla. Eriarvoisuus kasvaa. Siksi olisikin tärkeää uskaltaa pyytää ja tarjota aktiivisesti apua, myös sellaisille ihmisille, joita ei niin hyvin tunne.
Miten yhteistyötaitoja voi vahvistaa?
Pauliinan mukaan yhteisöllisyyden ytimessä on kohtaaminen ja kiinnostus toiseen ihmiseen. Kadulla kävellessä olemme tottuneet katsomaan syrjään, mutta pienellä eleellä voi olla mullistavia vaikutuksia.
– Päätäkin tervehtiä ja hymyillä, kohdata toinen ihminen. Ole utelias siitä, mitä toinen ajattelee ja tekee elämässään.
Yhteisöllisyyden vahvistamiseen on kehitetty monenlaisia työkaluja, ja kiinnostus menetelmien opetteluun kasvaa. Piirityöskentely auttaa henkilökohtaisten kokemusten jakamisessa ja sosiokratia päätöksenteossa. NVC eli myötäelävä vuorovaikutus on menetelmä tunteiden ja tarpeiden rakentavaan ilmaisemiseen ja kuulluksi tulemiseen.
– Esimerkiksi työyhteisöissä voi pienin keinoin lisätä turvallisuudentunnetta, keskinäistä luottamusta ja luovuutta, Pauliina rohkaisee.
– Lyhyt kuulumiskierros ennen kokousta auttaa merkittävällä tavalla siihen, että kaikki laskeutuvat tilanteeseen ja tulevat kuulluiksi kokonaisina ihmisinä. Loppukierros kokouksen päätteeksi antaa tilaisuuden arvioida, mikä meni hyvin, ja minkälaiset parannukset voisivat tehdä yhteistyöstä entistä innostavampaa ja tasavertaisempaa.
Pauliina kannustaa peilaamaan ajatuksia välillä kuviin tai musisoimaan ja liikkumaan yhdessä. Luova tekeminen näyttää tutut kanssaihmiset uudessa valossa.
Myös maiseman vaihtaminen auttaa luutuneisiin asetelmiin. Pauliina on kotiyhteisönsä kanssa virkistäytynyt käymällä esimerkiksi telttaretkillä, kulttuuritapahtumissa ja ravintolassa oman kylän ulkopuolella. Myös pelit, leikit ja yhdessä urheilu vahvistavat yhteishenkeä.
Kun mikään ei ole varmaa paitsi muutos, on eräs keskeisistä ilmastotaidoista myös epävarmuuden sietäminen. Yhteisöissä toimiminen onkin Pauliinan mielestä hyvä keino opetella muutoksiin suhtautumista.
– Yhteisössä joutuu jatkuvasti neuvottelemaan, joustamaan, sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin ja keksimään itsensä uudelleen. Tiivis yhteistyö nostaa pintaan kaiken sen, mitä itsessä on sisällä. Miellyttämään tottunut joutuu työstämään riittämättömyyden tunteitaan ja johtajuuteen jämähtänyt päästämään irti vastuunkantajan roolistaan.
Haavoittuvaisuus polkuna kohtaamiseen
Uskallus tuoda esiin omaa haavoittuvaisuuttaan on yhteistyön välttämätön edellytys. Pauliina oppi tämän kantapään kautta viettäessään vuoden Teaching Drumin primitiivitaitokoulussa Wisconsinissa. Viisihenkinen ryhmä opettajineen asui vuoden primitiiviasumuksissa, teki tulen alkukantaisin menetelmin ja keräili valtaosan ravinnostaan metsästä.
Aluksi yhteisöllisyys ei lähtenyt syntymään, sillä kaikki keskittyivät selviytymiseen ja omien haasteidensa puimiseen.
– Käänteentekevä hetki oli, kun aloimme talviaamuisin pimeässä kammissa jakaa uniamme. Se antoi tilaa myös herkimpien ryhmäläisten ominaislaadulle päästä esiin. Löysimme uudenlaisen tunneyhteyden ryhmän jäsenten kesken, Pauliina kertoo.
– Toisen tärkeän oivalluksen teimme talvivaelluksella. Kokeilepa tarpoa puolentoista metrin hangessa aivan yksinäsi, niin se on aikamoisen uuvuttavaa. Keksimme ottaa vuoroja siinä, kuka kulki ensimmäisenä. Toiset saivat astua samoihin jalanjälkiin. Kun edessä kulkeva alkoi väsymään, hän sai siirtyä häntäpäähän. Se oli mieletön kokemus siitä, että miksei kaikessa voisi laskea enemmän toisiaan täydentävyyden varaan.
Haavoittuvaisuuden näyttäminen ei kuitenkaan sosiaalisen median aikakaudella ole aivan helppoa. Vihapuheen keskellä oman haavoittuvaisuuden paljastaminen voi tuntua riskiltä.
Koronarajoituksiin suhtautuminen on Pauliinan mielestä hyvä esimerkki siitä, miten ilmastokriisi tuo mukanaan sosiaalisia jännitteitä. Vuorovaikutustaitojen merkitys kasvaa.
– Karjalohjallakin on kiistelty siitä, kuinka tiukasti rajoituksia pitäisi noudattaa. Eräs tuttavani päätti tarjota sovitteluapua niissä sosiaalisen median ryhmissä, joihin itse kuuluu. Oman yhteisön hyvinvoinnista voi aktiivisesti huolehtia.
Pauliinan mukaan kaipaamme kipeästi turvallisia dialogin tiloja eriäville mielipiteille.
– Ilmastokriisiin varautumiseksi tarvitaan innovaatioita, joita voi syntyä heittäytymällä luomisprosesseihin erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Innovaatiot vaativat herkkyyttä, jonka saavuttaa vain luovan epävarmuuden tilaan uskaltautumalla.
Ilmastotaidot voimavarana
Ilmastotaitojen opettelu tuo elämään mielekkyyttä, voimaa ja toivoa. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, mitä tärkeimmät ilmastotaidot omassa arjessa voisivat olla. Uusia taitoja kannattaa kuitenkin opetella askel kerrallaan.
– Henkinen tuki toisilta ihmisiltä on tärkeää elämäntapamuutosten äärellä ja taitojen opettelussa, Pauliina muistuttaa.
– Esimerkiksi pelilliset asetelmat voivat tehdä opettelusta hauskan yhteisen kokemuksen. Meidän perheessämme on kokeiltu vegaanihaastetta ja älä osta muovia -haastetta. Kokeilut ovat tuoneet mukanaan muutoksia omiin kulutustottumuksiin ja käynnistäneet syvällisiä oppimisprosesseja.
Kukaan ei tarkalleen tiedä, minkälainen maailma meitä on vastassa. Pauliinan mielestä tulevaisuutta ei pitäisi kuitenkaan ajatella vain katastrofien kautta.
– On arvokasta, että paikallistasolla järjestäydytään tekemään erilaisia kokeiluja ja mietitään, minkälainen ilmastonmuutoksen muuttama maailma voisi parhaimmillaan olla.
Tutustu tästä ”Minun ilmastotaitoni” -verkkodokumenttiin, joka sisältää taitojen harjoittajien haastatteluja ja pohtimistehtäviä.
Lisää ilmastotaidoista Yle Areenassa
Kuuntele Henna Lainisen ja Eero Niemisen kaksiosainen radiodokumentti ”Minun ilmastotaitoni”.
