Hyppää pääsisältöön

Dokumentit

Jo lasten leikeissä harjoitellaan valtapeliä

Kuvassa on pikkupoika selin kameraan.

Kuvataiteilija ja taidekasvattaja Tommi Hämäläinen kokee, että leikkiä voidaan käyttää vallan välineenä ja sen avulla voidaan kohdella toista ihmistä hyvin julmasti esimerkiksi jakamalla käskyjä, tekemällä kastijakoja tai sulkemalla joku leikkijöistä kokonaan leikin ulkopuolelle.

Osmond Park Hall  (Lining the Difficult Millimeters With a Unknown Measuring Team - "Bubblegum Pack Team".
Kuvateksti Osmond Park Hall (Lining the Difficult Millimeters With a Unknown Measuring Team - "Bubblegum Pack Team")

Ihmisellä on käytökselleen erilaisia sisäisiä taipumuksia ja näitä taipumuksia voi huomata helposti esimerkiksi lasten välisessä sosiaalisessa leikissä tai vaikka missä tahansa ihmisen poliittisessa toiminnassa.

Leikimme kaikki ikään kuin saman hiekkalaatikon äärellä ja meillä on läpikäytävänä samankaltainen psyykkinen ja henkinen kasvu, lähtökohdistamme huolimatta.

Leikin käsitettä ja sen merkitystä voidaan lähestyä monelta eri tutkimusalalta käsin ja erilaisia kysymyksiä asettamalla. Lyhyesti voitaisiin kai tiivistää, että leikin avulla ihminen harjoittelee elämisen eri puolia, silti samalla leikin ollessa luonteeltaan vapaata toimintaa joka ei lähtökohtaisesti tähtää hyötyyn.

Aikuiset puhuvat leikeistään usein mieluiten harrastuksina. 

Aikuiselämää tarkasteltaessa leikki halutaan nähdä ihmisessä jonkinlaisena kätkettynä ominaisuutena, leikillisyytenä, joka odottaa sopivaa tilaisuutta tulla esiin.

Aikuiset voivat ilmentää leikillisyyttään vaikka erilaisten taiteiden kautta, pelaamalla tai keräilemällä jotakin. Aikuiset puhuvat leikeistään usein mieluiten harrastuksina. 

Leikillisyys tai jonkinlainen halukkuus leikkiin voidaan nähdä ehkä yleisenä tunnuksena leikin kriteereiden täyttymisestä. Filosofi Hans-Georg Gadamer on verrannut leikkiä myös dialogiin. Dialogissa kohtaa kaksi puhetta, jotka muuttavat toisiaan. Jos leikki ei kulje dialogissa vaan käskymuodossa, onko se sitten leikkiä ollenkaan?

 

Ymmärrätkö leikkiä?

Tommi Hämäläinen puhuu “kettuilusta” ja “kurmuutuksesta” leikissä. Nämä sanat kuvaavat tilanteen leikillistä luonnetta, mutta silti kysymys on jonkinlaisesta haastamisesta leikkijöiden kesken.

Kokevatko kaikki tällaisen leikin osapuolet tilanteen positiivisena ja rakentavana? Haastaminen vaatii leikkijöiltä tasa-arvoisen ja luottamuksellisen suhteen, jossa kaikki ymmärtävät yhteiset kirjoittamattomat pelisäännöt. Joskus raja leikin ja kiusaamisen välillä on kuitenkin häilyvä ja riippuu tilanteesta ja sosiaalisten suhteiden laadusta.

Kiusaamisen puolelle mennään, jos leikkitilanteessa ei sallita dialogia kaikille vaan käytetään tilannetta esimerkiksi oman sosiaalisen valta-asemansa pönkittämiseen. Hämäläisen mielestä esimerkiksi tokaisut “leikillään vaan” tai “leikki leikkinä”, voivat toimia puskurina kiusaajan puolesta kun liikutaan harmaalla alueella ja leikkiä voidaan tällöin käyttää raakana pelivälineenä iästä riippumatta.

Sorrow of the Inhuman Reflections -teos
Kuvateksti Sorrow of the Inhuman Reflections

“Koska leikki on pitkälti leikkijöiden kuvittelun ja keskinäisten sopimusten varassa, leikissä neuvotellaan koko ajan sen olemassaolosta”, kirjoittaa Mari Vuorisalo lasten välistä leikkiä sosiaalisena ilmiönä tutkivassa pro gradussaan “Ken leikkiin ryhtyy” vuodelta 2004.

Leikin rakentumisen prosessiin kuuluvaa valtapeliä Vuorisalo kuvaa mm. seuraavasti: “Leikki on leikkijöiden yhteinen tarina, mutta valtapelissä sitä ei kerrota yhteisymmärryksessä. Leikkijät eivät nauti keskinäisestä kunnioituksesta ja ulkopuolinen havainnoitsija jää pohtimaan, miksi tällaiseen leikkiin ylipäätään suostutaan. Ilmeisesti mahdollisuus olla leikissä mukana on sittenkin tällaisessa tapauksessa tärkeämpää kuin viihtyminen. Huono leikkikin on parempi kuin olla leikkimättä ollenkaan, koska leikeissä lapset voivat vaikuttaa ryhmän keskinäiseen toimintaan.” 

Mahdollistaako leikki pahimmillaan negatiivisen vallankäytön eskaloitumisen ruumiillisen väkivallan käyttöön asti?

Viimeisen vuoden aikana on uutisiin noussut poikkeuksellisen paljon lasten ja nuorten tekemiä väkivallan tekoja. Mahdollistaako leikki - sijoittuessaan jonnekin todellisuuden ja mielikuvituksen välimaastoon - pahimmillaan negatiivisen vallankäytön eskaloitumisen ruumiillisen väkivallan käyttöön asti?

Ja voiko tällaisessa tapauksessa leikkijöiden välillä vallita jopa jonkinlainen harhautunut yksimielisyys siitä, että kaikki leikissä mukana olleet ovat antaneet suostumuksensa tällaiselle toiminnalle ja että kyseessä yhä on yhteinen leikki?

 “Leikkijöiden on koko ajan määriteltävä uudelleen, mikä kuuluu leikkiin ja mikä ei. Leikki liukuu helposti tulkittavaksi merkitykseltään vakavammin, osaksi tosielämää, ja tulee sitten taas takaisin.”  Mari Vuorisalo kuvaa valtapelin syntyä myös sanonnalla: "tilaisuus tekee varkaan".

Vuorisalo näkee vallankäytön toisaalta myös tarpeelliseksi, koska parhaimmillaan sen kautta syntyy vuorovaikutuksen tapa, jolla leikkiä yhdessä rakennetaan. Valtapeliin juuttuminen voi hänen mielestään tehdä leikistä kiusaamista sen sijaan että se olisi väylä yhteisen toiminnan luomiseen.

 

Leikkisä aikuisuus

Joillakin tämä leikkiin verhottu negatiivinen vallankäyttö tuntuu jatkuvan aikuisuuteen asti. Sosiaaliset tilanteet nähdään peleinä, jotka tulee voittaa, sen sijaan että aito kanssakäyminen ja vuorovaikutus olisi mahdollista. Siinä missä lasten leikkiin kuuluu vapaus ja uuden luominen, siihen voivat kuulua myös tuhoaminen ja kaaos.

Mielen kypsyyttä voisi osoittaa se, että aikuinen ihminen pystyy hallitsemaan näitä tuhoamaan pyrkiviä taipumuksia itsessään ja toiminnassaan, ja ohjailemaan niiden turvallista purkautumista myös jälkikasvussaan. 

– Aikuisella on aina valta-asema suhteessa kasvatettavaan, korostaa Tommi Hämäläinen.

Siksi esimerkiksi taidekasvatustyössä tarvitaan tarkkuutta huomata negatiiviset vuorovaikutusilmiöt niin kasvatettavien kesken, kuin myös opettajan ja oppilaiden välillä. Jokaisen erityispiirteet tulisi huomioida.

– Meillä on terapiassa paljon lapsuus- ja nuoruusaikojaan käsitteleviä ihmisiä, Hämäläinen muistuttaa.

The Seagull’s Pack (please - avoid)
Kuvateksti The Seagull’s Pack (please - avoid)

Leikillisyys aikuisessa ihmisessä tarkoittaa parhaimmillaan jonkinlaisen mielen joustavuuden säilymistä läpi elämän. Joustavuus puolestaan auttaa meitä ymmärtämään toisiamme ja toistemme ajattelua ja luomaan uusia malleja yhteiselle toiminnalle. 

Meidän lähtökohtamme henkiseen ja psyykkiseen kasvuun ovat hyvin erilaiset, ja tälle kaikelle luodaan pohja jo ihmisen lapsuudessa. Siksi meidän tulisikin tukea sellaisia yhteiskuntarakenteita, joissa vallankäyttö ei jää piiloon ja joissa vastuuta tulevaisuudesta, esimerkiksi lapsista kannetaan yhteisesti.

Olemme osallisina samaa leikkiä, jossa jokaiselle annetut mahdollisuudet vaikuttavat yhteisen leikkimme onnistuneeseen toteutukseen.

Tommi Hämäläiselle taide on myös hyvin vakava asia, mutta hän näkee silti töissään leikillisiä piirteitä. Esimerkkinä Hämäläinen käyttää työtään “The Seagull’s Pack (please - avoid)”, jossa roisinnäköinen zombiemainen hahmo kohtaa ihmislokin ja kauhistuu.

Tässä työssä on nähtävissä kämp -vivahteita, se on kuin still -kuva jostain absurdista elokuvasta. Myös monissa muissa Hämäläisen teoksissa leikillisyys on läsnä, teoksen nimiä myöten, joista monet ovat jo itsessään jonkinlainen sanaleikki.

Artikkelin kuvituksena on käytetty kuvataiteilija Tommi Hämäläisen teoksia The Seagull’s Pack (please -avoid), Sorrow of the Inhuman Reflections ja Osmond Park Hall (Lining the Difficult Millimeters With a Unknown Measuring Team - "Bubblegum Pack Team").

Leikistä ja leikin ja taiteen yhteydestä kertoo myös Hanna-Helena Kinnusen audiodokumentti “Tulet leikityksi”. Kuuntele dokumentti tästä.