Söpöillä pikkukoirilla on pitkä historia — ensimmäiset sylikoirat jalostettiin jo tuhansia vuosia sitten

Ihminen on pitänyt pieniä koiria lemmikkeinään jo tuhansien vuosien ajan, mutta viimeisen kahdensadan vuoden aikana söpöjen koirien jalostus on alkanut saada haitallisia piirteitä. Äärimmilleen viedyn ulkonäön jalostaminen on aiheuttanut koirille hengitysvaikeuksia, päänsärkyä, silmien pullotusta ja nivelongelmia. Söpö on ollut julma sana monelle rotukoiralle.

Koira kesyyntyi sudesta arviolta 30 000 vuotta sitten ja jo hyvin varhain ihminen lähti jalostamaan koiraa omien mieltymystensä mukaan.

Suosikkikoirat valittiin jatkamaan sukua ja koirat muuttuivat hiljalleen vastaamaan ihmisheimon tarpeita. Muovautui metsästyskoiria, jäljestyskoiria, paimenkoiria, pienriistaa jahtaavia kolometsästäjiä ja tuuheakarvaisia, pohjoisia vetokoiria. Jos kääpiökokoisia koiria syntyi, ne eivät pärjänneet liikkuvassa elämänmenossa tai ainakaan niitä päästetty lisääntymään.

Vasta maanviljelyn myötä kehittyivät ensimmäiset sylikoirat. Ne sopivat paikoilleen asettuneen ihmisen kumppaniksi. Niukkoina aikoina oli helpompi pitää huolta pienestä lemmikistä. Eikä maanviljelijöiden kääpiökoirien tarvinnut enää saada kiinni mitään tuholaisjyrsijöitä isompaa.

Kääpiökoirien ja susien geneettinen vertailu viittaa siihen, että kaikkein varhaisimmat kääpiökoirat syntyivät Lähi-idässä 12 000 vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoivat paikalliset metsästäjä-keräilijäheimot asettua pysyvästi viljelemään vehnää.

Pää: Melko suuri ja korkeuttaan leveämpi. Kallo: Kohtuullisen leveä ja tilava, tasainen korvien välistä, ei kupolimainen, leveä silmien välistä. Otsapenger: Korostunut. Kirsu, huulet ja silmäluomien reunat ovat ehdottomasti mustapigmenttiset.

― Kiinanpalatsikoiran rotumääritelmä, Suomen Kennelliitto

Nykyisten mopsien, kiinanpalatsikoirien ja chihuahojen yhteinen kantamuoto eli luultavasti tuhansia vuosia sitten Aasiassa. Sieltä lyhytkuonoiset koirat lähtivät leviämään kohti Eurooppaa ja jopa Beringinsalmen yli aina Keski-Amerikkaan asti. Kauppiaat ja muut kulkijat ovat kautta historian kuskanneet sylikoiria ympäri maailmaa.

Arkeologiset löydöt todistavat, että ihminen on aina kokenut empatiaa pieniä koiria kohtaan. Varhaisimmat pienten koirien ja ihmisten haudat ovat 14 000 vuoden takaa. Haudattujen koirien luista löytyy kulumaa ja sairastelun merkkejä. Pikkukoirista on kivikaudelta asti pidetty huolta, vaikka ne ovat ontuneet tai sairastelleet. Ne ovat aina olleet perheenjäseniä.

2000 vuotta sitten Keski-Amerikan mayakulttuurissa pidettiin lemmikkinä pieniä, nykyisen chihuahuan näköisiä koiria. Ne polveutuvat aasialaisista pikkukoirista, joita oli tuotu Beringinsalmen yli. Nämä pikkukoirat olivat muutakin kuin lemmikkejä. Niiden luissa on nylkemisen jälkiä ja osa koirista on haudattu temppelin sisään. Koirien merkitystä mayoille voi vain arvailla. Niitä on mahdollisesti kasvatettu syötäviksi tai ainakin lemmikkien turkit on otettu käyttöön niiden kuoleman jälkeen. Tutkijat ovat arvelleet, että niitä on myös saatettu uhrata uskonnollisissa rituaaleissa.

Pikkukoirien historia kietoutuu luokkayhteiskunnan syntyyn. Hovikoirien perinne alkaa Kiinan palatseissa, joissa palatsikoiran pitäminen lemmikkinä oli hovinaisten yksinoikeus.

Eurooppalaisten aatelisten muotokuvissa vilisevät mopsit, perhoskoirat ja kingcharlesinspanielit. Suloiset pikkukoirat, joilla ei ollut toiminnallista roolia metsästyksessä tai paimennuksessa, viestivät korkeasta asemasta ja viihdyttivät joutilasta eliittiä.

Ajatus koiraroduista syntyi vasta 1800-luvulla. Tätä ennen koirat olivat lisääntyneet keskenään melko vapaasti.

Puhtaan rodun jalostus lähti alunperin liikkeelle aatelisten laukkaurheilusta Englannissa. Eliittihevosista tehtiin kantakirjoja eli listoja jaloista ja ihanteellisista yksilöistä. Ainoastaan nämä läheistä sukua olevat, samankaltaiset yksilöt saivat lisääntyä keskenään. Tätä ajatusta alettiin soveltaa 1800-luvulla myös koiriin.

Puhtaan rodun jalostuksen myötä tulivat eläinnäyttelyt, joissa rotunsa ihanteellisia edustajia esitellään ja arvioidaan. Ensimmäiset koiranäyttelyt pidettiin 1859 Newcastlessa, Englannissa. Aluksi näyttelyitä järjestettiin metsästyskoirille, mutta nopeasti harrastus levisi ja siitä tuli myös kaupunkilaisen keskiluokan huvitus. Seurakoiria alettiin tuoda raadin arvioitavaksi. Pikkukoirat alettiin nähdä veistoksina, yläluokkaisen asukokonaisuuden jatkeena. Rotumääritelmät tähtäsivät ihanteelliseen ulkomuotoon, jolloin koirien hyvinvointi unohtui.

Vuonna 1963 englantilaisten eläinlääkäreiden ryhmä julkaisi selvityksen rotukoirien haitallisista ominaisuuksista. Koirille oli kehittynyt mm. nivelvaivoja, silmäripsen sisäänkasvusta aiheutuvia tulehduksia, lonkkien kasvuhäiriöitä, silmäluomen kiertymistä, verkkokalvon surkastumista ja kuuroutta. Nämä viat vaivaavat rotukoiria edelleen.

Vaikka kaikilla roduilla ongelmia ei ole, monille söpöiksi jalostetuilla koirille ulkonäköön kohdistuva rotujalostus aiheuttaa kipua ja kärsimystä. Rotujalostuksen myötä söpöydestä tuli monille koirille kirous. Se on merkinnyt syntymistä sairaaksi.

Lyhyt kuono vaikeuttaa koirien hengitystä ja lämmönsäätelyä. Lyhyestä kuonostaan kärsivät etenkin mopsit, ranskanbulldogit, englanninbulldogit ja kiinanpalatsikoirat.

Seurakoirien kallonrakennetta on kehitetty yhä sirompaan suuntaan ja se on johtanut kivuliaisiin lopputuloksiin. Joillakin koirilla niiden aivot eivät kunnolla mahdu pääkalloon. Kingcharlesinspanieleista iso osa kärsii pienikalloisuudesta.

Ulkonevia silmiä on myös pidetty suloisina ja silmien kokoa on pyritty kasvattamaan. Pullottavat silmät voivat pulpahtaa irti koiran päästä ja ne tekevät koirista alttiimpia tapaturmille.

Rotukoirat kärsivät myös sisäsiitoksen taakasta. Perinnölliset sairaudet kasautuvat, kun uusia geenejä ei tule laimentamaan sairautta aiheuttavia geenejä.

Rotujen ulkonäkömääritelmiä on hiukan korjattu terveempään suuntaan ja joillekin roduille on otettu käyttöön myös toimintakyvyn mittareita, esimerkiksi kävelytestejä.

Puhtaan rodun jalostuksen perinne jatkuu kuitenkin vahvana. Eläinten rotujalostusta kontrolloivat kansalliset kennelyhdistykset. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jalostuksessa ei sallita eri rotujen lisääntymistä keskenään.

Kuuntele, miten ihminen jalosti kotieläimistä alkuperäisten villieläinten irvikuvia Pieleen mennyt historia -podcastin jaksossa "Ihminen jalosti eläimet söpöiksi ja sairaiksi".

Ihminen jalosti eläimet söpöiksi ja sairaiksi

27:23

Muokkaus 7.7.2021 klo 12:59: vaihdettu kuva ranskanbulldogista kuvaan mopsista.