Missit ja misseys – suomalainen naiskauneus kansakunnan identiteetin rakentajana
Miss Suomi - ja Suomen Neito -kauneuskilpailut ovat olleet paitsi mittelöitä maan kauneimman tittelistä myös kansakunnan identiteetin rakentajia. Kilpailuja ryhdyttiin järjestämään vuodesta 1930 lähtien, ja ne ovat olleet merkittäviä viihdetapahtumia. Tässä artikkelissa esitellään suomalaisia kauneuskilpailuja 1930-luvulta vuoteen 1962 asti.
Miss Suomi -kilpailuja on järjestetty vuodesta 1930 lähtien, mutta sotavuodet katkaisivat vuosittain järjestettävän kilpailuperinteen hetkeksi. Vuodesta 1945 kilpailuja järjestettiin jälleen. Kilpailuja ryhdyttiin televisioimaan 1959, ja televisiointia jatkettiin vuodesta 1962 lähtien parin vuoden tauon jälkeen. Varhaisempia kilpailuja on kuitenkin tallennettu filmeille, joita on tässä artikkelissa myös mukana. Miss Suomen rinnalle tulivat Suomen Neito -kilpailut 1950-luvun alussa. Niitä kuitenkin järjestettiin vain 2007 asti.
1930-luvun naiskauneuden tuli tukea käsitystämme suomalaisuudesta
1930-luvulla naiskauneus Suomessa liittyi vahvasti kansallisuusaatteeseen. Nationalistisen ilmapiirin vallitessa Suomessa haluttiin korostaa "suomalaisen rodun" länsimaisia piirteitä. Suomalaisia vaivasi epäilyt siitä, että olisimme mongoleja.
Me emme ole mongoleja.
― Suomen Kuvalehti 20.10. 1934
Vuonna 1933 Ester Toivonen kruunattiin Miss Suomeksi Helsingin Golf-Casinolla. Kun hänestä tuli Miss Eurooppa seuraavana vuonna, hänen valintansa tuki suomalaisten pyrkimystä kuulua länsimaiseen rotuun.
Tummahiuksisen naisen täysveristä suomalaisuutta epäiltiin vahvasti. Suomen Kuvalehti kuitenkin julisti Toivosen voiton jälkeen, ettemme ole mongoleja. Eeva-lehti puolestaan pääsi kumoamaan epäilyt Toivosen suomalaisuudesta, kun hänen sukuselvityksensä julkaistiin 1938.
Seuraavana vuonna Anna-Lisa Fahler valittiin Miss Suomeksi niin ikään Golf-Casinolla. Ohessa oleva filmi on mykkä.
Suomalainen "rotu"
1900-luvun alussa Euroopassa oli vallalla käsitys, että suomalaiset polveutuvat mongoleista. Eräät ulkomaiset tutkijat kuvasivat suomalaisia "lyhytkasvuisina, tummina ja vinosilmäisinä". Ruotsalaiset olivat pyrkineet jo 1800-luvun lopussa todistamaan, että suomalaiset olivat mongoleja eli alempaa rotua.
Vuonna 1873 Karoliinisen instituutin professori Gustaf Retzius matkusti Tukholmasta Suomeen. Matkan tavoitteena oli kerätä suomalaisten pääkalloja mittauksia varten. Hän otti pään mittoja myös eläviltä suomalaisilta. Retzius uskoi, että näin hän voisi määritellä suomalaisten paikan kansojen eli rotujen joukossa.
1920–1930-luvulla suomalaistutkijat puolestaan pyrkivät kumoamaan käsityksen, kun 1920-luvulla perustetun Ruotsin valtion rotubiologisen instituutin mukaan suomalaiset kuuluivat vähemmän arvokkaaseen itäbalttilaiseen rotuun. Instituutin tarkoitus oli tutkia ja vaalia germaanista rotua.
1930-luvulla myös Suomeen levisi kansallissosialistinen pseudotieteellinen oppi, joka jakoi kansoja "rodullisesti" ylempi- ja alempiarvoisiin. Rotuopista ei kuitenkaan Suomessa innostuttu kuten Ruotsissa, mutta oppikoulujen maantiedonkirjoissa käsiteltiin rotuoppia vielä 1960-luvulla.
Neiti Huldin joutuu nyt edustamaan maatamme ja suomalaista rotua Europan kauneuskilpailussa.
― Filmissä.
Elokuun ensimmäisenä päivänä 1937 järjestetyissä Miss Suomi -kilpailuissa kauneimmaksi valittiin Margaretha Huldin, jonka kisamatka Miss Eurooppa -kilpailuihin tyssäsi isän vastustukseen. Kilpailuun oli tullut ehdokkaita 154, joista loppukilpailuun valittiin kaksitoista. Kaksi erilaista kauneustyyppiä oli nähtävissä "vaaleat suomalaiset ja tummat kaunottaret, kansainvälisen kauneuden edustajat", kuten filmissä todetaan.
Vuonna 1938 Miss Suomeksi valittu Sirkka Salonen oli viimeinen 1930-luvun missi, sillä seuraavana vuonna missiä ei valittu. Hänet kruunattiin myös Miss Euroopaksi samana vuonna.
Koeta nyt Sirkka parka heikoilla voimillasi mutta pestyllä naamalla näyttää suurmaailman yleisölle, ettemme me suomalaiset kaikkein vinosilmäisimpiä mongoleja ole.
― Isän neuvo tyttärelleen Sirkalle ennen Miss Eurooppa -kilpailuja.
Salonen antoi voiton jälkeen radiolle lausunnon, jonka mukaan hänen isänsä kannusti häntä näyttämään pestyin kasvoin, etteivät suomalaiset ole mongoleja.
Sirkka Salonen palaa Suomeen
Miss Suomet 1930-luvulla
1930 Elisabeth Nyholm
1931 Miss Suomi jäi valitsematta
1932 Maija Nissinen
1933 Ester Toivonen
1934 Anna-Lisa Fahler
1935 Terttu Lyytikäinen
1936 Irma Streng
1937 Margareta Huldin
1938 Sirkka Salonen
Missivuodet sodan jälkeen – ulkoinen kauneus sopusoinnussa sisäisen asun ja tyylin kanssa
Sodan aikana kilpailuja ei järjestetty, sillä naisen tehtävä oli määritelty toisaalle kuin edustamaan kauneutta. Sotaponnistelut kotirintamalla ja synnytystalkoot olivat naiseuden uusi ideaali. Lisäksi vuonna 1941 todettiin, että "kisojen taso oli huono", joten Miss Suomi muuttui Miss Messuhalliksi kilpailupaikan mukaan.
Sotavuosien jälkeen nainen sai uusia määreitä ainakin ns. naistenlehdissä. Naiset olivat seikkailijoita, itsenäisiä oman tiensä kulkijoita. Näin rohkeita naisia ei kuitenkaan missimittelöistä haettu, vaan haussa oli ulkoisen ja sisäisen olemuksen tasapaino.
Sotavuosien niukkuus näkyi monella tapaa myös kauneuskilpailuissa. Materiaalipula oli suurta, mutta kekseliäisyydellä ja ompelutaidoilla saatiin ihmeitä aikaan.
Vuoden 1946 Miss Suomeksi, toiseksi sodan jälkeiseksi missiksi, valittiin 17-vuotias Anja Kola. Kilpailut pidettiin Helsingin Messuhallissa yleisön läsnäollessa. Muutamalla kilpailijalla nähtiin yllään bikinien kaltainen kaksiosainen uima-asu.
20-vuotias helsinkiläinen Terttu Nyman valittiin vuoden 1948 syksyllä vuosien 1948 ja 1949 Miss Suomeksi.
Kävelytyyliin kiinnitettiin arvosteluissa erityistä huomiota. Eräillä ehdokkailla kävely oli "teennäisen notkahtelevaa tai kömpelöä", mutta edistystä oli kuitenkin tapahtunut.
Vuoden 1947 Miss Suomeksi valittiin Anna-Liisa Leppänen. Messuhallissa pidettyissä kauneuskilpailuissa haettiin "naista, jonka ulkonainen kauneus olisi sopusoinnussa sisäisen asun ja tyylin kanssa".
Miss Suomet 1940-luvulla
1945 Irja Alho
1946 Anja Kola
1947 Anna-Liisa Leppänen
1948–1949 Terttu Nyman
Vuosien 1950 ja 1951 Miss Suomi oli 17-vuotias oululainen Hilkka Ruuska.
Miss Suomi 1952 valittiin Messuhallissa vuoden 1951 syksyllä. Kahdeksantoista osallistujan joukosta tuomaristo valitsi voittajaksi Eva Maria Hellaksen. Selostajan sanojen mukaan "mitään täydellistä kaunotarta ei kilpailijoiden joukossa vieläkään ollut, vaikka yleistaso olikin huomattavasti kohonnut edellisvuotisesta". Valinta taas oli "tuomariston kompromissi ja yllätys katsojille".
Ehdokkaat esiintyivät uimapuvuissa ainoastaan tuomaristolle, valokuvaajille ja elokuvaajille, ei suurelle yleisölle. Tämä johtui mitä ilmeisemmin Miss Suomi -kisojen moraaliin liittyvästä arvostelusta.
Vuoden 1953 missikisat pidettiin jälleen Messuhallissa. Miss Suomeksi kruunattiin 19-vuotias lahtelainen kampaaja Maija-Riitta Tuomaala.
Vuoden 1954 Miss Suomeksi valittiin Yvonne de Bruyn. Kauneuskilpailuihin Helsingin Messuhallissa osallistui 23 neitoa. Mukana tuomaristossa olivat lehdistön, kuvanveiston ja elokuvan edustajat. Hymykuopat olivat valttia vuoden 1954 Miss Suomi -kisoissa. "Kehittääkseen hymykuoppiaan he olivat viikkokausia syöneet aamupuuronsa imemällä sen olkipillin läpi", kerrotaan selostuksessa.
Vuoden 1955 Miss Suomeksi valittiin suomenruotsalainen 20-vuotias Inga-Britt Söderberg. Hän voitti myös samana vuonna Suomessa pidetyt Miss Eurooppa -kisat.
Miss Eurooppa -ehdokkaat kiertelivät näyttäytymässä Suomen eri kaupungeissa useiden päivien ajan. Inga-Britt Söderbergistä tuli neljäs suomalainen Miss Eurooppa.
Vuoden 1956 Miss Suomeksi valittiin 18-vuotias Sirpa Koivu. Ihannetytöksi Ritva Ruuska, perintöprinsessoiksi Raija Kunnasmaa ja Irmeli Sipilä. Arkipuku-, uimapuku- ja juhlapukukierrokset käytiin jälleen katsojien edessä tupaten täynnä olevassa Messuhallissa.
Tuomaristossa oli sekä elokuva-alan, kuvanveiston että julkisen sanan edustajia.
Pirkko Mannola valittiin Miss Suomeksi helmikuun 2. päivänä 1958. Voitto Miss Suomi -kisoissa toi Mannolalle edustuspaikan Miss Eurooppa -kisoihin, joissa hän saavutti neljännen perintöprinsessan tittelin. Se tiesi kielitaitoiselle missille kuukausien edustuskiertuetta Ranskassa.
Miss Suomet 1950-luvulla
1950–1951 Hilkka Ruuska
1952 Eva Hellas
1953 Maija-Riitta Tuomaala
1954 Yvonne de Bruyn
1955 Inga-Britt Söderberg
1956 Sirpa Koivu
1957 Marita Lindahl
1958 Pirkko Mannola
1959 Tarja Nurmi
Vuonna 1961 Helsingin Messuhallin estradille nousi 19 kaunotarta. Heistä kauneimmaksi valittiin naantalilainen Ritva Wächter. Neidot nähtiin lavalla tuttuun tapaan arkipuvuissa, "salaisuudet paljastavissa" uimapuvuissa sekä häikäisevissä iltapuvuissa. Messuhallissa oli väkeä tuvan täydeltä, ja moni katsoja oli varustaunut elämykseen kiikarien kanssa.
Vuoden 1962 Miss Suomeksi valittiin helsinkiläinen mannekiini Kaarina Leskinen. Samalla tehtiin historiaa, sillä muualla maailmassa ei vielä ollut tapana käydä kilpailuja yksinomaan television välityksellä. Kaarina Leskinen (s. 1944) valittiin seuraavana vuonna Miss Skandinaviaksi, Miss Euroopan 1. perintöprinsessaksi sekä Miss YK:n 3. perintöprinsessaksi.
Miss Suomet 1960-luvulla
1960 Tarja Nurmi
1961 Ritva Wächter
1962 Kaarina Leskinen
1964 Sirpa Suosmaa
1965 Virpi Miettinen
1966 Satu Östring
1967 Ritva Lehto
1968 Leena Brusiin
1969 Harriet Eriksson
Suomen Neito -kilpailuilla määriteltiin suomalainen naiskauneus ja haettiin kansainvälistä hyväksyntää
Suomen Neito -kilpailuja alettiin järjestää Miss Suomi -kilpailujen rinnalla 1950-luvun alussa. Ensimmäisen Suomen Neito -kilpailun järjestivät Sotainvalidien Veljesliitto ja Seura-lehti. Sotainvalidien Veljesliiton silloinen jaostopäällikkö Johannes Reitamo oli huomannut Seura-lehdessä olevan kirjoituksen, jossa vaadittiin kauneuskilpailujen tason kohottamista. Kilpailuja oli kritisoitu amerikkalaistyyppisestä pin-up–tyylistä ja tilalle haluttiin enemmän kansallisia piirteitä ja Kalevalan Ainon henkeä.
Sotainvalidien Veljesliitton ja Seura ryhtyivät yhteistyöhön kauneuskilpailujen järjestämiseksi. Toiselle se merkitsi uusia työmuotoja sekä toiminnan rahoittamista, toinen paransi kilpailuasemiaan kiristyvillä aikakausilehtimarkkinoilla.
Kauneuskilpailuilla on oma merkityksensä Suomen tekemisessä tunnetuksi ulkomailla.
― Seura-lehti huhtikuussa 1952.
Toukokuussa 1952 Seura julkaisi periaatteet, joiden perusteella tuomaristo tekee päätöksensä. Yhdeksänkohtaisessa kauneuden kriteeristössä vartalon ja kasvojen kauneus olivat ensimmäiset kriteerit, mutta kolmantena oli jo persoonallisuus, joka määriteltiin ryhdin ja viehätysvoiman perusteella. Parhaiten tämä tuli esiin kansallispuvussa. "Lihasten kunto" sekä "sulo ja käyttäytyminen" tulivat parhaiten esiin iltapuvussa. Sivistys oli listalla kuudentena ja se arvioitiin "yleisen suhtautumistavan ja puhetavan" perusteella. Vartalo ja hiusten huoliteltu kunto niinikään arvioitiin, kuten myös ääni. Viimeisenä, joskaan ei näissä kilpailuissa vähäisimpänä oli "siveellinen maine."
Ensimmäiseksi Suomen Neidoksi valittiin toukokuussa 1952 muhoslainen Armi Kuusela. Suomen Neito -kilpailujen loppuhuipennus oli Helsingin Kalastajatorpalla. Ehdokkaat esiintyivät iltapuvuissa ja kansallispuvuissa.
Suomen Neito sai edustaa Suomea uudessa kansainvälisessä kauneuskilpailussa Miss Universum -kilpailussa. Armi Kuusela valittiinkin kuukautta myöhemmin myös ensimmäiseksi Miss Universumiksi. Valinta sai Suomen sekaisin, ja tapahtumaa juhlittiin näyttävästi. Kauneuskilpailun voiton on katsottu vaikuttaneen kansakunnan itsetuntoon kohottavasti vuoden 1952 olympialaisten ja sotakorvausmaksujen päättymisen lisäksi.
Olen sydämestäni iloinen siitä, että Suomen Neito valittiin maailman kauneimmaksi. Silmäkulmaan taisi tulla kyynelkin. Meidän kodissamme on sanoma otettu ilolla vastaan.
― Rouva Alli Paasikivi HS:lle. Teoksessa Armin vuodet.
Voitto huomioitiin laajasti myös presidentillistä kotia myöten. Presidentti Paasikiven Alli-puoliso kertoi Helsingin Sanomille, kuinka voitto on ilahduttanut perhettä suuresti.
Vuonna 1953 tuomaristo valitsi Suomen Neidoksi 20-vuotiaan tamperelaisen ylioppilaan Teija Sopasen. Tuomaristossa olivat mukana mm. kuvanveistäjät Essi Renvall ja Lauri Leppänen sekä lähetystösihteeri David Wilson.
Suomen Neidon edustustehtäviin kuului paitsi osallistua Miss Universum-kilpailuihin Yhdysvalloissa myös esiintyä Sotainvalidien Veljesliiton tapahtumissa.
Suomen Neito -kilpailujen alkukarsinnat suoritettiin vuonna 1954 valokuvien perustella. Loppukarsinnan voitti 17-vuotias helsinkiläinen Lenita Aulikki Airisto. Suomen Neito-ehdokkaita myös koekuvattiin ennen loppukilpailua. Lenita Airiston kasvoja kuvausta varten puuteroi tuleva näyttelijä Leo Jokela.
Itse loppukilpailut pidettiin Satakuntalaisten osakuntalossa Helsingissä. Lenita Airiston varaneidoiksi valittiin Mirjami Heinonen ja Sari Rinne. Kauneuskilpailun tarkoituksena oli kerätä varoja sodassa vammautuneiden hyväksi.
Suomen Neito -kilpailut pidettiin Messuhallissa kesäkuun kuudentena 1955. Tuomaristo valitsi 14 loppukilpailuun päässeen joukosta voittajaksi Sirkku Taljan.
Sotainvalidien Veljesliiton Lahden osasto oli vastannut Suomen Neito -kilpailujen järjestämisestä, mutta kun valtio ryhtyi tukemaan liittoa taloudellisesti, se luopui kilpailujen järjestämisestä.
Suomen Neidot 1950–1960-luvuilla
1952 Armi Kuusela
1953 Teija Sopanen
1954 Lenita Airisto
1955 Sirkku Talja
1962 Aulikki Järvinen
1963 Nadine Gustafsson
Missejä ja Suomen Neitoja 1932–1962
Lähteet: Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 203. Helsinki: Otava, 1987; Seija Aunila: Suomalainen naiskauneus ei kelvannut propagandakäyttöön sodan aikana; Markku Koski & Leo Lindsten: Armin vuodet, Helsinki Love Kirjat, 1982; Meri Martikainen: Miss Suomet 1930–2007; HS: Rotuteorioiden suurmaa 6.2.2021; Wikipedia: Suomalaisten alkuperä.
' /%3E%3C/svg%3E)
