Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Vuosien intohimoinen käännöstyö sai runopalkinnon - rakkaudesta ja unista kirjoittanut André Breton lumosi Janne Salon

Suomentaja Janne Salo

Surrealisti André Bretonin runotuotanto hätkähdytti Janne Salon ja sai hänet kääntämään ranskalaiskirjailijan merkittävimmän runotuotannon suomeksi. Yle palkitsi teoksen Kääntäjäkarhulla.

Ranskalainen kirjailija ja runoilija André Breton innoittui unien ja psykoanalyysin maailmasta 1910- ja 1920-lukujen taitteessa.

Janne Salo puolestaan innoittui Bretonin surrealistisesta runoudesta ja käänsi tämän merkittävimmän runotuotannon suomeksi. Valikoima ilmestyi vuonna 2020 nimellä Unen hiekkarannoilla, Dans les sables du rêve.

Salo sai mittavasta käännöstyöstään Ylen Kääntäjäkarhu-palkinnon.

Luin yhden kesän aikana Bretonin koko keskeisen runotuotannon.

Kooltaan valittujen runojen kokoelma on massiivinen: 377 sivua runoja yhdestätoista teoksesta kuudelta vuosikymmeneltä ja runsaasti asiantuntevia selityksiä. Kirjan loppupuolelle sisältyy myös eräänlainen Bretonin elämäkerran tiivistelmä. Siitä voi silmäillen saada käsityksen runoilijan vaiheista.

– Luin yhden kesän aikana Bretonin koko keskeisen runotuotannon, ja merkitsin ne tekstit, jotka haluan suomentaa. Seurailin omia mieltymyksiäni, suomentaja Janne Salo kertoo.

Toiset runot jäivät vaivaamaan Saloa ja toiset eivät. Juuri tällaiset runot, jotka jäivät pohdituttamaan, ovat jättäneet Saloon jäljen. Niiden parissa hän on tehnyt valtavan käännösurakkansa, joka vei päivätyön ohessa useamman vuoden.

– Ja tietysti mukaan tuli ottaa ”klassikkorunot”, Salo lisää.

Palkitun kokoelman nimi Unen hiekkarannoilla kuvaa teosta hyvin. André Bretonin runous todella ammentaa unista ja mielikuvista ja arvaamattomuuden logiikasta. Sama tyyli on ominaista koko surrealistiselle taidesuuntaukselle.

Ranskalaisen kirjailijan ja surrealistin André Bretonin muotokuva; Taiteilija André Massonin piirros.
Kuvateksti Kirjailija André Bretonin muotokuva André Massonin piirroksena

Monille surrealismi yhdistyy ensimmäisenä sellaisiin kuvataiteilijoihin kuin Salvador Dalí ja René Magritte. Taidesuuntauksen juuret ovat kuitenkin kirjallisuudessa ja Bretonin kirjoittamassa Surrealismin manifestissa, joka ilmestyi vuonna 1924, Väinö Kirstinän suomennoksena vuosina 1979 ja 1996.

Bretonin teksteistä on aiempiakin suomennoksia, joskin niukasti. Aale Tynni käänsi jo 1960-luvulla pari Bretonin runoa, ja myöhempiä Breton-suomentajia Salon ohella ovat J. K. Ihalainen ja Timo Kaitaro.

Suomentaminen on oiva tapa tehdä runoista ja muista teksteistä pikkuhiljaa itselleen tuttuja, joiden kanssa viihtyä.

Alun alkaen Janne Salo tutustui Bretonin kirjoituksiin jo opiskeluaikoinaan. Silloin hän ei ymmärtänyt lukemaansa teosta. Asia jäi kuitenkin kaihertamaan, mikä on usein hyvän taiteen merkki.

– Oli pakko palata tekstiin, tutkia, etsiskellä. Lähteä kääntämään, jospa se aukeaisi. Suomentaminen on oiva tapa tehdä runoista ja muista teksteistä pikkuhiljaa itselleen tuttuja, joiden kanssa viihtyä, Salo sanoo.

Sittemmin Salo sai elämäänsä erityistä sisältöä juuri Bretonin tuotannon kautta. Breton on hätkähdyttänyt ja ravistellut hyvällä tavalla.

Salo puhuu kauniisti ja runollisesti siitä, kuinka surrealismissa kohtaa pyyteettömän leikin, inspiraation ja tavanomaisuuden kahleista vapautuneen siivekkään mielikuvituksen tuulahduksen. Kenties Bretonin tyyli on siirtynyt Salon puhetapaan.

– Kun luen surrealisteja, koen jotakin tervehdyttävää, vapauttavaa, Salo selventää.

André Breton kirjoitti vain ja ainoastaan sisäisestä tarpeesta, silloin kun oli pakko.

Bretonin runouden lisäksi Salo on kääntänyt hänen proosateoksensa Nadja ja Hullu rakkaus, jotka muodostavat parina kokonaisuuden. Niissä esiintyy villejä assosiaatioita ja rakkauden tematiikkaa, kuten myös Kääntäjäkarhulla palkitussa runovalikoimassa.

Breton kirjoittaa itse asiassa niin usein rakkaudesta, että häntä voitaisiin luonnehtia jonkinlaiseksi rakkausrunoilijaksikin. Ennen kaikkea hänen nimensä kuitenkin yhdistyy kokeellisiin ja päätä huimaaviin kirjallisiin pyörittelyihin.

Ainakaan kokoelmassa Veden ilmaa (L’air de l’eau) ei oikeastaan mitään muuta olekaan kuin rakkausrunoja. Niissä esimerkiksi koetaan ”maailma suudelmassa” ja haaveillaan siitä, että rakastettu kohdataan aina ensimmäistä kertaa.

– Breton ei missään tapauksessa ollut mikään ammattikirjailija. Hän kirjoitti vain ja ainoastaan sisäisestä tarpeesta, silloin kun oli pakko, Janne Salo toteaa.

Salon mukaan Breton jopa karttoi ammattikirjailijoita. Tämä tahtoi pikemminkin uudistaa koko kirjallisuuden – ja koko maailman. Muiden surrealistisen tavoin Breton pyrki murtamaan perinteisiä taiteentekemisen tapoja ja haastamaan porvarillisina pidettyjä arvoja ja käytäntöjä.

Bretonin kieli on ylevää, jäntevää, presiöösiä, hieman vanhahtavaa.

André Breton tahtoi hylätä järjen, ja hän arvosti vapautta. Janne Salon oma kääntämisen tapa on puolestaan tunnollinen ja tarkka. Hän kääntää aamuisin ennen päivätyötään ja pyrkii kunnioittamaan alkutekstiä ja sen rytmiä.

Ranskan tapailu suomeksi ei kuitenkaan ole aivan helppo tehtävä.

– Bretonin kieli on ylevää, jäntevää, presiöösiä, hieman vanhahtavaa. Poljento on usein raskas, mikä aiheuttaa suomentajalle päänvaivaa, Salo paljastaa.

Suomentaja kertoo lukeneensa suomennoksiaan ääneen uudestaan ja uudestaan, jotta hän saisi tekstin rytmin jotenkuten istumaan. Jonkin verran hän sanoo keventäneensä Bretonin ilmaisua, joka on hänestä raskasta.

Kyllähän se jonkinlainen pakkomielle on, kun joka aamu heti herättyään täytyy istuutua koneen äärelle, korjailla, lukea ja selailla sanakirjoja.

Valikoiman lukija voi itse vertailla suomennettuja runoja alkukielisiin, sillä teoksessa on käännöksien rinnalla myös ranskankieliset runot vieretysten. Tämä vertailun mahdollisuus oli myös yksi Ylen Kääntäjäkarhu-raadin vakuuttaneista tekijöistä.

Janne Salo nauttii surrealistisesta runoudesta ja myös sen kääntämisestä. Yksi nautinnon lähteistä liittyy lukemisen ja kääntämisen haasteellisuuteen.

– Kyllähän se jonkinlainen pakkomielle on, kun joka aamu heti herättyään täytyy istuutua koneen äärelle, korjailla, lukea ja selailla sanakirjoja, Salo sanoo.

Suomentaja kertoo käyttävänsä runojen kääntämiseen runsaasti aikaa. Hän ei kiirehdi eikä aseta itselleen takarajoja, sillä elämässä on muitakin stressin aiheita. Kääntämisen on tarkoitus tuottaa hänelle iloa.

Surrealistit eivät suostuneet ottamaan vastaan yhtäkään palkintoa.

Päivätyössään Janne Salo kouluttaa ja perehdyttää asioimistulkkeja, jotka kääntävät puhuttua kieltä toiselle kielelle esimerkiksi sairaaloissa ja Kelan toimistoissa. Hän on siis monessakin mielessä kielen ammattilainen.

Nyt Salo kääntää päivätyönsä ohessa Guillaume Apollinairea, toista merkittävää ranskalaiskirjailijaa. Apollinaire ei ollut surrealisti, mutta hänen vaikutuksensa liikkeen syntyyn oli merkittävä.

Lisäksi Salo kääntää espanjankielistä runoutta pöytälaatikkoon.

Entä mitä surrealististen runojen suomentaja ajattelee saamastaan Kääntäjäkarhu-palkinnosta?

– Surrealistit eivät suostuneet ottamaan vastaan yhtäkään palkintoa. André Breton itse kieltäytyi ottamasta vastaan Pariisin kaupungin rahakasta tunnustusta, vaikka rahoille olisi ollut totta tosiaan tarve. Max Ernst erotettiin liikkeestä, koska hän oli ottanut vastaan Venetsian biennaalin palkinnon, Salo aloittaa.

Janne Salo ei kuitenkaan ole surrealisti, vaan kääntäjä. Hän suhtautuu Bretonia kiltimmin palkintoihin.

– Itse otan mielihyvin ja nöyrästi vastaan Kääntäjäkarhu-palkinnon, koska pidän sitä huomionosoituksena käännösrunoudelle maassamme, runoutta julkaiseville kustantamoille ja suomentajien työlle, hän sanoo.

Raadin perustelut:

Anrdré Breton: Unen hiekkarannoilla, Dans les sables du rêve suomennos Janne Salo

Janne Salon kokoama, suomentama ja viittein varustama Anrdré Bretonin Unen hiekkarannoilla, Dans les sables du rêve on huikea järkäle. Se vyöryttää iloksemme surrealismin johtohahmon keskeistä tuotantoa neljältä vuosikymmeneltä ensi kertaa suomeksi. Salo sukeltaa syvälle vieden lukijan mukanaan unen, kapinan ja ehtymättömän mielikuvituksen outoihin maisemiin.

Runojen ohella Salo avaa laajassa kommenttiosiossa reittejä dadaistien, surrealistien ja kokonaisen aikakauden poeettiseen ja kulttuuripoliittiseen ajatteluun, antaa kehykset, joissa Bretonin runous ja nykylukija voivat hedelmällisesti kohdata.

Runosuomennosten rinnalla ovat alkuperäiset ranskankieliset runot, joiden silmän- ja korvankääntötemput ja kieliakrobatia haastavat  ja syventävät Salon ansiokasta tulkintaa. Ratkaisu on lahja lukijalle.

Sanokaamme asia kerrasta poikki: ihmeellinen on aina kaunista, mikä tahansa ihmeellinen on kaunista, eikä mikään muu kuin ihmeellinen ole kaunista.”

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana näytelmäkirjailija, runoilija Laura Ruohonen, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä tuottaja Pekka Savolainen Yle Draamasta. Vuodesta 1994 alkaen jaetun Tanssivan karhun palkintosumma on 4 000 euroa, Kääntäjäkarhun 1 500 euroa.

Palkinnot jaettiin Runokuu-festivaalin kanssa yhteistyössä Helsingin Suvilahdessa 21.8 järjestetyssä Tanssiva karhu -illassa. Runoilta on kuunneltavissa Areenassa.