Hyppää pääsisältöön

Dokumentit

Toimittajalta: Häpesin, että olin ollut mukana luomassa sankaritarinaa – nyt halusin selvittää totuuden Hassan Zubierista

Hassan Zubier ajaa pyörätuolilla talvella.
Kuvateksti Hassan Zubier pyörätuolissa.

Elokuussa 2017 Suomea ravisti uutinen maan ensimmäisestä terrori-iskusta. Esiin astui myös sankari, joka uskalsi tehdä vastarintaa hyökkääjälle. Mutta hänen sankaruutensa jäi lyhytaikaiseksi.

Seisoin kauppajonossa ostaakseni mansikoita tyttäreni syntymäpäiväkakkuun, kun puhelin kilahti. “Turun torilla on verta maassa ja ihmisiä makaa hengettöminä”, viestitti tuttavani entisestä kotikaupungistani.

Ensimmäistä uutista seuranneiden tuntien aikana mediassa pyöri karmeita näkymiä. Kaksi naista kuoli, kun mies hyökkäsi veitsen kanssa usean ihmisen kimppuun. 

Ja tämä tapahtui keskellä kauppatoria - paikkaa, jossa minullakin oli tapana juoda kahvia jäätelökioskin terassilla.

Kaiken synkkyyden keskellä oli lohduttavaa, että joku oli uskaltanut tehdä vastarintaa. Se joku oli Ruotsissa asuva maahanmuuttaja Hassan Zubier. Hän yritti auttaa yhtä uhreista, mutta joutui itse puukotetuksi ja loukkaantui vakavasti. 

Zubierista tuli median suosikki, “Turun sankari”.

Mutta sankaruutta ei kestänyt kauaa. Tiedot Hassan Zubierin valheista, petosyrityksestä sekä vanhasta vankilatuomiosta korvasivat pian sankariotsikot lehtien etusivuilla.

Pian kukaan ei enää halunnut kuunnella häntä. 

Katso kolmiosainen Hassan Zubierin totuus -dokumentti Yle Areenassa: 

Miten sankari luodaan?

Iskua seuranneiden päivien ja viikkojen aikana moni toimittaja nosti Hassan Zubierin esiin sankarina. Kuuluin myös itse Zubierin sankarikilven kiillottajiin. Kutsuin hänet vieraaksi Ylen Efter nio -ohjelmaan ja kirjoitin hänestä pitkän artikkelin. 

Se tuntui urani kohokohdalta.

Muutaman kuukauden ajan Tukholman Märstasta kotoisin oleva, sukujuuriltaan egyptiläis-brittiläinen Zubier sai paistatella julkisuudessa.

Häpesin kuulumistani niihin, jotka olivat kritiikittömästi nostaneet esiin Zubierin tarinaa. Toimittajana tunsin itseni huijatuksi ja loukatuksi.

Hän sai urhoollisuusmitalin sekä presidentti Sauli Niinistöltä että Englannin kuningattarelta.

Hän antoi haastatteluja kansainväliselle medialle, joissa hän kertoi jännittävästä elämästään rauhanturvaajana eri sotatantereilla.

Hän kuvaili sujuvasti sitä seurannutta uraansa ambulanssihenkilökunnan jäsenenä Tukholmassa.

Sitten seurasi järkytys, joka merkitsi Zubierin sankaritarinan lopun alkua. 

Matilda sitter vid en dator med hörlurar på öronen. Hon ser fundersamt ut i luften.
Kuvateksti Matilda Gyllenberg harkitsi pitkään, ennen kuin päätti ryhtyä tekemään dokumenttia Hassan Zubierin elämästä.

Valhevyyhti keriytyy auki

Saadakseen Suomen valtiolta ansionmenetyskorvauksia Hassan oli väärentänyt todistuksen, jonka mukaan hän työskenteli ambulanssifirmalle hyökkäyksen aikaan. Lisäksi hänellä oli rikollinen menneisyys, johon kuului varkauksia, tuhopoltto ja pitkä vankilatuomio.

Tämän menneisyyden Zubier oli yrittänyt peittää valheillaan. 

Hän oli valehdellut lapsuudestaan, opinnoistaan ja työurastaan.

Todellisuudessa hänellä ei ollut ensihoitajan pätevyyttä eikä hän ollut työskennellyt YK:lle. Hän oli valehdellut lapsuudestaan, opinnoistaan ja työurastaan.

Nopeasti hänet tuomittiin valehtelijaksi ja rikolliseksi niin lehtien palstoilla kuin verkon keskustelufoorumeillakin.

Kaoottinen lapsuus jättää jälkensä

Minä taas häpesin kuulumistani niihin, jotka olivat kritiikittömästi nostaneet esiin Zubierin tarinaa. Toimittajana tunsin itseni huijatuksi ja loukatuksi.

Hieman myöhemmin julkaisin ensimmäisen romaanini ja olin jo lähes unohtanut Hassan Zubierin, kun hän otti minuun yhtäkkiä yhteyttä. Zubier, jolle itselleen oli ilmeisen vaikeaa pysyä totuudesta, pyysi minua kertomaan tarinansa – niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista. 

Moni kysyy minulta kuka Hassan Zubier oikeasti on, onko hän roisto vai sankari? Kysymys tuntuu rasittavalta.

Hän pyysi kirjoittamaan kirjan, joka palauttaisi hänen kunniansa. Tarinan, joka kertoisi vanhempiensa ja hänestä vastuussa olevan yhteiskunnan hylkäämästä lapsesta, josta kasvoi eksynyt ja vihainen nuori mies. Miehestä, joka teki virheitä ja joutui vankilaan. Miehestä, joka rakensi valheiden verkon suojatakseen murtunutta sisintään.

Ensin en pystynyt edes ajattelemaan yhteistyötä Zubierin kanssa. Kuuntelin silti hänen oman versionsa matkan varrella todella tapahtuneista asioista ja siitä, miten mediat ensin ylistivät häntä ja sitten murskasivat.

Sen jälkeen minun oli pakko yrittää vastata kysymykseen: Kuka on Hassan Zubier?

Matilda står med ryggen vänd mot kameran och stirrar på en tavla full av upphängda papperslappar.
Kuvateksti Gyllenberg teki perusteellisen taustatutkimuksen saadakseen luotettavan kuvan Hassan Zubierin taustoista.

Totuutta etsittiin arkistoista

Dokumentillani oli epätavallinen lähtökohta: päähenkilö oli yleisön silmissä leimattu valehtelijaksi. Se tarkoitti, että minun piti pystyä tarkistamaan jokaikinen asia, jonka Hassan Zubier minulle kertoi. Omistin tutkimustyölle useita kuukausia.

Zubierin kertomus kuljetti minut hänen köyhään lapsuusaikaansa Englannissa, missä sosiaaliviranomaiset ovat dokumentoineet miehen elämää vauvaiästä alkaen.

Matka jatkui Ruotsiin, missä poikaa palloteltiin biologisen isän, usean kasvattiperheen ja lastenkotien välillä. Myös tästä ajanjaksosta löytyi kattava dokumentaatio.

Roisto vai sankari?

Tällä matkalla meitä seurasi kuvausryhmä ja lopputuloksena syntyi kolmiosainen dokumenttisarja. Se antaa meille laajemman kuvan Hassan Zubierin elämästä ja häntä kohdanneista vaikeuksista, joiden takia hänelle oli mahdotonta pysyä totuudessa myöhemmin. 

Sarja on myös kertomus tutkivasta journalismista ja siitä, onko ylipäänsä mahdollista väittää, että juuri tämä minun kertomani tarina on absoluuttinen totuus.

Hassan Zubier istuu tuolilla ja nojaa taaksepäin, vieressä toimittaja Matilda Gyllenberg haastattelemassa.
Kuvateksti Gyllenberg onnistui kaivamaan Zubierin menneisyydestä esiin asioita, joita Zubier itse ei ollut koskaan aiemmin saanut kuulla.

Moni on kysynyt minulta, kuka Hassan Zubier oikeasti on. Onko hän roisto vai sankari? Kysymys tuntuu rasittavalta. Miksi meille on niin tärkeää jaotella kanssaihmiset joko tai -tyyliin?

Suurimmalle osalle meistä on vaikeaa kuvitella, millaisen elämän Zubier on elänyt. Jo lapsena kaikki läheiset pettivät ja hylkäsivät hänet, ja jättivät jälkeensä elinikäisen huomion ja tunnustuksen kaipuun.

Hassan Zubier elää joka päivä hyökkääjän veitseniskun seurausten kanssa. 

Ja toisaalta: riippumatta siitä, miksi Zubier riskeerasi oman elämänsä vieraiden ihmisten pelastamiseksi Turussa, on itse teko totta. Halutessaan sitä voi kutsua sankaruudeksi, mutta miehelle itselleen se oli itsestäänselvyys.

Vuonna 2017 söimme tyttäreni syntymäpäiväkakkua peloissamme ja huolissamme. Muistot terrori-iskusta ovat sittemmin haalistuneet, mutta Hassan Zubier elää joka päivä hyökkääjän veitseniskun seurausten kanssa. 

Tämä kannattaa muistaa, ennen kuin tuomitsee hänet.

Katso kolmiosainen Hassan Zubierin totuus -dokumentti Yle Areenassa: