Vaaleanpunaisen kukkastudion syleilyssä
Viivi Valkeeniemi, 35, rakastaa kukkia. Hän omistaa vaaleanpunaisen unelman, Studio Viivin, jossa kukkasuunnittelijan käsissä syntyy taianomaisia luomuksia.
Valkeeniemeä viehättää kukkien hetkellisyys: asetelma elää vain päiviä, mutta Valkeeniemi voi silti luoda niillä erilaisia tunnelmia. Sitä hän pitää työnsä olennaisimpana osana.
Teen kukkien ehdoilla ja vapaasti. En oikein loksahtanut säännönmukaiseen estetiikkaan, jota Suomessa tehdään.
Kukkataiteilijan käsissä kukat etsivät omia paikkojaan.
Joskus kukkia ja niiden paikkoja pitää tunnustella muutamaan kertaan.
Jopa aivan ensimmäisinä asetelmaan laitetut kukat saattavat löytää uuden paikan.
Jokainen kukka kun on Valkeeniemen mukaan yksilö. Ne voivat esimerkiksi taipua eri tavoin kuin lajitoverinsa.
Asetelmien teossa työkaluarsenaali on kukkataiteilijalla pieni. Hyvät kukkasakset ja metallia leikkaavat sakset riittävät.
Kiinnitykseen käytetään kukkateippiä tai värjäämätöntä rautalankaa.
Kanaverkolla ohjataan kukkien asettumista ja tuetaan niitä. Asetelman pohjana on kenzan eli kukkasiili, johon kukkien varret painetaan kiinni.
Taivaita hipovat asetelmat ovat näyttäviä, ja Valkeeniemi tekee niitä erilaisiin tapahtuma- ja pr-tilaisuuksiin. Mieleenpainuvin työkeikka on ollut Helsinki-päivien kukkainstallaatio, mutta myös häiden koristamisesta suunnittelija nauttii.
Yritän tehdä asioita niin, että en toistaisi itseäni koko ajan, vaan tekisin jotain ihan uudenlaista.
Vielä muutama vuosi sitten Valkeeniemi työskenteli kotimaisen huippumuodin parissa Minna Parikalla ja Arelassa. Kukat veivät kuitenkin voiton.
Haasteena oli keksiä ura, joka ei kuitenkaan olisi kukkakauppias. Valkeeniemi onkin tarkka siitä, että häntä ei kutsuta kukkakauppiaaksi eikä Helsingin Kallion harmaassa kivijalassa sijaitsevaa studiota kukkakaupaksi.
Minulla oli yritystä perustaessani sellainen tunne, että ihmiset kaipaavat tälle alalle muutosta. Selvästi se on jo tänä aikana osoittautunut todeksi.
Vain harvoin hänellä on myynnissä tuoreita leikkokukkia, sillä Valkeeniemi työskentelee tilauksesta. Siksi studiolla on myynnissä kukka-aiheisia tuotteita, kuten Valkeeniemen omaa vaatemallistoa ja kotimaisia maljakoita.
Valkeeniemi on itseoppinut. Hän kävi kolmeviikkoisen intensiivikurssin, mutta totesi sen jälkeen, ettei sovi muottiin, jota kotimaisessa floristiikassa noudatetaan.
En usko, että pääsisin floristikoulussa näillä töillä näytöistä läpi.
Myös ympäristöasiat mietityttivät. Valkeeniemi tiedostaa, että kukkien kanssa työskenteleminen ei ole ympäristöystävällisin ammatti: kukkia on tilattava pitkienkin matkojen takaa ja monet menetelmät tai välineet ovat ympäristölle haitallisia.
Hän pyrkii minimoimaan oman hävikkinsä eikä ole halunnut käyttää joitain menetelmiä, joita suomalaisissa opinahjoissa opetetaan.
En usko, että moni ymmärtää, kuinka myrkyllistä kukkasieni on meidän ympäristölle, ja sitä on käytetty meillä 50-luvulta. Jos me alan osaajat emme puhu, niin miten kuluttaja voisi näistä tietää.
Valkeeniemi pitää itseään taiteilijana ja toivoisi, ettei kukkiin suhtauduttaisi vain kulutustavarana. Hän haluaisi, että koulutuksessakin rohkaistaisiin oman tyylin kehittämiseen.
Joku on keksinyt sen perinteisen tyylin, niin miksen minä voi keksiä jotain uutta?
' /%3E%3C/svg%3E)
