Hyppää pääsisältöön

Elävä arkisto

Radiojumalanpalveluksia vastustettiin aikanaan, koska sanankuulijat saattoivat juoda kahvia tai tupakoida kesken palveluksen – lopulta niitä lähetettiin jopa vankilasta

Päivitetty 18.03.2022 13:42.
Radion ääniauto kirkon kiviaidan vieressä. Jumalanpalveluksen radiointi 1930-luvulla.
Kuva: Yle kuvapalvelu

Radiojumalanpalvelus on Yleisradion vanhimpia ohjelmia. Ensimmäinen radiossa kuultu jumalanpalvelus lähetettiin vain kolme päivää Yleisradion lähetystoiminnan alkamisesta vuonna 1926.

Jumalanpalveluksia alettiin lähettää radion kautta Tampereen tuomiokirkosta 12. syyskuuta 1926, vain kolme päivää Yleisradion lähetystoiminnan alkamisesta. Vuonna 1934 Yleisradio alkoi radioida jumalanpalveluksia eri puolilta Suomea.

Varhaisin Yleisradion tallenne radiojumalanpalveluksesta on vuodelta 1935. Tallenteessa kuullaan kirkkoherra Paavo Virkkusen alkurukous Johanneksen kirkosta Helsingissä.

Missä Jumala asuu?

Radion välityksellä kuultu jumalanpalvelus herätti alkuun vastustusta. Huolena kun oli, että radiota voitiin kuunnella missä ympäristössä tahansa ja eivätkä sanankuulijat siksi käyttäytyisi jumalanpalvelukseen sopivalla tavalla. Hehän saattoivat esimerkiksi juoda kahvia kesken toimituksen tai polttaa tupakkaa. Lisäksi radiojumalanpalvelusten pelättiin vähentävän kirkossakäyntiä

Silloin kun ihminen on sielunhädässä ja kaipaa Jumalalta armoa, hän kuuntelee sanaa erityisellä hartaudella riippumatta siitä, missä hän istuu.

― Piispa Eero Huovinen jumalanpalveluksista kirkossa ja radiossa.

Toimittaja Eero Saarenheimo ja piispa Eero Huovinen keskustelevatkin ohjelmassa Vanhan radiomiehen kysymyksiä teologille (2002) muun muassa siitä, onko jumalanpalvelus pidettävä jossain tietyssä rakennuksessa ollakseen "oikea"?

Jumalanpalveluksia on myös pyritty kehittämään aikakauteen ja erilaisiin tilanteisiin sopivalla tavalla. Jo varhaisten radioitujen jumalanpalvelusten tavoitteena oli saavuttaa monenlaisia kuulijoita.

Kuurojen jumalanpalvelus

Kuurojen jumalanpalvelus toimitetaan viittomakielellä ja joskus käytetty puhe vain säestää viittomakieltä.

― Pastori Lauri Paunu

Pekka Tiilikainen selosti toukokuun 16. päivä 1953 Suurkirkon itäisen kulman kappelissa pidettyä kuurojen jumalanpalvelusta. Pastori Lauri Paunun puhetahti oli rauhallinen, sillä hän viittoi puhuessaan.

Helsingin Suurkirkko 1960-luvulla. Autoja pysäköityinä kirkon portaiden edustalle. Mies kävelee Senaatintorin poikki.
Kuvateksti Helsingin Suurkirkko eli Helsingin tuomiokirkko
Kuva: Yle/Erkki Suonio

Tiilikainen haastatteli aluksi pastori Lauri Paunua ja kysyi muun muassa, miten kuurojen jumalanpalvelus poikkeaa kuulevien jumalanpalveluksesta? Pastori Paunun mukaan pääasiallinen ero on kielessä. Kuurojen jumalanpalvelus toimitetaan viittomakielellä ja joskus käytetty puhuttu kieli ikään kuin säestää sitä.

Saamenkielinen jumalanpalvelus

Heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1960 lähetetyssä jumalanpalveluksessa oltiin Oulussa ja saamenkielisten jumalanpalveluksessa. Liturgiasta vastasi pastori Niila Outakoski ja kanttorina toimi Veikko Asp.

Pelimannijumalanpalvelus

Pelimannijumalanpalvelus pidettiin Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla heinäkuun 20. päivä 1969. Historiallisessa Pappilanniemessä saarnasi lääninrovasti Johannes Sillanpää ja liturgiasta vastasi Vetelin kirkkoherra Eero Palola.

Fingrar på dragspelets kompknappar.
Kuva: Yle/ Heini Rautoma

Kaustisen pelimannit säestivät jumalanpalveluksessa.

Perinnejumalanpalvelus

Perinnejumalanpalveluksen ajatuksena on eläytyminen jumalanpalvelusperinteeseen.

― Pastori Martti Antola

Lapinlahden kirkossa Pohjois-Savossa pidettiin perinnejumalanpalvelus, jonka ensilähetys radiossa oli 18. lokakuuta 1987. Pastori Martti Antola toivotti läsnäolijat ja radion kuuntelijat tervetulleeksi vuoden viimeisen päivän rukouspäivän kiitosjumalanpalvelukseen.

Lapinlahden kirkko Pohjois-Savossa
Kuvateksti Lapinlahden kirkko
Kuva: Museoviraston rakennushistorian kuvakokoelma/Kalle Kultala

Jumalanpalveluksessa käytettiin vuoden 1694 käsikirjaa, vuoden 1701 virsikirjaa ja vuoden 1776 raamatunkäännöstä. Pastori Antola huomautti kuitenkin, että ajatuksena on ollut eläytyminen jumalanpalvelusperinteeseen. Tarkoituksena ei hänen mukaansa ollut esittää näytelmää.

Studiojumalanpalvelus

Radiojumalanpalvelusta kuuntelee kymmenen kertaa suurempi joukko kuin kirkossa pidettävää jumalanpalvelusta.

― Pastori Heikki Castrén radion merkityksestä jumalanpalvelusten kuuntelemiselle.

Maaliskuun 18. päivä 1973 lähetetty jumalanpalvelus oli poikkeuksellinen, sillä sitä ei lähetetty kirkosta vaan studiosta. Ohjelman alussa ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkamista pastori Heikki Castrén muistutti, että jumalanpalvelusohjelma oli juuri se ohjelma, joka tutustutti radion laajalle kuulijakunnalle.

Hänen mukaansa juuri radio tavoitti ne sanankuulijat, jotka eivät erilaisten esteiden vuoksi päässeet kirkkoon. Lisäksi hän huomautti, että radiota kuuntelee kymmenkertainen joukko sanankuulijoita kirkossa kävijöihin verrattuna.

Radiojumalanpalveluksen jälkeen keskusteltiin ohjelmasta. Osanottajat olivat Yleisradion radiojohtaja Eino S. Repo, pastori Leino Hassinen ja puheenjohtajana pastori Heikki-Tapio Nieminen.

Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

― Osa Jeesuksen kertomasta vertauksesta viinitarhan työläisistä.

Studiojumalanpalvelus Turusta helmikuun 14. päivä 1993 käsitteli muun muassa Jeesuksen käyttämiä vertauksia, sillä ne olivat yleensä elävästä elämästä otettuja.

Viiniköynnöksiä viinitarhassa
Kuva: Yle/Juha-Pekka Inkinen

Jumalanpalveluksessa kuultua Jeesuksen vertausta viinitarhan työläisistä pohditaan nykypäivän näkökulmasta.

Vankilajumalanpalvelus

Kun annoin elämäni Jeesukselle, sain nöyrtyä Herran kasvojen eteen sellaisena kuin olen. Hän varmasti vastaa minulle ja kuulee rukoukseni.

― Vangin todistus.

Vaasan lääninvankilan kirkon jumalanpalvelus toisena paastonajan sunnuntaina kuultiin radiossa maaliskuun 15. päivä 1992. Jumalanpalveluksen aiheena oli hellittämätön usko.

Punatiilinen Vaasan lääninvankila, jota ympäröi punatiilinen muuri. Pensasaitaa tienlaidassa.
Kuvateksti Vaasan lääninvankila
Kuva: Yle/Eila Haikarainen

Osa lauluryhmän jäsenistä oli entisiä ja vankeusrangaistustaan suorittavia vankeja. Sanankuulijat saivat kuulla myös palvelukseen osallistuvan henkilön omakohtaisen todistuksen, kuinka hän antoi elämänsä Jeesukselle ja mitä se merkitsi hänelle.

Partiomessu

Hyvä laulu voittaa monta saarnaa.

― Säveltäjä Pekka Simojoki laulun vaikutuksesta.

Kansainvälisen partioleiri Loisto -96:n partiomessu pidettiin heinäkuussa 1996. Saarnasta vastasi koulutussihteeri Heli Savolainen ja liturgiasta pastori Tapio Kortesluoma. Partiomessun perussanoma oli sama kuin muissakin jumalanpalveluksissa, mutta palvelusta suunnitellessa otettiin huomioon, että kyseessä on erityisryhmä.

Nuoria partiolaisia seisoo korkealla kalliolla. Oikealla puolella Suomen lippu salossa.
Kuva: Yle/Mika Kanerva

Toimittaja Ilkka Koski haastatteli messun säveltäjää Pekka Simojokea ja runoilija Anna-Mari Kaskista. Partiomessussa musiikilla ja erityisesti laululla oli merkittävä osuus. Messun säveltäjä Pekka Simojoki pitikin laulun vaikutusta suurena. Hänen mukaansa hyvä laulu voittaa monta saarnaa.

Suvivirsikirkko

Suvivirsi kuuluu meidän yhteiseen kulttuurinperintöön, josta ei luovuta.

― Kappalainen Sari Lehti Suvivirren merkityksestä suomalaisille.

Turun tuomiokirkkotorilla pidettiin Suvivirsikirkko 2.6. 2013. Ohjelmassa haastateltiin kappalainen Sari Lehteä, joka oli ollut suunnittelemassa Suvirsikirkkoa. Hänen mukaansa se oli kesänaloitusmessu. Lehti muistutti, että Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, josta ei luovuta.

Turun tuomiokirkko ulkopuolelta. Molemmin puolin kirkko lehdettömiä puita. Autoja tienlaidassa.
Kuvateksti Turun tuomiokirkko
Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen

Suvivirsikirkko oli usean seurakunnan yhteinen toteutus, joka vuonna 2013 oli järjestyksessään toinen.

Kansanlaulukirkko

Jumalanpalvelus Juankosken vanhasta tehtaankirkosta radioitiin elokuun 16. päivä 2015. Saarnaajana ovat Reijo Leino ja Kirsi Leino. Liturgina on Reijo Leino.

Juankosken vanha tehtaankirkko
Kuvateksti Juankosken vanha tehtaankirkko
Kuva: Museovirasto/ Rakennushistorian kuvakokoelma/Jokinen Martti

Jumalanpalveluksen musiikkina virsien ohella kuultiin myös lauluja kansanlaulukirkon vihkosta. Kansanlaulukirkon lauluilla tarkoitetaan tuttuja kansanlaulujen sävelmiä, joihin on tehty uudet sanat.

Pyhiinvaellusjumalanpalvelus

Myös kristitty voi ajatella, että luonto on pyhä. Luomakunta on pyhä, koska Jumala on läsnä kaikkialla.

― Pauliina Kainulainen.

Pyhiinvaellusjumalanpalvelus vietettiin elokuussa 2020 Koloveden kansallispuistossa, jonne matkattiin ensin esivanhempien pyhien paikkojen kautta Ukonsaareen ja jossa matkaajia oli vastassa kivikautiset kalliomaalaukset.

Saarnaajana ja oppaana oli Enonkosken luostariyhteisön pappi Pauliina Kainulainen, joka on kirjoittanut metsän teologiasta ja järven syvästä hengestä. Jumalanpalveluksessa ohessa keskusteltiin muun muassa kristityn luontosuhteesta. Kainulaisen mukaan, että kristityllekin luonto voi olla pyhä. Luomakunta on pyhä, koska Jumala on kaikkialla.

Luontopolku Koloveden kansallispuistossa
Kuvateksti Luontopolku Koloveden kansallispuistossa
Kuva: Yle/Juha-Pekka Inkinen

Monet yhteiskunnalliset ja kirkon murrosvaiheet ovat vaikuttaneet siihen, millaisia jumalanpalveluksia radionkin kautta on kuultu. Muuttuvassa maailmassa on myös pitänyt huomioida sanankuulijan tarpeet ja erilaiset tilanteet, joissa sanan kuuleminen on ollut tärkeää. Sanan ääreen hiljentyminen ei ole enää ajasta riippuvainen, kun Yle Areenaan tallennettuja jumalanpalveluksia voi kuunnella myös jälkikäteen. Radion kautta välitettyjen jumalanpalvelusten yhtenä tavoitteena on myös ollut lisätä kuuntelijoiden tunnetta yhteisestä kokemuksesta.

Lähteet: Seurakuntalainen; Kaisa Sidoroff: Laulu kuuluu kirkkotiellä! – Kansanlaulukirkon toteuttaminen kolmiäänisellä sekakuorolla. Musiikin koulutusohjelman opinnäytetyö 2.5.2011. Metropolia