Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Matkalla kohti kaikkia kunnioittavaa Tamperetta

Päivitetty 20.08.2021 11:18.
Papin omakuva puun ja keltaisen rakennuksen edessä
Kuvateksti Tampereen Vanhan kirkon pastori Olli VIljakainen. Kuva: Olli Viljakainen.

Kohtaamiset kirkon naapureiden kanssa ovat opettaneet, että meillä on enemmän yhteistä kuin eroja, kirjoittaa Tampereen Vanhan kirkon pastori Olli Viljakainen.

Olemme tottuneet siihen, että papilta kysytään – ja pappihan vastaa. Pappina kohtaan ihmisiä kirkollisten toimitusten parissa, ja erilaisia keskusteluja syntyy kahvikupin ääressä. Kunnioittavaa keskustelua tapahtuu myös henkilökohtaisissa tapaamisissa. 

Papin luokse tullaan isojen kysymysten äärellä. En tosin niissä aina osaa tai edes halua vastata. Kuuntelen ja kysyn tarkentavia kysymyksiä, ja uskon ja toivon, että kysyjä löytää itse vastauksen. 

Mutta miten me onnistumme, kun astumme ulos kirkosta toimimaan yhdessä muiden kanssa? Reilu vuosi sitten Vanhassa kirkossa keskellä Tampereen ydintä olin mukana päättämässä, että Tampereen Vanhassa kirkossa panostamme lähivuosina naapurisuhteisiin. Tämä ratkaisu tuntui hyvältä ja tärkeältä: ilman naapurisuhteita tuntui siltä, että onko meitäkään. Elämme yhdessä työtä ja juhlaa. Päätös tuntui myös nousevan aivan uskomme ytimestä: rakasta naapuriasi niin kuin itseäsi.  

Tampereen keskustorin alue on ainutlaatuinen. Meillä on naapureina kaupungin edustustila Raatihuone, Tampereen teatteri, Kulttuuritalo Laikku, tapahtumapaikka G Livelab Tampere sekä skeittarit, joiden taustalla vaikuttaa Kaarikoirat ry. Näiden tahojen lisäksi puistossa viettävät aikaa erilaiset ihmiset. 

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olemme kokoontuneet yhteen useamman kerran ja suunnitelleet ja toteuttaneet Erätauko-keskustelun yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Kun olemme tulleet yhteen hiukan eri kulmista, on syntynyt uutta elämää ja ennakkoluuloja on karissut. Yhteiset tapaamisemme ovat avanneet meille uuden maan.    

Nyt voin sanoa, että tunnen naapurini. Tiedän, kenelle soittaa asioista, jotka koskevat meidän yhteistä aluettamme. Tiedän, mistä saan lainaksi tavaroita, joita tarvitsisin. Tiedän myös sen tuskan, jota tämä pandemia-aika on aiheuttanut naapureillemme. Monien toimeentulo ja työ ovat vaarassa, eikä tulevaisuutta voikaan suunnitella samalla tavalla kuin ennen.

Olen saanut naapureiltamme monenlaista apua, minkä ajattelen johtuvan siitä, että luotamme toisiimme. Luottamus on syntynyt kohtaamisissa ja keskusteluissa. Olen oppinut, että meillä on enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia.  

Meillä kaikilla on jotain annettavaa tälle kaupungille. Kaupunki rakentaa, kouluttaa, hoitaa ja monella tavalla auttaa tamperelaisia. Kaupunki luo mahdollisuuksia elää hyvää elämää. Teatterinäytös, musiikkiesitys tai taidenäyttely parhaimmillaan koskettaa ja parantaa ihmistä. Kirkollakin on kaiketi yhä jotain annettavaa tälle kaupungille. Meillä jokaisella on jotain hyvää, jota jaamme eteenpäin.   

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, haasteita ja vaikeuksia, joiden kanssa elämme. Organisaatioina me kamppailemme eri asioiden kanssa, mutta paikallisella tasolla meidän intressimme kohtaavat. Keskustorin alueen puisto on tunnettu siitä, että siellä on aika paljon järjestyshäiriöitä ja alueella on paljon ihmisiä, joilla on haasteita päihteiden kanssa. Jossakin vaiheessa haluamme kutsua myös heidät keskusteluun ja kohtaamisiin. Toivomme, että puisto olisi turvallinen, mutta emme omista puistoa emmekä määrittele, ketkä sitä käyttävät.

Toivon, että keskusteluyhteys ja yhdessä tekeminen ovat tuoneet kirkkoa lähemmäksi tamperelaisia. Olemme yhteisellä matkalla kohti kaupunkia, joka olisi kaikille, ja jossa me kaikki osaisimme kunnioittaa toinen toisiamme. On arvokasta, kun tulemme yhteen ja keskitymme siihen, mikä meitä yhdistää, emmekä siihen, mikä meitä erottaa. Matka on kesken, mutta löyhä verkosto on jo syntynyt.

 

Olli Viljakainen

Vanhan kirkon pastori

Tampereen seurakuntayhtymä