Hyppää pääsisältöön

Luonto

Aleksi Lumpeen kolumni: Kuka enää uskaltaa osallistua susikeskusteluun?

Päivitetty 06.09.2021 09:33.
Ulkoiluvaatteisiin pukeutunut mies pieni lapsi selässään katsoo miettiväisenä kaukaisuuteen syksyisessä koivikossa
Kuvateksti Metsästäjä Aleksi Lumme sukelsi susikeskusteluun ja yllättyi.

Susista on keskusteltu samoista näkökulmista vuosikausia, ja suurin osa ihmisistä on jäänyt ihmettelemään, mistä oikein on kyse. Metsästäjä Aleksi Lumme otti riskin, osallistui aiheesta käytävään keskusteluun ja yllättyi.

Aloitin metsästysharrastuksen kaupungissa asuessani kuutisen vuotta sitten. Alusta asti oli selvää, että vaikka halusinkin puhua metsästyksestä ja kertoa, mitä kaikkea olin siihen tutustumalla löytänyt, susiasiaan minun ei kannattaisi koskea.

Tällaisen mielikuvan olin saanut kuuntelemalla juttuja nuotiolla ja seuraamalla keskustelua sosiaalisessa mediassa. Mutta toisin kuin voisi ajatella, nuotiolla metsästyksen jälkeen susista ei keskusteltu aggressiiviseen sävyyn. Niissä keskusteluissa ei varoiteltu susista tai vihattu niitä. Sen sijaan minua varoiteltiin susikeskustelusta: että siihen osallistuminen on henkilökohtainen riski, sillä keskustelussa vallitsee täydellinen ymmärtämättömys ja niskaan on odotettavissa jos jonkunlaista lokaa. 

Pelkäsin itsekin, että tähän aiheeseen eivät minun rahkeeni tule riittämään. Tutustuttuani susi-aiheeseen syvemmin totesin, että juuri tämän pelon takia susikeskustelu on niin jumissa. Se poistaa keskustelusta kaikki muut paitsi äärimmäiset äänet. 

Keskusteluissa ovat vuosikausia olleet äänessä ääripäät, mikä on jättänyt suurimman osan ihmisistä keskustelun ulkopuolelle ihmettelemään, mistä tässä oikein on kyse. Todellisuudessa hiljainen kansanosa on ylivoimainen enemmistö, josta löytyy monenlaisia ajatuksia susista. 

Yksi monista ihmisten kokemista huolista on ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto. Tästä näkökulmasta voi olla vaikea ymmärtää, että jopa viranomaiset ehdottavat uhanalaisen lajin metsästystä. Samaan aikaan osa ihmisistä taas kokee villieläinten uhkaavan oman elinympäristönsä turvallisuutta. Monet metsästäjät kokevat koko elämäntapansa olevan uhattuna.

Kaikki nämä ja monet muut huolet ovat aivan yhtä todellisia ja tärkeitä niiden kokijoille. Ongelmia aiheutuu silloin, kun näitä huolia ei kuulla eikä hyväksytä. Tämä kuulemattomuus työntää ihmiset taisteluasemiin, eikä taistelun tuoksinassa ole mahdollista ymmärtää toisen ihmisen tarpeita. Tärkeimmäksi muodostuu voitto vastustajasta hinnalla millä hyvänsä.

Avoimuuden pelko estää näkemästä ratkaisuja

Varoituksista huolimatta uskaltauduin keskustelemaan susista. Puhuin avoimesti metsästyksen henkisestä puolesta ja omista suurista kokemuksistani siihen liittyen. Kerroin rehellisesti myös elämäntavan ongelmista. Yllättäen ihmisissä heräsikin vihan sijasta kiinnostus: "onpa hyvä, että tätä avataan kerrankin näin.”

Kaikista pysäyttävintä on silti ollut monien metsästäjien kokema helpotus siitä, että kerrankin joku on tavoittanut heidän tunnekokemuksestaan jotain ja onnistunut sanoittamaan sen. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen on valtavan vaikeaa, mutta ymmärretyksi tulemiselle on valtava inhimillinen tarve.

Avoimuuden ja haavoittuvuuden osoittaminen saattavat tuntua susikeskustelussa järjenvastaisilta, koska vihollisen uhka tuntuu niin voimakkaalta. Ehkä tämän järjenvastaisuuden takia valitsemme herkemmin aggressiivisen puolustautumisen ja pidämme kynsin hampain kiinni omista totuuksistamme. Uppiniskainen omien virheiden kieltäminen ja väkivaltaiset vihollisen pään käännytysyritykset kääntyvät kuitenkin lähes poikkeuksetta hyökkääjää vastaan. Vai koska olet viimeksi ajatellut “Ehkä tuo minua solvannut hyökkääjä onkin oikeassa! Minunhan täytyy muuttaa mieleni!” 

Ymmärtävä keskustelu tuottaa aitoa mielihyvää 

Meillä kaikilla on mahdollisuus olla osa ratkaisua etsimällä keskustelukumppaneiksi ihmisiä, joita emme välttämättä valmiiksi ymmärrä. Yksi väylä tähän on sosiaalinen media ja etenkin siellä käytävät yksityiset keskustelut ilman yleisöä. Kun vastaan tulee ihmisiä, jotka aidosti ihmettelevät aihetta, voi syntyä aitoa keskustelua.

Kun käy huutamisen sijaan kuuntelemalla, voi joskus kuulla jotain valaisevaa. Onnistuessaan keskustelu tuntuu aivan valtavan hyvältä, vaikka lopputuloksena ei olisikaan kenenkään mielen muuttuminen. Tällaisista keskusteluista syntyvä yhteys on ratkaisun avain ja luo luottamusta myös tuleviin keskusteluihin. Juuri luottamuksen ansaitsemisen pitäisi olla keskustelun tärkein tavoite.

Rohkaisen myös osallistumaan eri toimijoiden järjestämiin keskustelutilaisuuksiin, joita ovat esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön susifoorumit ja paikalliset keskustelutilaisuudet, kuten SusiLifen järjestämät kansalaisraadit. Niissä keskustelu on jotain aivan muuta kuin mitä sosiaalisen median perusteella voisi luulla.

Ymmärrystä etsivää ja ajoittain kipeää susikeskustelua on tarjolla myös Susia ja ihmisiä -podcast-sarjassa. Sarja on osa Ylen ja Erätauko-säätiön Hyvin sanottu -hanketta. Ihmetystä aiheuttavista metsästysasioista voi lähettää kysymyksiä suoraan myös kirjoittajan Instagramiin yksityisviestinä.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 6.9. klo 21 asti myös tämän artikkelin kommenttiosiossa. Voidaksesi osallistua keskusteluun sinun on kirjauduttava sisään Yle Tunnuksella. Kaikki kommentit moderoidaan, joten maltathan hetken, mikäli kommenttisi ei heti ilmesty näkyviin. Muista hyvän keskustelun säännöt. Ei kiroilua eikä toisia loukkaavaa kieltä.

Lue myös:

Suomen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena – näin kertoo suden suojelua pohtineen hankkeen väliraportti

Sudenpyyntiin esitetään viiden vuoden metsästyskokeilua – ministeriö arvioi syksyllä voidaanko petoa pyytää ja suojelu turvata