Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Tarvitsemme positiivista puhetta turvallisuudesta

Puvuntakkiin ja kauluspaitaan pukeutunut mies katsoo kameraan varovaisesti hymyillen taustanaan hämärä satama
Kuvateksti Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll.

Turvattomuuden sijaan meidän kannattaisi puhua turvallisuudesta ja siitä, mikä saa olomme turvalliseksi, kirjoittaa sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll.

Uskallan arvioida, että noin 95 prosenttia turvallisuuteen liittyvästä uutisoinnista ja puheesta liittyy turvattomuuteen. Tämä on harmillista, sillä turvallisuus on ensisijaisesti positiivinen ja meitä kaikkia koskettava asia – ja ennen kaikkea tunne. Pelko ja huolestuneisuus herättävät ihmisissä vahvoja tunnetiloja.

Tietenkin turvallisuudesta huolehtimiseen liittyy uhkien ja riskien arviointi sekä niihin varautuminen. Turvallisuudesta puhuminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti saisi vahvistaa turvattomuuden tunnetta. Vallalla on tapa, että mitä voimallisemmin painotetaan uhkia ja ikäviä asioita, sen parempi. Liiallinen uhkapuhe luo tarpeetonta turvattomuuden tunnetta, ja tarpeeton uhkakuvien maalailu vie huomion (sivuun) todellisista ja tärkeämmistä uhkista.

Turvallisuus on meidän jokaisen perustuslaillinen oikeus ja Maslow'n tarvehierarkian mukaan ihmisen toiseksi tärkein tarve. Turvallisuudesta huolehtiminen on ennen kaikkea mahdollistamista. Kun voimme luottaa esimerkiksi sähköisten palveluiden turvallisuuteen, arki sujuvoituu. 

Ei ole yhdentekevää, miten puhumme turvallisuudesta ja tulevaisuudesta . Sanat luovat todellisuutta ja ovat itsessään tekoja. Siksi on väliä sillä , millaisilla sanoilla me turvallisuutta ja siten myös tulevaisuutta määrittelemme. Yksi ratkaisu paremman yhteiskuntamme luomisessa on keskustelukulttuurin muuttaminen positiivisemmaksi ja mahdollisuuksia korostavammaksi.

Turvallisuus on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei erityisemmin tarvitse miettiä. Olemme etuoikeutettuja, kun saamme elää maailman turvallisimmassa maassa. Suomessa on poikkeuksellisen korkea luottamus turvallisuusviranomaisiin, koko kansakunta huolehtii maanpuolustuksesta  ja lapset voivat kulkea koulumatkansa ilman suurempia huolia. Näitä etuoikeuksia ei välttämättä tule arkipäivässä ajateltua, sillä turvallisuus on toimintakykyä ja vapautta toimia. Siksi tarvitsemme enemmän positiivista ja mahdollisuuksia korostavaa turvallisuuspuhetta.

Turvallisuus on aina myös tunne, eikä tunteen merkitystä tule vähätellä etenkään maailmassa, jossa kamppailu mielikuvista kiihtyy. Käsityksemme ja pelkomme ohjaavat käyttäytymistämme ja vaikuttavat hyvinvointiimme riippumatta siitä, perustuvatko ne todellisiin vai kuviteltuihin uhkiin.

Tutkimusten mukaan turvallisuuden tunteeseemme vaikuttaa eniten oma lähipiirimme. Voimme siis itse valita, luommeko omalla puheellamme ja viestinnällämme lähipiiriimme turvattomuutta vai turvallisuutta. Kannustan valitsemaan jälkimmäisen.

Jarno Limnéll

kyberturvallisuuden professori

Aalto-yliopisto