Viljele vadelmaa parhaalla tavalla – tästä löydät oikeat kikat

Vadelma on epäilemättä yksi rakastetuimmista marjoistamme. Ruusunpunaiset, ihanan makeat marjat muistuttavat nopeasti kesästä. Vadelmissa on hauskaa se, että niitä voi ilmestyä vähän minne vain sekä metsäpolkujen varsille että puutarhaan.

Villivadelmien ja puutarhavadelmien ero on suuri. Puutarhavadelmat voivat olla jopa viisi kertaa suurempia kuin villivadelmat ja lisäksi puutarhavadelmissa on paljon vähemmän piikkejä.

Vadelmalajikkeita on erilaisia. Kesävadelma on tavallisin ja myös kestävin. Taimi on kaksivuotinen ja kantaa satoa toisen vuoden versoilla. Ensimmäisenä vuonna versot kasvavat jopa kaksimetrisiksi lajikkeesta riippuen ja toisena vuonna ne antavat satoa.

Kun viimeiset marjat on kerätty talteen loppukesästä, versot kuolevat, ja ne voi vain poistaa toisaalta tilan antamiseksi seuraavan vuoden versoille ja toisaalta viljelmän pitämiseksi terveenä ja helppohoitoisena.

Syysvadelma antaa satoa jo ensimmäisen vuoden versoilla, mutta marjat ehtivät harvoin kypsyä maan pohjoisimmissa osissa. Syysvadelmaviljelmä sopii siksi parhaiten maan eteläosiin.

Vadelmat sopivat hyvin keskelle nurmikkoa

Vadelmat leviävät juuriversojen kautta. Siksi voi olla hyvä istuttaa vadelmat nurmikolle, niin että juuriversot saa ajeltua ruohonleikkurilla, ennen kuin ne leviävät.

On yksinkertaisinta istuttaa vadelmat riveihin, se helpottaa sekä hoitoa että sadonkorjuuta. Riippumatta siitä, miten vadelmasi sijoitat, niitä varten on kaivettava kunnon kasvimaa. Kaikki juuririkkaruohot ja muut heinät pitää poistaa, jos viljelet nurmikolla.

Istuta taimet maanpinnan tasoon tai hiukan syvemmälle, kuin ne ovat ruukussa. Mikäli taimi on ollut ruukussa pitkään, juuret voivat kasvaa ruukun ympäri ja muodostaa nk. juurikierteen. Tätä juurikierrettä voi leikata vähän auki paikoilleen juurtumisen edistämiseksi.

Taimien välimatkan pitää olla vähintään 50 cm, mielellään 70–80 cm, jos haluaa mahdollisimman paljon satoa. Jos taimia on useampi rivi, rivivälin on hyvä olla noin 1,5 m.

Kastele viljelmä huolellisesti.

Vadelmat viihtyvät auringossa ja hiekassa

Vadelma haluaa aurinkoisen paikan. Sadosta tulee selvästi pienempi puolivarjossa. Maaperän pitää olla mielellään vähäkalkkinen, humuspitoinen ja lievästi hapan (pH noin 6,5), jotta vadelma viihtyy parhaiten. Hiekkamaa on parasta. Maaperä ei saa olla liian hapan, sillä se vaikeuttaa ravinteiden saantia.

On tärkeää, ettei puutarhavadelmia istuta liian lähelle villivadelmia. Villivadelmissa on usein erilaisia tauteja, jotka leviävät helposti puutarhavadelmiin.

Rakenna vadelmatuet – se kannattaa

Vadelmat kannattaa aina tukea. Riippumatta siitä, minkä lajikkeen valitset, on osoittautunut, että sadosta tulee selkeästi suurempi, jos tuet vadelmat, myös matalammat lajikkeet.

Tuetut vadelmapensaat eivät anna vain suurempaa satoa, vaan niitä on myös helpompi hoitaa ja ne kestävät paremmin tuulta ja tuiskua.

Jim on tehnyt Strömsössä kauniit tuet. Nämä vadelmatuet toimivat niin, että tämän vuoden versot sidotaan ulompaan vaijeriin syksyllä tai aikaisin keväällä ennen kuin uudet versot pääsevät vauhtiin. Marjat tulevat silloin aina ulompiin versoihin ja uudet versot saavat kasvaa vapaasti keskellä.

Sadonkorjuun jälkeen näkee selkeästi, mitkä versot pitää poistaa eli ne, jotka on sidottu ja jotka ovat kantaneet satoa.

Makea Muskoka tai terve Ottawa

Strömsön vadelmaviljelmälle valitsimme kaksi lajiketta, Muskokan ja Ottawan. Muskoka on yksi suosituimmista kesävadelmalajikkeistamme, joka tuottaa kauniita, syvänpunaisia marjoja, jotka maistuvat makeilta ja aromaattisilta. Se on suhteellisen terve ja tuottaa paljon juuriversoja.

Ottawa on toinen suosittu lajike Suomessa. Se on terve, marjat on helppo poimia eikä siihen tule yhtä paljon juuriversoja kuin Muskokaan. Se tuottaa runsaasti makeankirpeitä ja miedon aromaattisia marjoja.

Vadelmalajikkeita on myynnissä monia erilaisia, joten kannattaa lukea niistä tai kysyä puutarhamyymälästä, ennen kuin päättää, minkä tai mitkä lajikkeet valitsee puutarhaansa.

Vadelmia on helppo kasvattaa

Vadelma tarvitsee ravinteita tuottaakseen paljon ja terveitä marjoja. Lannoita ensimmäisen kerran toukokuussa ja mahdollisesti toisen kerran ennen juhannusta.

Sadonkorjuun jälkeen leikkaat pois satoa tuottaneet oksat, jotta tulee tilaa seuraavan vuoden versoille. On tärkeää leikata oksat alhaalta, ettei oksantyngistä tule taudeille väylää pensaaseen.

Vadelmia ei ole erityisen vaikeaa kasvattaa. Oikea menetelmä palkitsee sinut ruhtinaallisesti, ja mikä löisikään laudalta tuoreet marjat omasta puutarhasta? Minusta jokaisella pitäisi olla rivi tai pari vadelmia.