Hyppää pääsisältöön

Kun oma pimppi hävettää

Mistä pimppihäpeä kumpuaa ja miten omaa vulvaa voisi katsoa hyväksyvämmin?

“Häpesin itseäni vuosia. En uskaltanut käydä gynellä ja seksin harrastaminen muiden kanssa oli vaikeaa. Pohdin jatkuvasti, mitä muut ajattelevat.”

― Katja Välikangas, vulvapositiivisuusaktivisti ja seksuaalineuvojaopiskelija

Kiinnitin ensimmäistä kertaa kunnolla huomiota pimppiini 13-vuotiaana. Siihen, millainen ja minkä näköinen se on. Ajattelin, ettei se ole normaali. Eihän se edes näytä samalta kuin koulun terveystiedon kirjaan piirretty anatomiakuva.

Paineita loi myös karvoitus. Toisaalta ihailin ja kadehdin tuuheita karvoituksia, mutta hyväksyttävämpää oli posliini tai huolella sheivattu kiitorata. Niinpä vetelin sheiverillä alapäähäni siksak-kuviota. Lopulta pilluni oli ihan haavoilla.

Olin pieni Katja, jolle ei selitetty asioita eikä ollut ketään, keneltä kysyä. Tämä on tabu koko yhteiskunnassa ja myös omassa perheessäni. Ei ollut keinoa jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia siitä, onko normaali.

Jos meille näytetään vain yhdenlaista ja siloiteltua mallia pimpistä, johon harva loppujen lopuksi voi samaistua, tulee helposti mieleen, että mikä minussa on vikana. Miksi näytän niin erilaiselta?

Vulvia on yhtä monenlaisia kuin on niiden kantajiakin. Niiden ulkonäössä, koossa ja muodossa on suurta vaihtelua, ja ihan kaikki ovat normaaleja. Siitä huolimatta epävarmuus tai häpeä oman sukuelimen ulkonäöstä tai toiminnoista on yleistä.

Pimppihäpeää voi aiheuttaa esimerkiksi toiselta henkilöltä saatu asiaton ja ruma kommentti, puutteellinen tai väheksyvä seksuaalikasvatus sekä huono vulvan anatomian ja sen toiminnallisuuden tuntemus. Häpeän taustalla voi olla myös erilaiset genitaalialueen kiputilat ja sairaudet, kuten vulvodyniat ja endometrioosi.

Myös epärealistiset kauneusihanteet, seksuaalitraumat, synnytyksen aiheuttamat muutokset tai vauriot vulvassa sekä kuukautishäpeä voivat aiheuttaa epävarmuutta ja ajatuksia siitä, että oma sukuelin on jollain tavalla huono, ruma tai riittämätön.

Näen työssäni päivittäin, mihin kaikkeen upeaan vulva, vagina ja naisen keho pystyvät. Siksi tuntuu turhalta ja surulliselta, jos joku häpeää niitä. 

― Kia Lampi, gynekologiaan erikoistuva lääkäri

Vastaanotolla häpeä tulee esiin monin eri tavoin. Alapäätä yritetään peitellä tai monet pahoittelevat hajua, pyytävät anteeksi, etteivät ole käyneet suihkussa, sheivanneet tai heillä on menkat. Osa miettii, pitäisikö vulvan muuttunutta ulkonäköä korjata synnytyksen jälkeen, vaikkei se aiheuttaisi itselle mitään haittaa. Tämä kaikki kuvaa hyvin epätietoisuutta siitä, mikä on normaalia.

Gynekologin vastaanotto ei ehkä ole se mieluisin paikka, vaikka olisikin sinut alapäänsä kanssa. Jos omaan vulvaan liittyy häpeäntunteita, voi tutkimukseen tuleminen tuntua vielä vaikeammalta.

Häpeä on tosi yleistä. Siksi kenenkään ei myöskään tarvitse hävetä omia ajatuksiaan.

Toivon, että ihmiset uskaltaisivat katsoa vulvaansa ja alkaisivat puhua näistä asioista. Uskon, että avoimuus auttaa. Tarvitsemme ehdottomasti enemmän puhetta esimerkiksi menkoista, synnytyksestä ja sen aiheuttamista ongelmista ja peloista sekä kohdullisia koskevista sairauksista. 

Omista epävarmuuksista on hyvä mainita myös gynekologille. On ihan ok kysyä, näyttääkö kaikki normaalilta. Silloin gynekologi voi vahvistaa, että kaikki on hyvin.

Jokainen vulva on erilainen ja hyvä sellaisena. Se on tärkeää muistaa. Tätä haluan korostaa myös instatililläni @vulvadr, jossa jaan tietoa gynekologisista vaivoista juuri siksi, että häpeä näiden asioiden ympärillä vähenisi ja asioista alettaisi puhua niiden oikeilla nimillä.

Katja haluaa rikkoa tabuja sekä antaa ihmisille kanavan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Siksi hän perusti Instagramiin @vulvapositiivisuus-tilin, jolla jakaa ihmisten lähettämiä vulvatarinoita sekä piirtämiään kuvia, joiden mallina ovat ihmisten lähettämät aidot valokuvat. Piirroksiin on päätynyt jo parinsadan täysi-ikäisen seuraajan vulvaa.

Olen nähnyt pimppejä paljon. Niiden erilaisuus ja upeus on minulle jo itsestäänselvyys.

― Katja Välikangas, vulvapositiivisuusaktivisti ja seksuaalineuvojaopiskelija

Omista epävarmuuksistani olen päässyt eroon suhteissa vulvallisten kanssa sekä työskennellessäni hoitoalalla. Moni muu sen sijaan kamppailee edelleen häpeän kanssa. Siksi koen tärkeäksi, että vulvapiirrokseni ja ihmisten tarinat antavat paitsi tietoa, myös vertaistukea.

50 prosenttisesti minulle lähetetyissä tarinoissa kerrotaan sukuelinhäpeästä. Ihmiset häpeävät sitä, miltä heidän alapäänsä näyttää. Häpeän taustalla voi olla myös esimerkiksi seksuaalitrauma. Ajatellaan, että oma vulva on jotenkin vääränlainen tai ruma, ja siksi sitä on satutettu.

Tarinoissa tulee esiin myös sukupuolen moninaisuus ja se, miltä tuntuu olla ei-binäärinen vulvallinen tai transsukupuolinen, kun sukuelin ei vastaakaan sukupuolen kokemusta. Yleistä on myös oman nautinnon häpeäminen, synnytyksen jälkeiset vulvamuutokset sekä se, miten erilaiset sairaudet ja kipu vaikuttavat seksiin ja seksuaalisuuteen.

Katjan havainnon jakaa myös Suomen Gynekologiyhdistys. Joskus pimppihäpeä voi olla niin suurta, että plastiikkakirurginen toimenpide tuntuu ainoalta ratkaisulta. Esimerkiksi toiveet labiaplastiasta eli häpyhuulten pienennyksestä ovat kasvussa myös Suomessa.

Gynekologiyhdistys on huolestunut tästä kasvavasta trendistä ja uskoo, että toiveet juontavat juurensa suurelta osin siitä, ettei häpyhuulten koon vaihtelevuutta ja toiminnallisuutta tiedetä tarpeeksi hyvin. 

Ensiarvoisen tärkeää on selvittää, mistä ajatus leikkauksesta tai poikkeavasta anatomiasta on tullut mieleen. Usein taustalla on jonkun toisen henkilön kommentti.

Pelkän ulkonäön perusteella tehtävä intiimialueen plastiikkakirurgia vain vahvistaa ajatusta siitä, että vartalo on vääränlainen ja sitä pitää korjata.

― Kia Lampi, gynekologiaan erikoistuva lääkäri

Leikkaus ei ole suora tie onneen tai automaattisesti paranna tyytyväisyyttä omaan kehoon ja vulvaan. Joskus se voi jopa pahentaa tilannetta.

Suuri osa näistä leikkauksista keskittyy sisempien häpyhuulten leikkauksiin. En näe niille mitään perusteita, elleivät häpyhuulet aiheuta esimerkiksi pahoja hiertymiä, haittaa yhdyntää tai vaikkapa pyöräilyä. Tällaiset tilanteet ovat harvinaisia, mutta jos näin on, hoitoa voi kysyä julkiselta puolelta.

On tärkeää muistaa, että häpyhuulet ovat hyvin tuntoherkkää aluetta ja niillä on tärkeä tehtävä esimerkiksi pissaamisessa ja kostumisessa sekä seksuaalisessa stimuloinnissa. Siksi pelkästään ulkonäön vuoksi tehtävät leikkaukset ovat kyseenalaisia.

Häpyhuulissa on paljon verisuonia ja hermoja, jotka voivat vaurioituessaan jättää jälkeensä pitkäaikaista kipua tai tuntopuutoksia. Leikkauksissa on myös infektioriski, jolloin haavat paranevat huonosti.

Jos leikkaukseen päädytään, on tärkeää arvioida sekä seksuaalinen että psykologinen hyöty ja haitta. Monesti riskit saattavat olla hyötyjä suuremmat.

Pitää myös muistaa, että vulvan ja vaginan normaalia toimintaa haittaavien vaurioiden korjaus esimerkiksi synnytyksen jälkeen ei ole kauneuskirurgiaa. Se on ihan eri asia ja äärimmäisen tarpeellista sekä tärkeää.

Katjan vinkit: Näin voit opetella hyväksymään pimppisi ja tykkäämään siitä

1. Katso itseäsi peilistä

Peilin avulla on helpompi katsoa omaa pimppiä. Samalla opit paljon anatomiastasi. Joskus häpeä tai inho voi olla niin hallitsevaa, että oman alapään katsominen tuntuu vastenmieliseltä. Muista, sinulla ei ole kiire. Jos ensimmäinen kerta tuntuu liian vaikealta, yritä myöhemmin uudestaan. 

2. Mieti, mihin kaikkeen upeaan pillusi pystyy

Se, mitä haluamme, mihin pystymme ja mistä nautimme, on yksilöllistä. Mieti omista lähtökohdistasi, mihin upeaan sinun kehosi pystyy.

3. Keksi lempinimi

Keksi itse tai pyydä kumppaniasi keksimään pimpillesi lempinimi.

4. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet

5. Pyydä hyviä ja kauniita sanoja

Pyydä kumppania, kaveria tai jotain muuta läheistä ihmistä sanomaan jotain hyvää ja kaunista pimpistäsi.

6. Koristele vulvasi oman maun mukaan

Ihanat alusvaatteet tai esimerkiksi häpykarvojen trimmaaminen mieleiseksi saattaa auttaa katsomaan omaa alapäätä hyväksyvämmin. 

7. Kiitä

Pimppi ansaitsee pelkkää hyvää. Kiitä sitä sanoin tai vaikkapa kirjeellä esimerkiksi jostain upeasta yhteisestä kokemuksestanne. Voit myös tehdä käsillä “kotelon” vulvasi päälle ja kiittää sitä.

Uskon, että kun pimppi voi hyvin, mielikin voi hyvin.

― Katja Välikangas, vulvapositiivisuusaktivisti ja seksuaalineuvojaopiskelija

Kun puhumme ihania asioita ja kehumme itseämme, alkaa mielikin uskoa sitä. Helppoa se ei ole, mutta onneksi näiden asioiden kanssa ei tarvitse selvitä yksin. Apua saa esimerkiksi seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta.

Mielestäni yksi ydinongelma pimppihäpeässä on puutteellinen seksuaalikasvatus. Uskon, että kukaan ei kommentoisi rumasti toisen sukuelintä, jos tietäisimme, miten moninaisia pillut ovat. Surullista on myös se, että varsinkin nuoret hakevat puutteellisen seksuaalikasvatuksensa pornosta. 

Pimpeistä puhuttaessa pitää muistaa, että sukuelin ja sukupuoli eivät ole kytköksissä toisiinsa. Kaikki, joilla on pillu, eivät ole naisia. Eikä kaikilla naisilla ole pillua. On paljon muunsukupuolisia, transsukupuolisia ja ei binaarisiä ihmisiä, joten seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on tärkeää seksuaalikasvatuksessa.

Seksuaalikasvatus ei myöskään saisi olla niin penetraatiokeskeistä. Pitäisi muistaa puhua pimpillisten ehkäisystä ja myös lapsettomuudesta. Yhtä lailla tärkeää on muistaa huomioida nautinto ja turvataidot sekä eri kulttuurit seksuaalisuudessa. 

Perusteellinen anatomiatietämys ihan varmasti helpottaisi käsitystä pimppien moninaisuudesta. Jokainen pimppi on kaunis, arvokas ja ansaitsee nautintoa, olipa sukuelin minkälainen tahansa.

On myös hyvä muistaa, että ei ole ainoa, joka tuntee häpeää tai miettii, onko omassa alapäässä jotain vikaa. Lähes jokainen on varmasti joskus miettinyt samaa. 

Ympäristöstä tulee tosi paljon arvottavaa ja tiettyihin muotteihin pakottavaa informaatiota ja kuvastoa. Meidän pitäisi lopettaa kategorisoimasta pilluja. Sekin luo ulkonäköpaineita, kun ihannoidaan niin sanottuja viivapilluja ja toisaalta haukutaan vaikkapa kookkaampia vulvia ja häpyhuulia. On vain pimppejä ja that’s it.

Toimittaja: Mira Pelo

Valokuvat: Mira Pelo, Anna Franck

Vulvakuvat: Katja Välikangas

Artikkeliin haastateltu myös Suomen Gynekologiyhdistyksen hallituksesta naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Leena Väisälää sekä Suomen Plastiikkakirurgiyhdistyksen puheenjohtajaa, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Juha Kiiskeä.