Hyppää pääsisältöön

Suomalaisia kirkkoja keskiajalta nykyaikaan – tunnistatko kuvissa olevat kirkot?

Kristinuskon tulo Suomeen merkitsi uuden kulttuurin alkua.

Sen näkyvimpiä ja pysyvimpiä merkkejä ovat olleet kirkot.

Rakennuksena kirkko on usein ollut pitäjän komein sekä sijainnut paikalla, josta se näkyy kauas.

Vanhimmat säilyneet kirkot ovat 1200–1300-luvuilta.

Ne on rakennettu pääasiassa luonnonkivestä ja siksi niitä kutsutaan harmaakivikirkoiksi.

Niiden esikuvat ovat gotiikassa, joskin niissä on myös omia kansallisia erityispiirteitä.

Kivikirkkojen yhteisenä tunnusmerkkinä on eheä yhtenäinen pohjamuoto ja yksinkertaiset rakennusosat. Päätyjä koristavat ristinmuotoiset suorat tai pyöreät tiilestä tehdyt kuviot.

Varhaisimmissa kivikirkoissa päätykoristelu oli niukkaa tai se puuttui kokonaan.

Ulkoarkkitehtuuriltaan kivikirkot ovat yksinkertaisia mutta koruttoman kauniita.

Sisätiloissa kuvallinen kerronta voi kuitenkin olla runsasta ja värikästä.

Kansanmestarien rakentamat 1600–1700-lukujen puukirkot edustavat suomalaisen puuarkkitehtuurin huomattavaa saavutusta.

Kirkot nousivat usein ilman virallista lupaa ja piirustuksia kansan hartaasta toiveesta.

Kirvesmies–rakennusmestarit olivat kansan keskuudesta kohonneita taitajia ja heidät tunnetaan nimeltä.

Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994 päässeen kirkon rakensivat Jaakko Klementinpoika Leppänen ja 12 talonpoikaa vuosina 1763–1764.

Kirkon sisätiloissa olevat puuveistokset ovat niin ikään kansanmestarien aikaansaannoksia.

Matti Pärnä-Åkerblom oli tämän Pirkanmaalla sijaitsevan vuonna 1778 valmistuneen ristikirkon rakennusmestarina.

Suomalaisittain kirkko on poikkeuksellinen: se on 24-kulmainen.

Moderni kirkkoarkkitehtuuri on ammentanut vaikutteita 1930-luvun funktionalismista.

Eino Pitkäsen vuonna 1934 suunnittelema kirkko edustaa uusasiallisuutta, joka viittaa myös funktionalismiin.

1960-luvulta lähtien funktionalismin vastapainoksi nousi postmodernismi.

Sen yhtenä keskeisenä ajatuksena on ollut perinteestä lainaaminen.

Moderni kirkkorakennus ei aina ulkoapäin muistuta kirkkoa.

Se voi herättää keskustelua ja jopa kiistoja. Toisaalta se voi olla myös suosittu vierailukohde, kuten tämä Helsingissä sijaitseva pyöreä kirkkorakennus.

Ortodoksisella kirkkoarkkitehtuurilla on vahvat juuret bysanttilaisessa arkkitehtuurissa. Vaikutus näkyy ennen kaikkea itäisen Suomen ortodoksikirkoissa.

Tämä yksikupolinen valkoinen tiilikirkko edustaa pohjoisvenäläistä kivikirkkotyyliä.

Pietarilaisvaikutteisille kirkoille tyypillistä taas on tilajäsentely, joka koostuu länsitornista, matalammasta runkohuoneesta ja sen päällä olevasta keskitornista.

Tämän Suomen vanhimman ortodoksikirkon tornin hillitty kaarimuoto viittaa myös vanhempaan barokkiperinteeseen.

Moni kirkollinen rakennus kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen on suojeltu.

Suojellun kirkon korjaaminen on tehtävä restauroiden kirkkolain edellyttämällä tavalla. Uuden kirkon rakentaminen onkin jo harvinaisempaa ja se tehdään asiantuntijayhteistyössä.

Tutustu suomalaisiin kirkkoihin ja niistä tehtyihin ohjelmiin artikkelissa Kirkko keskellä kylää – kirkkorakennus on osa kulttuuriperintöämme ja kansallismaisemaamme

1. Porvoon tuomiokirkko: Stefan Härus/Yle

2. Helsingin tuomiokirkko: Tiina Jutila/Yle

3. Hammarlandin kirkko: Yle

4. Hattulan Pyhän Ristin kirkko: Dani Branthin/Yle

5. Keuruun vanha kirkko: Volker von Bonin/ Rakennushistoria kuvakokoelma/Museovirasto (CC)

6. Petäjäveden vanha kirkko: Henrietta Hassinen/Yle

7. Ruoveden kirkko: Volker von Bonin; Martti Jokinen/Rakennushistorian kuvakokoelma/Museovirasto (CC)

8. Iisalmen uusi kirkko: Anne-Pauliina Rytkönen / Yle

9. Lauritsalan kirkko: Mikko Savolainen/Yle

10. Temppeliaukion kirkko: Juha Kivioja/ Yle

11. Uuden Valamon kirkko: Esa Huuhko/Yle

12. Lappeenrannan Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko: Sirpa Jegorow/Yle

13. Uspenskin katedraali: Seppo Sarkkinen/Yle

14. Kirkonkellot: Museovirasto/Historian kuvakokoelma/Karjalan Liiton kuvakokoelma (CC)

Päivitetty 28.10.2021 14:07.