Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Hanna Räty: Viisi keinoa, joilla puutut seksuaaliseen häirintään uhria kunnioittavasti

Päivitetty 17.09.2021 12:12.

Seksuaalinen häirintä on yhteiskunnallinen ongelma, jonka korjaaminen kuuluu kaikille. Puuttuminen ystävän, kollegan tai lahjakkaan muusikon perseilyyn ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Näillä ohjeilla se onnistuu.

Vaikka olen kirjoittanut ja puhunut suomalaisen yhteiskunnan, musiikkikentän ja erityisesti punkyhteisön sisällä vallitsevasta naisvihasta jo vuosia, tuli sen laajuus #punkstoo-Instagram-tilin myötä minullekin yllätyksenä. Kyseinen, sittemmin jo tyhjennetty tili kokosi anonyymisti kokemuksia kotimaisessa punk-skenessä tapahtuneesta väkivallasta, häirinnästä ja raiskauksista. 

On kova paikka myöntää, että omasta lähipiiristä löytyy hyväksikäyttäjiä ja raiskaajia. Ei ole helppoa puuttua läheisen ihmisen harjoittamaan sikailuun. Kun on avannut silmänsä ongelmalle, ei sitä kuitenkaan voi enää olla näkemättä. Onneksi.

Mitä siis pitäisi tehdä?

1.  Usko uhria

Kun vaikutusvaltainen mies jää kiinni hyväksikäytöstä, uhrin epäillään olevan hänen varojensa tai maineensa perässä. Kun ahdistelija on vähemmän kuuluisa, löytyy syy yleensä katkerien feministien miesvihasta tai uhrin käytöksestä, vaatetuksesta, sijainnista tai humalatilasta. Tämän ajatuskulun on muututtava.

Perusteettomat hyväksikäyttösyytökset ovat yksinkertaisesti paljon pienempi ongelma kuin seksuaalinen häirintä. Silti huoli syyttömien miesten maineen tahriintumisesta ajaa usein uhrin kokeman vääryyden edelle.

Minua on haluttu haastatella #punkstoo:n tiimoilta lukuisiin medioihin. Lähes jokainen juttua suunnitellut toimittaja on kysynyt ensi töikseen, voivatko #punkstoo-tilillä julkaistut paljastukset olla totta. Voi olla hankalaa ymmärtää, kuinka yleisestä ongelmasta erityisesti naisten kohtaamassa ahdistelussa on kyse, jos ei itse joudu vastaavan kohtelun uhriksi. Onneksi häirinnän tunnistamista voi harjoitella.

2. Älä päätä yksin, vaatiiko tilanne puuttumista

Lievemmissä häirintätilanteissa ei välttämättä ole kyse siitä, etteikö kohde pärjäisi yksinkin. Turvallisen sosiaalisen olemisen ei kuitenkaan kuuluisi olla jatkuvaa pärjäämistä. On väsyttävää olla alati valppaana sen varalta, että rajojasi loukataan. Mitä useampi seurueesta on valmiina reagoimaan ahdisteluun, sitä vähemmän stressiä jää todennäköisimmän uhrin harteille.

Niin ikään häirintään puuttuva jää valitettavan usein yksin. On siis tuettava myös sitä, joka avaa suunsa ensimmäisenä. 

Kun joku muu on jo asettunut häirinnän kohteen tueksi, tulee helposti ajateltua, että homma on hoidossa. Muiden läsnäolijoiden hiljaisuus tekee kuitenkin uhrin puolustamisesta vielä vaikeampaa ja saa pahimmillaan ajattelemaan, että suun avaaminen oli typerää ja tarpeetonta.

Kun kaikki asettuvat selkeästi uhrin ja häirintään puuttuneen puolelle, ei kukaan jää inhottavaan tilanteeseen yksin. Porukalla on helpompi vaatia asiattomasti käyttäytyvää poistumaan, jos tämä ei tajua korjata käytöstään.

Jos et ole varma, onko tilanne "tarpeeksi paha” vaatiakseen puuttumista, kysy sitä suoraan ihmiseltä, jonka oletat olevan häirinnän kohteena. Neutraali “Onko tämä sulle ok?” riittää.

3. Puutu, vaikka olisit ilonpilaaja tai pelkäisit puuttuvasi väärin

Häirintäkulttuuri kitketään yhteiskunnasta sinnikkäällä tasa-arvotyöllä. Se vaatii tekoja kaikilta, mutta aivan erityisesti tyypillisimmän häiritsijän kanssa samaan sosiaaliseen ja sukupuoliseen ryhmään kuuluvilta – siis miehiltä.

Tiedän monien miesten epäröivän häirintään reagoimista myös siksi, etteivät halua antaa häirinnän kohteena olevalle vaikutelmaa, etteivät uskoisi tämän pärjäävän itsenäisestikin. Valitettavasti miehen väliintulo kuitenkin vaikuttaa ahdistelijaan voimakkaammin, joten älkää pelätkö tarjota tukeanne.

Häirintätilanteita on monenlaisia, joten niihin puuttumiseen ei ole valmista kaavaa. 

Tärkeintä on kuunnella keskustelua empaattisesti ja opetella tunnistamaan epätasaväkisyys ja epäasiallisuus. Lopulta se on yksinkertaista: jotta yhteiselo olisi kaikille turvallista, meidän on haluttava toisillemme hyvää. Jos tämä on oman toiminnan motiivi, ei voi mennä kovin pahasti metsään.

Olennaisinta on reagoida häirintään sanoittamalla se: kerro ahdistelijalle, että hänen käytöksensä on huomattu ja että sitä tarkkaillaan. Toisinaan esimerkiksi fyysisesti uhrin vierelle asettuminenkin voi riittää.

Monesti sanallinen häirintä naamioidaan huumoriksi. Kaveri- tai työporukassa saattaa lentää rajumpikin läppä, mutta sen on pysyttävä kaikille osapuolille hauskana. Tällaisessa tapauksessa epäasiallisen käytöksen havaitseminen ei ole rakettitiedettä – naurattaako pilkan kohdetta itseään? 

Jos häirintä täyttää rikoksen tunnusmerkit, tue uhria virkavallan puoleen kääntymisessä. Älä kuitenkaan painosta siihen, sillä prosessi vaatii uhrilta paljon voimia.

4. Kohtaa uhri

Toisinaan tilanteet eivät ole yksiselitteisiä. #punkstoo:n myötä tuli ilmi paljon tapauksia, joissa suositun artistin on ollut mahdollista käyttää nuoria faneja hyväkseen. Toisaalta yhteisessä alakulttuurissa ikäerot voivat olla suuriakin, kun yhdistävä tekijä on musiikki tai aatemaailma eikä yhdessä kasvaminen.

Kun näkemäsi ei anna syytä puuttua välittömästi – molemmat ovat vaikkapa täysi-ikäisiä, mutta sinulla on epäilys valta-aseman väärinkäytöstä – seuraa tilannetta ja ilmaise se myös epäilemällesi uhrille.

Nuorena ja epävarmana mahdollisesti uudessa yhteisössä on hyvä tietää, että porukasta löytyy tulevaisuuden varalle turvallisen tuntuisia ihmisiä, jos tilanne kehittyy epämieluisaan suuntaan. Hyväksikäytetyn päällimmäinen tunne on usein nöyryytys, joten on arvokasta tuoda esiin, ettei vika ole uhrissa.

5. Älä tee uhrista terapeuttiasi

En ole mieltänyt itseäni uhriksi vuosikausiin, sillä olen tottunut miesvaltaisiin yhteisöihin ja siksi pärjäämään sanallisesti häirintätilanteissa. Nyt, kun omat, vastaavat ahdistelukokemukset ovat nousseet #punkstoon myötä pintaan, olen joutunut käsittelemään asioita myös uhrina. Se on ollut yllättävän raskasta. 

On ollut uuvuttavaa myös vastaanottaa hyvää tarkoittavien läheisten järkytystä ja kyselyä, miten he voisivat toimia. Älkää siis itse häirintää kokemattomat tehkö uhreista terapeuttejanne, vaan jakakaa vertaistukea toisillenne.

Oman kaveriporukkani miehet ovat esimerkiksi perustaneet aiheen käsittelylle erillisen chatin, jotteivät rasittaisi kaveriporukan naisia ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia keskustelulla, jota me olemme joutuneet kannattelemaan muutenkin jo liian kauan. Miettikää yhdessä valmiiksi, miten puututte jatkossa häirintään ja sopikaa, että tuette toisianne.

Ahdistelukokemusten kuuleminen, läpikäyminen ja oman reagoimattomuuden hyväksyminen ei ole kivaa eikä helppoa. Kerrasta ei myöskään tarvitse tulla täydelliseksi. Myös me häirintää kokeneet joudumme yhtä lailla käsittelemään ja kehittämään toimintaamme.

Asiat eivät muutu heti, ja ensimmäisillä kerroilla häirintäään puuttuminen on vaikeaa. Mutta asiat muuttuvat, kun me kaikki päätämme skarpata. Sitä paitsi ihan jokainen hyötyy turvallisemmasta käyttäytymiskulttuurista – myös miehet!

Kulttuuricocktail live -ohjelma käsittelee seksuaalista häirintää keskiviikkona 15.9. suorassa lähetyksessä tv1:ssä ja Areenassa. Vieraina ovat muusikot Anni Lötjönen ja Sanna "Litku" Klemetti.

Keskustelu