Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

“Emme kasva pelosta ulos, vaan se muuttaa muotoaan ja elää meissä läpi elämän”

Päivitetty 27.09.2021 11:34.
Jarno Limnéll ja Maaret Kallio.
Kuvateksti Jarno Limnéll ja Maaret Kallio.

Maaret Kallio ja Jarno Limnéll puhuvat kuukausittain vaihtuvan vieraan kanssa tunteista Yle Radio Suomen uudessa Menikö tunteisiin -radio-ohjelmassa. Jokaisesta jaksosta sisarukset myös kirjoittavat toisilleen avoimen ja julkisen kirjeen. Ensimmäisessä jaksossa sisko ja veli kohtaavat pelon.

Siskolta veljelle:

Veljeni, kirjoitan sinulle kirjettä ensimmäistä kertaa elämässäni. Samalla kirjoitukseni on julkinen, liittyy alkavaan yhteiseen radio-ohjelmaamme ja käsittelee tunteita. Tätä kirjoittaessa tunnen palavaa intoa, mutta myös hitusen pelkoa. Jotain uutta ja vierasta on alkamassa, uskallammeko yrittää yhdessä? Veli, milloin sinä olet viimeksi kokenut pelkoa?

Pelko mielletään usein lapsen tunteeksi. Puhutaan pimeästä, möröistä ja haluttomuudesta olla yksin – kaikki lapsille tavanomaisia pelkoja. Pelko ei kuitenkaan ole lasten tunne, vaan iättömästi ihmisten. Emme kasva pelosta ulos, vaan se muuttaa muotoaan ja elää meissä läpi elämän. Emme ehkä enää pelkää pimeää, mutta rakkaudettomuutta, yksinjäämistä, hylkäämistä, ulkopuolisuutta, riittämättömyyttä ja turvattomuutta. Lopulta aikuisten ja lasten pelot muistuttavat paljon toisiaan. Taivun ajattelemaan, että tasapainoinen ihminen osaa myös pelätä.

Pelko on tärkeä ja suojaava tunne. Se varoittaa ja viestii asioista, joissa on syytäkin kokea varovaisuutta tai valjastaa harkintaa. Mutta ylitsevuotavana pelko lamaannuttaa, jähmettää ja kangistaa, ja voi estää jopa elämästä elämäänsä tai tavoittelemasta itselle tärkeitä asioita. Moni ei ymmärrä, että rohkeuden taakse voi piiloutua paljon pelkoa. Yhtä lailla pelon taakse voi piiloutua paljon rohkeutta. Meille molemmille pelko on tuttua, ehkä liiankin.

Lapsena olemme pelänneet tahoillamme, mutta harvemmin yhdessä. Vaikeissa tilanteissa sinä usein vetäydyit ja minä yritin taistella vastaan. Kumpikaan meistä ei toiminut huonommin tai paremmin, vaan yritti selviytyä omalla tavallaan. Vaikka pelko on meille molemmille tuttua, on sitä turvallisuus ja rohkeuskin. Ei liene sattumaa, että olemme molemmat löytäneet työmme turvallisuuden parista, vaikka varsin erilaisilta aloilta. Kaikkein rohkeinta on toimia pelon kanssa, eikä odottaa pelotonta aikaa. Sitä me olemme molemmat uskaltaneet tehdä.

Veljeltä siskolle:

Rakas pikkusiskoni. Puhelimeni piippasi lähettämäsi tekstiviestin merkiksi. Olin juuri pysäköinyt autoni urheilukeskuksen parkkipaikalle ja menossa treeneihin. Kerroit kirjoittaneesi kirjeen ja odotit kommenttiani. Avasin sähköisen kirjeesi. Oli ensimmäinen kerta, kun saan sinulta kirjeen.

Jotenkin jähmetyin, kun luin sanasi. Jäin istumaan autoon aika pitkäksi aikaa ja miettimään sanojasi. Mietin, että mitäköhän muut ajattelevat, kun tässä kolumnissamme sekä radio-ohjelmassamme tulee esille tunteitani ja henkilökohtaisia heikkouksia? Se vähän pelotti siinä hetkessä. Sitten naurahdin itsekseni, ettei kysymääsi viimeksi pelottanutta kertaa tarvinnut kauaa miettiä. Pelko on itselleni vaikea tunne. Pelosta puhuminen saa minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi ja samalla surulliseksi. Ensimmäinen ajatukseni pelosta on, että silloin tapahtuu jotain ikävää – jotain mikä satuttaa ja menee tunteisiin.

Ei varmasti ole sattumaa, että me molemmat teemme työtä turvallisuuden parissa. Samalla teemme työtä turvattomuuden parissa, johon pelko, riskit ja epävarmuudet hyvin läheisesti liittyy. Olen ihaillut sinua siitä, että osaat ymmärrettävällä tavalla puhua tunteista ja tuoda esille myös ne itselleni hankalat tunteet.

Tunteista puhuminen on mielestäni rohkeutta, ja sitä olet myös isoveljelle opettanut. Siitä sinua kiitän. Tuntuu oudolta kirjoittaa, että tunteiden näyttäminen ja tunteista puhuminen on itse asiassa vahvuutta.

Nyt olemme todellakin tunteittemme äärellä, mutta se tuntuu oikealta. Saakin mennä tunteisiin, vaikka vähän samalla pelottaakin. Tärkeintä minulle erilaisten pelkojen keskellä on, että en ole yksin.

Mikä sinua on viimeksi pelottanut? Voit keskustella aiheesta 21.9. klo 17 saakka.

Menikö tunteisiin -ohjelman ensimmäinen jakso tulee sunnuntaina 26. syyskuuta Yle Radio Suomessa. Ohjelma on osa Ylen ja Erätauko-säätiön koordinoimaa Hyvin sanottu -hanketta.

"Pelko on välinpitämättömyyden vastakohta"
"Pelko on välinpitämättömyyden vastakohta" - Toista Yle Areenassa