Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Kukaan ei ole enää turvassa: Alfred Hitchcockin Psyko

Vuodelta 2021
Nainen (Janet Leigh) nojaa suihkussa kaakeliseinään ja kurottaa kädellään kohti kameraa. Kuva elokuvasta Psyko.
Kuvateksti Marion Crane (Janet Leigh)
Kuva: NBC Universal

Ennen Psykoa kauhuelokuvissa vaanivat kummitukset ja vampyyrit. Psyko teki kauhusta tavallista ja realistista.

Psyko (Psycho, 1960) on tietenkin tuo elokuvahistorian kuuluisimpiin ja tärkeimpiin elokuviin kuuluva Alfred Hitchcockin mestariteos. Jo sen maineikas suihkumurha on elokuvahistorian jäljitellyin ja tutkituin yksittäinen kohtaus, ja Bernard Herrmannin viiltävän kirkuvaan musiikkitaustaan voi törmätä melkein missä tahansa. Mutta ennen kaikkea Psyko merkitsi modernin kauhuelokuvan syntyä ja muutti paljon muutakin.

Psykon suosio, tärkeys ja ikä ovat ehkä paljastaneet jo useimmille sen juonisalaisuudet, ja kaikessa karaistuneita nykykatsojia iäkäs elokuva ei ehkä enää niinkään pelota. Mutta niinpä nykyään on myös täysin mahdotonta todella ymmärtää, miten valtava Psykon vaikutus on ollut sekä katsojiin että elokuvantekijöihin vuonna 1960.

Ennen Psykoa kauhuelokuvat perustuivat lähes poikkeuksetta yliluonnollisiin ja tarunomaisiin aiheisiin – vampyyrit, ihmissudet ja kaikenlaiset hirviöt vaanivat niissä ihmisiä, ja kauhu myös jäi turvallisesti teattereihin kun katsojat poistuivat niistä. Paha ehkä rellesti elokuvissa aikansa mutta siinä 90 minuutin jälkeen se aina myös tuhottiin.

Hitchcock oli kuitenkin huomannut, että pienten tuottajien huonosti ja halvalla tehdyt kauhuelokuvat olivat 1950-luvun lopulla valtavan suosittuja nuorison parissa. Kaikki "oikeat" studiot ja "vakavat" elokuvantekijät pitivät näppinsä visusti erossa niistä, mutta aina markkinatietoista Hitchcockia alkoi kiehtoa ajatus – mitä jos hän tekisi tuollaisen "halvan shokkileffan", mutta äärimmäisen hyvin? Hänellä oli jo mielessä eräs Robert Blochin romaani, sarjamurhaaja Ed Geinin innoittama Psyko. Se lähtökohtanaan Hitchcock aikoi tehdä jotain aivan uutta, siirtää kauhun moderniin, jokapäiväiseen ja tuttuun ympäristöön – eli tehdä siitä realistista.

Hitchcock aikoi tehdä jotain aivan uutta – realistista kauhua.

Mutta edes Hitchcock ei saanut studioita innostumaan ideasta ja niinpä hän tuotti elokuvan varsin huokealla tv-sarjaansa varten perustaman tuotantoyhtiönsä kautta. Mustavalkoisuus oli paitsi edullista, myös harkittua – Hitchcockin mielestä kaikki se veri äitelän punaisena olisi tehnyt elokuvasta oikeasti vastenmielisen. Sensuuriakin arveluttivat käsikirjoituksessa eräät asiat, mutta kaikkein eniten se, että eräässä kohtauksessa näytettäisiin vessanpytty – moiseen mauttomuuteen ei ollut sortunut yksikään amerikkalainen elokuva.

Kylpyammeen viemäriin valuu verensekaista vettä. Kuva dokumentista 78/52 - Psykon salaisuudet
Kuvateksti Vessanpöntön näyttäminen rikkoi tabun. Viemäriin valuva veri oli myös uutta ja shokeeraavaa.
Kuva: F.W.Murnau-Stiftung

Psykon juoni käynnistyy arizonalaisesta Phoenixin kaupungista, missä sihteeri Marion Crane (Janet Leigh) varastaa työnantajansa rahat ja lähtee pakomatkalle. Hän yöpyy syrjäisessä motellissa, jota pitää hermoherkkä Norman Bates (Anthony Perkins). Ujo nuorukainen tuntuu olevan lähellä kolkossa kartanossa asuvan äitinsä talutusnuorassa.

Jos tämä Psykon alkuasetelma, tarina ja kohtaukset ovat tuttuja, sitä paremmin katsoja voi ihailla, kuinka taitavasti Hitchcock on rakentanut elokuvansa. Hän pysyttelee katsojaa aina askeleen tai kaksi edellä, ja vaikka Hitchcock antaa vihjeitä asioiden oikeasta tolasta, katsojan huomio kiinnitetään jatkuvasti toisarvoisiksi osoittautuviin sivujuoniin, seikkoihin, esineisiin tai kuviin, ja myös katsojan sympatioita kierrätetään henkilöstä toiseen. Niinpä kun kauhu ja väkivalta iskevät, se tapahtuu aina sumeilematta ja yllättäen, ja kohta katsoja ei voi olla varma enää yhdenkään roolihahmon selviytymisestä.

Psyko olikin ensimmäisiä elokuvia, joissa Game of Thronesin tyyliin kukaan ei ollut enää turvassa. Tavallaan tämä koski myös katsojaa itseään, sillä sen kuvaamat vaarat saattoivat ainakin teoriassa iskeä missä tahansa ja kohdata ketä tahansa. Psykon jälkeen kauhuelokuvien uhka ei enää ollut jokin yliluonnollinen taruolento vaan se saattoi olla kuka tahansa, jopa elokuvan mukavin henkilö. Eikä vain kauhun lähde käynyt todelliseksi, itse väkivalta nousi aivan uuteen mittaan ja viiltävyyteen.

Kuvan oikeassa laidassa Norman Bates (Anthony Perkins) istuu ja katselee jonnekin kuvaajan taakse ja sivulle. Taustalla seinällä tauluja sekä suuri täytetty pöllö siivet levällään.
Kuvateksti "Äiti on yhtä harmiton kuin täytetty lintu." Anthony Perkins on Norman Bates.

Psyko on rakenteeltaan ja toteutukseltaan kauhuelokuvan mestarinäyte, jota jokaisen kauhua ja jännitystä hakevan elokuvantekijän kannattaa tutkia, eikä niinkään siksi, että Psyko käynnisti ns. slasher-elokuvien genren. Itse asiassa moni kauhuelokuvan nykytekijä tuntuu luottavan vain siihen, että keksii uusia, yhä inhottavampia ja epätodennäköisempiä tapoja silpoa ihmisruumista ja roiskia joka paikkaan sitä nimenomaan punaista verta.

Psykon suihkukohtaus sai sensorit aivan sekaisin.

Harva kuitenkaan osasi manipuloida katsojan mielikuvia ja mieltä kuten Hitchcock. Psykon suihkukohtaus sai amerikkalaiset sensorit aivan sekaisin. He lähettivät Hitchcockille paniikinomaisia ohjeita siitä, kuinka täysi alastomuus ja veitseniskujen aiheuttamat haavat on ehdottomasti poistettava kohtauksesta, vaikka oikeasti he olivat nähneet nuo asiat vain omassa mielikuvituksessaan. Hitchcock palautti kohtauksen sensoreille sellaisenaan ilmoittaen, että nyt se on heidän toiveidensa mukainen. Sensorit katsoivat sen uudelleen ja olivat tyytyväisiä. 

Suomessa elokuvatarkastamo ei mennyt halpaan vaan leikkasi tylysti koko kohtauksen pois elokuvasta.

Psyko Kino Klassikossa Teemalla lauantaina 18.9.2021. Elokuvailta alkaa klo 21.20.

"Näyttelijänä voi olla helpompi mennä äärimmäisien hahmojen sisälle."

Näyttelijä Mikko Nousiaisen mielestä Anthony Perkinsin neronleimaus Psykossa oli näytellä Norman Batesin rooli niin kuin tämä olisi pikkulapsi.

Ennen elokuvaa: Psyko - Toista Yle Areenassa

Mikko Nousiainen, Kalle Kinnunen ja pahuustutkija Olli Kinnunen ovat kaikki nähneet elokuvan Psyko vähän liian pieninä. Kinnusen mielestä Psyko ei tarkkaan ottaen kuvaa pahaa, sillä pahat teot on siinä selitetty mielisairaudella. "Jos Bates on paha, hän on varsinaisesti ollut paha vain ennen elokuvan tapahtumia."

Enemmän elokuvasta: Psyko - Toista Yle Areenassa

Elokuvan sydämessä -keskustelut ovat pysyvästi katsottavina Areenassa!

78/52: legendaarinen suihkukohtaus

"Tunsin itseni raiskatuksi", sanoo ohjaaja Peter Bogdanovich tunnelmistaan poistuessaan Psykon näytännöstä. Kino Klassikon jälkeen lauantai-iltana nähdään aiemmin Teeman elokuvafestivaalilla esitetty dokumentti 78/58 – Psykon salaisuudet. Se kertoo, miten Hitchcock (ja Bernard Herrmann ja Saul Bass) rakensivat mullistavan murhakohtauksen suihkussa. Kohtausta ja sen perintöä analysoivat dokumentissa elokuvantekijät kuten Eli Roth, Guillermo del Toro ja Elijah Wood ja elokuvasäveltäjä Danny Elfman.

Dokumentti on katsottavana Areenassa heinäkuuhun 2023 asti.

Lisää aiheesta Yle Areenassa