Hyppää pääsisältöön

Elävä arkisto

Naiset tekivät kotirintamalla miesten työt, mutta heillä oli myös erityinen tehtävä

Päivitetty 20.04.2022 14:03.
Nainen ohjastamassa hevosta haravakoneen kanssa 1941.
Kuvateksti Nainen ajamassa haravakonetta
Kuva: SA-kuva/Soldan

Kun Suomi joutui talvi- ja jatkosotaan, vastuu kotirintamasta jäi pääasiassa naisten harteille. Heitä saatiin kotirintamatehtäviin yhtä paljon kuin miehiä rintamalle. Lisäksi naisten haluttiin suoriutuvan tehtävästä, joka oli heille erityisesti osoitettu.

Naiset osallistuivat runsaslukuisina kodin ulkopuolisiin töihin, sillä tavoitteena oli vapauttaa mahdollisimman moni mies rintamalle. Kun sotatoimet kiihtyivät, samalla myös työtehtävät lisääntyivät kotirintamalla, sotapropaganda voimistui ja kohdentui naisiin erityisellä tavalla. Kotitoimialueen mielialat joutuivat myös tarkkailun alle. Mielialat sotaponnisteluille haluttiin pitää suotuisina ja osaltaan tästä syystä sotasensuuri tarkkaili myös kotirintamaa.

Kotirintama

Kotirintamalla tarkoitetaan sotaa käyvän maan siviiliväestöä, joka tavalla tai toisella on osana valtion sodankäyntiä. Kotirintaman siviiliväestö koostui lähinnä naisista, lapsista ja vanhuksista sekä nuorukaisista, jotka eivät vielä olleet rintamavelvollisia.

Lähde: Wikipedia

Naisten sota - Toista Yle Areenassa

Suomalaisten naisten osallistuminen kotirintamatyöhön sankoin joukoin oli kansainvälisesti mitattuna huomattavaa. Suuri merkitys tässä oli naisjärjestöillä, erityisesti Lotta Svärd -järjestöllä. Naisia saatiin mukaan kotirintamatyöhön myös yleisen työvelvollisuuslain avulla. Työvelvollisia naisia oli ainakin 140 000, kertoo sosiologian dosentti Sari Näre radiosarjan Suomi talvisodassa (2014) jaksossa 8 Naisten sota.

Kun talvisota syttyi 30.11.1939 viranomaiset eivät juurikaan olleet ehtineet organisoida sodanaikaisen kotirintaman asioita. Naisjärjestöt tulivat apuun; ne organisoivat muun muassa reserviläisten ja evakuoitujen perheiden avustamista.

Naisten työvalmiusliitto organisoi puolestaan järjestöjen yhteistyötä. Se oli perustettu syksyllä 1939 ja siinä toimi useita naisjärjestöjä, kuten Lotta Svärd -järjestö, Marttaliitto, Maalaisnaiset sekä myös yksittäisiä kansanedustajanaisia. "Organisoitu yhteistyö oli sota-aikana tärkeää", sanoo dosentti Tiina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.

Työvelvollisuuslaki 16.6.1939

Kesäkuun 16. päivä 1939 eduskunnassa vahvistettiin laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana. Lain mukaan jokainen 18–59-vuotias suomalainen oli velvollinen ”tekemään maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä”.

Siitä vapautettiin lapsen tai avuttoman henkilön hoitovastuussa olevat, ne, jotka olivat virassa tai toimessa, jonka haltija oli vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta sodan aikana, sekä asevelvollisuuttaan suorittavat.

Työvelvollista ei saanut määrätä työhön, jonka tekemiseen hänellä ei ollut mahdollisuuksia. Lähtökohtana oli se, että työvelvollisuustyöt suoritettaisiin kotipaikkakunnalla.

Lain mukaan työvelvolliselle maksetaan palkkaa, joka vastasi paikkakunnalla samankaltaisesta työstä yleensä maksettua palkkaa. Palkkaukseen ja työsuhdeasioihin ottivat eduskuntakäsittelyssä työläisten edustajat voimakkaasti kantaa. Työvelvollisuus nähtiin koskevan nimenomaan ja erityisesti työläisiä.

Lähde: Otto Aura, Työ 3/2013

Kaikki kansa talkootöissä - Toista Yle Areenassa

Mielialan muokkaaminen sotaponnisteluihin oli tärkeää. Vuonna 1941 valmistuneessa Kaikki kansa talkootöissä -nimisessä lyhytfilmissä maalaillaan kuvaa sitkeästä kansasta, joka innokkaana osallistuu erilaisiin talkootöihin sodasta kärsivien vuoksi. Kun työvoimasta oli pula, organisoidun talkootoiminnan avulla lapsetkin innostettiin työvoimaksi.

Tuhannet vapaaehtoiset raportoivat sota-ajan mielialoista viranomaisille - Toista Yle Areenassa

Mielialoja paitsi muokattiin, niitä myös valvottiin. Kun nälkä, pelko ja väsymys alkoivat toden teolla kurittaa kotirintamaa, viranomaiset huolestuivat. Huonojen uutisten pelättiin kulkeutuvan kirjeiden kautta rintamalle ja vaikuttavan sotilaiden taistelumotivaatioon. Kotirintaman mielialoja ryhdyttiinkin tarkkailemaan 10 000 vapaaehtoisen tiedustelijan voimin.

Kuuntele, mistä jatkosodan aikana lähetetyt miljardi kirjettä kertovat - Toista Yle Areenassa

Kirjeitä kulki noin miljardi pelkästään jatkosodan aikana. Kirjeiden kulkua tosin hidasti sensuuri, mutta jokaisen kirjeen sisältöä ei ehditty tarkastaa vaan se tapahtui pistokokein. Radio Suomessa (2021) toimittaja Kirsi Lönnblad haastattelee tutkija Mirja Turusta jatkosodan aikaisista kirjeistä ja niiden merkityksestä.

Sotasalaisuusvalistusta - Toista Yle Areenassa

Kotirintamaan kuuluvia toisaalta muistutettiin myös siitä, että kirjeiden mukana saattoi tulla sotasalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa kuten palveluspaikka, josta kuului vaieta, kuten valistusfilmi vuodelta 1940 muistuttaa.

Naisjärjestöt tukemassa kotirintamatyötä

Monet naisjärjestöt kuten Martat ja Lotta Svärd -järjestö osallistuivat kotirintamatyöhön. Sodan alussa marttoihin kuului noin 60 000 jäsentä ja Lotta Svärd -järjestöön yli 100 000 naista. Molemmat järjestöt olivat puoluepoliittisesti riippumattomia.

Naiset ja maanpuolustus. Lottatoiminta (1970) - Toista Yle Areenassa

Lotta Svärd -järjestö oli perustettu 1921 suojeluskuntien järjestöksi ja sillä oli maanpuolustuksellinen rooli. Sota-aikana sen jäsenistä noin 65 000 työskenteli kotitoimialueella ja yli 25 000 sotatoimialueella. Lotat olivat kotirintamalla monessa mukana. He olivat sotaa pakenevien siviilien apuna järjestämässä huoltotoimintaa, toimivat lääkintälottina sairaaloissa ja ensiapuasemilla sekä osallistuivat talvisodan aikana niin vaatekeräykseen kuin sotilasvaatteiden valmistamiseen.

Valma Seppä muistelee lotta-aikojaan - Toista Yle Areenassa

Valma Seppä toimi lottana talvisodassa ja jatkosodassa. Talvisodan aikaan Valma palveli kotirintamalla, mutta jatkosodan aikana hän lähti sotatoimialueelle Repolaan ja Äänislinnaan muun muassa muonituslotaksi. Radiohaastattelussa vuodelta 1990 kuulija kuljetetaan noihin aikoihin ja tunnelmiin.

Rintamalotan tarina -dokumentti – Sipi Tilus toimi rintamalottana - Toista Yle Areenassa

Maanpuolustushenki oli nuorten naisten keskuudessa korkea. Lotta-järjestöön sai liittyä täytettyään 17 vuotta. Ohjelmassa Rintamalotan tarina (2007) lotta Sipi Tilus kertoo, miten hän pääsi jo 16-vuotiaana lottakoulutukseen. Talvisodan aikana Tilus työskenteli Ilmajoen evakuointikeskuksessa.

Marttojen toimia - Toista Yle Areenassa

Vuonna 1899 perustetulla Marttajärjestöllä oli huoltotoimintaan keskittyvä rooli. Martat muun muassa osallistuivat maataloustöihin ja järjestivät sota-aikana erityisiä marttakursseja kiertäen ympäri maata neuvontatehtävissä. Ohessa olevalla filmillä (1941) martat antavat ohjeita ja neuvoja kotitaloustöissä.

Sotapropaganda muistutti naisia heille tarkoitetusta erityisestä tehtävästä

Naisten työtaakka kotirintamalla oli suuri, mutta vielä suuremmaksi se kasvoi kiihtyvän ja pitkittyvän sodankäynnin vuoksi. Kotirintamalla huvitukset olivat vähissä ja osin myös kiellettyjä. Rauhanajan tapaan ei ollut soveliasta elää. Tästä seurasi erikoisia ilmiöitä kuten tanssikielto niin talvi- kuin jatkosodan aikana. Kiellon voimassa pitämistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että tanssimusiikki häiritsisi sankarihautojen rauhaa.

Nämä äidit symbolisoivat Suomen äitien suurta tehtävää. He suorittavat pyhimmän velvollisuutensa mitä aurinkoisimmalla ilolla.

― Selostaja filmillä Lomanviettoa Punkaharjulla 1943.
Lomanviettoa Punkaharjulla 1943 - Toista Yle Areenassa

Mahdollisuus lepoon tarjoutui kuitenkin Punkaharjulle perustetussa aseveliperheille tarkoitetussa lomakylässä. Lomakylä leppoinen -nimisellä filmillä (1943) selostaja toteaa lomailevien äitien suorittavan pyhimmän velvollisuutensa mitä aurinkoisimmalla ilolla ja symboloivan Suomen äitien suurta tehtävää.

Suuren tehtävän edistämisessä kunnostautui erityisesti Kotiliesi-lehti, Seija Aunilan vuonna 2020 tehdyn väitöskirjan mukaan. Aunila keskustelee aiheesta kahdessa eri mediassa.

Yhä nuorempien naisten tuli aloittaa synnytystalkoot eikä kouluttautua, koska sitä ei edes pidetty tarpeellisena naisille.

― FT Seija Aunila haastattelussa, millaista propagandaa naisiin kohdistettiin sota-aikana.

Kotiliesi-lehti oli sodan aikana tehokas propagandan välittäjä - Toista Yle Areenassa

Lehdellä oli äärikonservatiivinen näkemys naisen tehtävästä. Päätoimittaja Alli Wiherheimo oli saanut näkemyksilleen tukea natsi-Saksasta. Ihannekuva naisesta oli monilapsisen perheen äiti, joka lisäksi oli pientilan emäntä.

Kotilieden näkemys naisen tehtävästä ei suinkaan ollut uusi. Suomessa 1800-luvulta peräisin oleva käsitys kansakunnasta korosti naisen roolia synnyttäjänä ja kasvattajana. Kodin ja perheen merkitys korostui entisestään sota-aikana, kun vastapuolella oli neuvostoliittolainen yhteiskuntajärjestelmä.

Kotiliesi-lehti kotirintamaa rakentamassa - Toista Yle Areenassa

Naisen erityisen tehtävän keskiössä oli synnyttäminen. Kun miestappiot olivat suuria, Väestöliitto oli laskenut, että naisen olisi synnytettävä kuusi lasta, jotta kansakunnan olemassaolo ei olisi uhattuna. "Naisten olisi ryhdyttävä synnytystalkoisiin ja tämä vaatimus kohdistettiin yhä nuorempiin naisiin", toteaa Seija Aunila. Hänen mukaansa se merkitsi myös sitä, että nuorten naisten oli unohdettava koulutus. Sitä ei muutoinkaan pidetty naisille tarpeellisena.

Sodan jälkeen lehden naiskuva muuttui jälkeen moniarvoisemmaksi. Tosin suhtautuminen naisten kouluttautumiseen ei juuri ollut muuttunut; opiskelupaikat oli jätettävä rintamalta palaaville miehille.

"Kodin, isänmaan ja uskonnon puolesta"

Sodan kokeneet naiset muistelevat vuosikymmeniä myöhemmin, millaista elämä oli kotirintamalla. Kaikki kestettiin, kun muistettiin pitää mieli uhrautuvana ja tehdä työtä kodin, isänmaan sekä uskonnon puolesta. Rauhan tultua asioiden uskottiin muuttuvan.

Kotirintaman naiset muistelevat - Toista Yle Areenassa

Tiistaitiima-ohjelmassa (1995) Aune Lampinen ja Aili Sihvola kertovat, millaista oli elämä maatiloilla sodan aikana. Maatiloilla ei useinkaan ollut riittävästi työvoimaa esimerkiksi sadonkorjuun aikaan. Siitä syystä koko sato saatettiin menettää. Toisinaan kaupunkilaisia saatiin työvoimaksi pelkällä ruokapalkalla.

Muistoja kotirintamalta - Toista Yle Areenassa

Kirjailija Anni Polva on Koivu ja tähti -ohjelman (1994) vieraana kertomassa, millaista oli elämä kaupungissa kahden lapsen äitinä. Muistoissa on säilynyt ainainen pula ruuasta ja tarpeellisista hyödykkeistä. Ikävä ja pelko rintamalla olevan läheisen vuoksi oli jokaisessa kodissa alati läsnä. Polvan mukaan osa pelkoa ja ahdistusta oli myös mustapukuisen miehen näkeminen kotiovella; pappi oli tuomassa suru-uutista.

Emäntä kertoo työvelvoitteestaan sodan aikana - Toista Yle Areenassa

Hämeenkyröläinen pientilan emäntä Kaarina Keskinen kertoo A-studion haastattelussa (1984), kuinka hän joutui vain 15-vuotiaana maataloon työvelvolliseksi. Hoidettavana oli karjaa lehmistä hevosiin ja kanoihin. Olemattoman pientä palkkaa maksettiin, jos maksettiin. Keskiselle oli vakuutettu, että rauhan tullessa työvelvollisetkin saisivat korvauksensa. Korvausta ei kuitenkaan kuulunut. Keskinen toteaakin tähän, että "työtähän tehtiin kodin, isänmaan ja uskon puolesta."

Naisten työt sota-aikana - Toista Yle Areenassa

Tuntematon emäntä -kirjan kirjoittaneet Kirsti Häppölä ja Onerva Hintikka ovat Ykkösen aamu-tv:n vieraana (2006) kertomassa kirjoittamastaan kirjastaan. Materiaalin kirjaansa he ovat saaneet Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa 1500 emäntää kertoo elämästään ja työstään kotirintamalla. Naisten kokemukset antavat karun kuvan siitä, miten suuri emäntien työtaakka oli ollut.

”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua.”

― Kirkon ohje sotaleskille.
Uutiset: Sotaleskien elämästä kerrotaan näyttelyssä Oulussa - Toista Yle Areenassa

Nelisen vuotta kestänyt sota jätti jälkensä suomalaisiin. Kotirintamalla elämää sävyttivät niukat olot ja tiukka moraali. Esimerkiksi sotalesken uudelleen avioituminen nähtiin usein moraalisesti arveluttavana. Naisten siveyttä vahti erityisesti kirkko. ”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua”, oli yksi kirkon kehotuksista naisille. "Kun kaatunut sotilas nähtiin uhrina isänmaalle ja Jumalalle, lesken odotettiin jatkavan pyhänä olemista", toteaa museolehtori Arja Keskitalo Tv-uutisten haastattelussa (2004).

Naisten merkitys jälleenrakennustyössä oli suuri, sillä yli 90 000 miestä oli kaatunut. Maassa oli yli 30 000 sotaleskeä, joiden vastuulla oli 50 000 sotaorvon kasvatus ja elatus. Lisäksi 100 000 miestä oli haavoittunut tai saanut pysyvän vamman. Tämä merkitsi sitä, että naisten tehtävänä oli hoitaa ansiotyön, kodin ja lasten lisäksi myös veteraanimiehiä fyysisine ja psyykkisine haavoineen. Vaimojen ja lasten tuli myös kestää veteraanien jälkioireilua.

Sota-aika oli vaikuttanut naisten ja miesten väliseen perinteiseen työnjakoon ja vaikutti myös naisten käsitykseen yhteiskunnallisesta asemastaan. Kuitenkin käytännössä sota ja jälleenrakennuskausi lisäsivät entisestään eriarvoisuutta. Työt jaettiin yhä miesten ehdoilla; sen sijaan naisten rooli huolehtijana, hoivaajana ja vastuunkantajana vahvistui.

SA-kuvat kertovat: Naiset työssä ja toimessa kotirintamalla 1939–1944

Lähteet: Otto Aura: Nykyaikaisessa sodassa työvelvollisuus on välttämätön” – Työvelvollisuus Suomessa talvisodasta jatkosodan alkuun. Työ 3/201; Sukuviesti 6/2001; Lotta Svärd -järjestö; Naistutkimus-Kvinnoforskning 20/2007: Yle uutiset; Sini-Emilia Asikainen: Toisen maailmansodan ylisukupolviset vaikutukset suomalaisen naisen rooliin ja mentaliteettiin. Pro gradu -tutkielma valtiotieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto 2020; Sini-Emilia Asikainen: Sota jäi elämään naisen roolissa ja mentaliteetissa. Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 4/2021