Hyppää pääsisältöön

YleX

YleX Työhaastattelussa Robin Packalen: “On ärsyttävää, jos ihmiset vain kehuvat”

Robin Packalen kuvakollaasin keskellä

Lapsena isolle levy-yhtiölle kiinnitetty artisti on säästynyt työnhakurumbilta. Nyt on aika aloittaa.

YleX Työhaastattelu on uusi juttusarja, jossa kotimaiset artistit istuvat ansioluettelo kourassa neuvottelupöydän ääreen.

Robin Packalen, 23, istuu mustalla työtuolilla ja vilkuttaa Zoom-palaverin kameran välityksellä. Ruudulla oleva kello lyö kymmenen. Kyseessä on 13-vuotiaasta asti musiikkia julkaisseen artistin elämän ensimmäinen työhaastattelu.

Kuvaile itseäsi kolmella biisillä.

Michael Jacksonin Beat It, Bring Me The Horizonin Parasite Eve ja Europen The Final Countdown. Olen aika korkean energiatason tyyppi. Tykkään, että tekemisessä on lähtökohtaisesti energiaa ja intensiteettiä, sen takia Beat It ja Parasite Eve -kappaleet. The Final Countdown [kuvastaa sitä], että olen valmis menemään reunalle.

Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi?

– Yritimme ala-asteella naapurin poikien kanssa kerätä fyrkkaa trampoliiniin tekemällä hanttihommia yhdellä saarella, haravoitiin ja osallistuttiin rakennustöihin. En ole ikinä varsinaisesti ollut missään muissa töissä kuin musajutuissa. Ysiluokalla kävin TET-viikolla Universal Musicilla tekemässä hiukan haastatteluja ja asettamassa levyjä heidän varastolla aakkosjärjestykseen.

Olet kertonut, että päätitte vaihtaa laulukielesi tulevaisuudessa suomesta englantiin jo vuonna 2013, vain vuosi debyyttisi jälkeen. Mitä sinulla on Mikael Agricolaa vastaan?

– Hahaha. Mikael Agricola oli erittäin hieno mies, ei minulla ole mitään häntä vastaan. Rakastan kieltämme ja ennen kaikkea Turun murretta. Harmi vain, ettei kieltämme puhu kauhean moni. Meitä on kuitenkin vain 5,5 miljoonaa ja mahdollisuudet kivuta korkeammalle ja korkeammalle stoppaavat täällä jossain vaiheessa. On kiva koittaa jotain uutta.

Minkälainen on unelmiesi työ?

– Semmoinen, että saa tehdä sitä mistä pitää, koska yleensä sen tekee silloin hyvin. 

Mitä pidät suurena onnistumisenasi? Miksi?

– Jos tulee pienikin onnistuminen, niin koen sen tosi isona onnistumisena. Mutta olen päässyt esimerkiksi Ruisrockin rantalavalle ja Olympiastadionille. Niiden jälkeen on ollut semmoinen fiilis, että tämä meni aika kivasti.

Mikä on isoin epäonnistumisesi? Miten selvisit siitä?

– Putosin lavalta Elämä lapselle -konsertissa vuonna 2015. Sen aikana, kun putosin sen kaksi metriä ja kipusin takaisin ylös, niin kamera oli kuvannut pelkkää yleisöä ja kukaan kotikatsomossa ei huomannut yhtään mitään. Se oli samalla iso moka ja iso onnistuminen.

Oletko oppinut mitään oikeasti järkevää työsi kautta?

– Tämä on joka päivä hyvin erilaista. Kun avaa silmänsä, lähtee siitä lähtökohdasta liikenteeseen, että mulla ei ole mitään ja nyt tästä täytyy lähteä taas rakentamaan uudestaan. Se saattaa olla stressaavaa jollekulle, mutta ei minulle. Se vaatii omanlaista mentaliteettia.

Mitä puolia haluaisit kehittää itsessäsi?

– Haluaisin oppia tuottamaan paremmin. Pystyisi jättämään oman kädenjälkensä paremmin musiikkiin. Olen studiossa koko ajan kun teemme musiikkia, mutta silloin pystyisi hiomaan vielä ne viimeiset asiat itse. Toisaalta on myös parempi, että joku muu tekee sen, koska on kokonaisvaltaisesti parempi kokonaisuus, jos siinä on ollut mukana muitakin ihmisiä. En tiedä… Vaihdan mielipidettäni, haluaisin sittenkin olla maailman kovin live-esiintyjä. Haluaisin oppia tanssimaan kunnolla. En ole ikinä vetänyt mitään koreografioituja tansseja. Se olisi tosi siistiä.

Mainitset työhakemuksessasi, että rakastat K-poppia. Olethan tietoinen, ettemme hae tässä rekryssä lisäjäsentä BTS-yhtyeeseen?

– Ahaa okei, no sittenhän tämä on ihan turhaa.

Miten työkaverisi kuvailisivat sinua?

– Aika spontaani. Hengennostattaja ja ehkä vitsikäs… Sarkastinen ainakin.

Kuinka huonosti reagoit saamaasi kritiikkiin?

– Tykkään saada kritiikkiä, olen oppinut siihen. On ärsyttävää, jos ihmiset sanovat vain, että toi on hyvä ja toi on hyvä. Jos soittaa esimerkiksi frendeille vielä julkaisematonta musiikkia ja haluaisi jotain reaktiota, niin jos he sanovat vain, että tämä on hyvä biisi, niin mitä hei c’mon? Sano vaikka mieluummin, että se on huono. Kritiikki kasvattaa ja opettaa paljonkin, jos se on rakentavaa.

Kuinka kateellinen olet asteikolla 1-5? Kenelle?

– Ei ole syytä olla kateellinen. Kaikki varmasti tekee juuri sitä, mistä itse pitää. Okei yksi tyyppi kenelle olen ihan vähän kateellinen, on Charlie Puth. Nyt varsinkin, kun olen halunnut oppia tuottamaan, niin hän on ärsyttävän taitava jätkä. Hän osaa tehdä musiikkia tosi hyvin ja hänellä on sellainen melodiataju ja hän siis… Herranjestas. Haluaisin joskus päästä hänen päänsä sisään, että mitä siellä tapahtuu.

Miksi meidän pitäisi kuunnella sinua?

– Musiikissani on sellaista energiaa, mitä… ja en nyt tarkoita sitä, että olisi mitään bängeribiisiä, vaan sellaista jännää energiaa, mitä ei välttämättä saa mistään muualta.

Aikansa internet-sensaatio Rebecca Black teki Friday-hitistään päivitetyn version kymmenen vuotta myöhemmin. Paljon sinulle pitäisi maksaa, että julkaisisit Frontside Ollie -remaken?

– Hmm… Itse asiassa Frontside Olliesta on tehty englanninkielinen versio. Ainoa paikka missä olen esittänyt sitä, on ollut kolmella keikalla Oslossa, missä olin lämppäämässä Justin Bieberiä. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö biisi ottaa englanninkielisenä settilistaan. Täytyy hetken virrata vielä vettä, että tuommoisen uskaltaisi tehdä.

Haluatko loppuun kysyä meiltä jotain?

– Mikä on YleX:n motto?

Pitäisi varmaan tietää tähän jokin yleispätevä vastaus.

– Hahaha. Miltä nyt tuntuu? Minun mottoni on varmaan ”asioilla on tapana järjestyä”, se on aika hyvä.

Kiitos ajastasi. Olemme sinuun yhteydessä.