Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Kellomäki

Entä, jos Viipuri olisikin siirretty Pohjanmaalle? Anna Kortelainen kuvitteli sotavuosien historian uusiksi

Kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen Flinkkilä & Kellomäki -ohjelman kuvauksissa Mediapoliksen studiossa Tampereella.
Kuvateksti Anna Kortelainen on vieraana Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmassa.

Mikäli Urho Kekkosen idea olisi toteutunut, olisi Pohjanmaalle kohonnut suurkaupunki korvaamaan menetetty Viipuri. Anna Kortelainen uskoo, että vaihtoehtoinen historiankirjoitus kannattaa pitää mielessä tänäänkin.

Kun kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen syventyi omaan perhetaustaansa lukemalla luovutettuun Karjalaan liittyvää kirjallisuutta, sattui käsiin Seppo Simosen teos Paluu Karjalaan – Palautetun alueen historiaa 1941-1944. Kirjan sivuilta löytyi  ällistyttävä yksityiskohta: valtiovallan aikomus korvata menetetty Viipuri uudella asutuskeskuksella. 

– En suoraan sanoen uskonut sitä. Ajattelin, että eihän se ole mahdollista. Sitten löysin johtolangat. Tarina on ihan tosi, Kortelainen kertoo. 

Rivit jäivät vuosiksi vaivaamaan kirjailijaa. Kortelaisen mielikuvitusta jäi ruokkimaan ajatus siitä, miten erilaisessa Suomessa mahtaisimmekaan elää, mikäli Urho Kekkosen – silloisen siirtoväen huollon keskuksen johtajan –  idea kaupungista olisi todella toteutunut. Miten kokonainen uusi, suuri kaupunki olisi vaikuttanut esimerkiksi Suomen aluepolitiikkaan, kansalliseen mielialaan ja talouteen? 

Pohdinnoista ja arkistoissa vietetyistä pitkistä päivistä kasvoi lopulta, vuosikymmenen kuluttua, Kortelaisen uusin kirja, Uusi Viipuri, jossa historialliset tosiseikat on dramatisoitu valistuneeksi arvaukseksi siitä, miten kaikki olisi saattanut tapahtua.

Anna Kortelainen Viipurissa syksyllä 2016. Rapistuneen seinän graffitissa lukee tekstit Welcome to Vyborg sekä Love.
Kuvateksti Anna Kortelainen tutuilla kulmilla Viipurissa syksyllä 2016.

Suunnitelmasta kerrottiin lehdissäkin

Kirjassaan Kortelainen sijoittaa Uuden Viipurin Pohjois-Pohjanmaalle, Hanhikiven alueelle. Niin tarkkaa sijaintia hankkeelle ei todellisuudessa ollut, vaan kyseessä on taiteilijan vapaus. Johtolanka kuitenkin kertoi, että kaupunkia kaavailtiin juuri Pohjanmaan rannikolle. 

– Valitsin kirjaani Hanhikiven, koska se oli kivan mallinen ja vähän Linnoituksen kaupunginosaa Viipurissa muistuttava niemennokka, mutta myös hirtehisyyden vuoksi. Hanhikivi on nykyisin meille tuttu paikannimi ihan toisen hankkeen takia, Kortelainen toteaa.

Pyhäjoen Hanhikiven alueelle suunnitellaan parhaillaan ydinvoimalaa, jonka toimittaja on venäläisen Rosatom-konsernin tytäryhtiö. Fennovoiman hankkeella ei ole vielä rakentamislupaa.

Jos emme olisi lähteneet jatkosotaan, suunnitelma olisi hyvinkin saattanut toteutua.

― Anna Kortelainen

Miten vakavasti uutta Viipuria aikanaan mietittiin? 

– Sille oli rahoitus ja arkkitehtikin valmiiksi ajateltuna. Jos emme olisi lähteneet jatkosotaan, suunnitelma olisi hyvinkin saattanut toteutua, Kortelainen iskee silmää. 

Uudesta Viipurista ehdittiin kirjoittaa lehdissäkin. Suunnitelma kuitenkin kuopattiin, kun Viipuri jatkosodan alkuvaiheessa vallattiin takaisin.

– Silloin on tietysti ymmärrettävästi ajateltu, että kotikaupunki on saatu takaisin ja vääryys on korjattu. Jatkosodan jälkeen taas ei ollut enää poliittisesti mahdollista viritellä tällaista suunnitelmaa. Ei ollut resursseja ja mielialakin oli aivan toinen. Alettiin elää sitä Suomea, joka oli jäljellä syksyllä 1944. 

Entä, jos jatkosotaa ei olisi käyty? Anna Kortelainen Ani Kellomäen haastattelussa.
Entä, jos jatkosotaa ei olisi käyty? - Toista Yle Areenassa

Kortelainen uskoo, että mikäli suunnitelma todella olisi toteutunut, moni suomalainen murhenäytelmä olisi jäänyt kokematta. Koko sodanjälkeinen historiamme olisi voinut olla erilainen. 

– Meillä olisi Pohjanmaan rannikolla tärkeä tasapainotekijä, toinen iso kaupunki, ehkä jopa yliopistokaupunki. Varmasti se olisi tuntunut meidän jokaisen suvussa välillisesti tai välittömästi, sillä Kannakselta liikkeelle lähtenyt populaatio oli niin valtava, ja uusi kakkoskaupunki Pohjois-Pohjanmaalla olisi vaikuttanut kaikkien suomalaisten elämään, Kortelainen miettii. 

Kortelainen kuvailee itseään “varttiviipurilaiseksi”. Hänen äitinsä puolen suku olisi ollut uuteen Viipuriin muuttavaa väkeä. Kirjailija uskoo, että uusi kaupunki olisi vaikuttanut suomalaisten tarinaan itsestään, tarjonnut tietynlaisen onnellisen lopun. 

– Ei olisi sitä kivuliasta haavaa, joka arpeutuu, vaan onnellinen käänne. Olemme niin tottuneita sellaiseen menettämisen tarinaan, jota sitten ehkä vähän yritetään peitellä. Uuden Viipurin kohdalla olisimme voineet suhtautua siihen kuin onneen onnettomuudessa: syntyi toisenlainen Suomi ja toisenlainen suurkaupunki.

Anna Kortelainen viipurilaisessa kahvilassa 2016. Taustalla Viipurin linna.
Kuvateksti Anna Kortelainen tuntee menneiden sukupolvien kokemukset kuin hopealankoina kulkiessaan Viipurin kaduilla.

Miksi muistaminen on tärkeää?

Miksi Uuden Viipurin kaltaisella toteutumattomalla haavekuvalla kannattaa leikitellä? Kortelaisen mielestä on terveellistä miettiä historian varrella tehtyjä ja tekemättä jätettyjä valintoja.

– Se on “entä jos”-historiaa, jonka kautta voimme tässäkin hetkessä ymmärtää, ettei päätöksiämme ole etukäteen sementoitu mitenkään. Kyse on aina tietyistä sattumista, jotka kuljettavat johonkin suuntaan, ja päätöksistä, joita tehdään. 

Joku on kävellyt tässä ja joku on nauranut tässä, joku on itkenyt tässä.

― Anna Kortelainen

Kirjailija ja taidehistorioitsija uskoo myös juuriin tutustumiseen. Ne tekevät ihmisistä vähemmän itsekkäitä. 

– Juuret yhdistävät meidät niihin, jotka eivät enää ole täällä. Joku on kävellyt tässä ja joku on nauranut tässä, joku on itkenyt tässä. On lohdullista, että kyllä meidätkin sitten joskus muistetaan. Tiedetään, että meitä ennen on ollut samalla tavalla tuntevia ihmisiä.

Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 25.9. kello 17.10 ja sunnuntaina 26.9. kello 9.10 sekä Yle Areena.