Kaikkien true crime -elokuvien isoäiti: Erään murhan anatomia
Tapaus on selvä: syytetty on ampunut miehen, aivan kuten syyttäjä väittää. Mutta amerikkalaisessa systeemissä paras tarina voittaa. Otto Preminger filmasi tosipohjaisesta romaanista yhden kaikkien aikojen oikeussalidraamoista.
Erään murhan anatomia (Anatomy of a Murder, 1959) on kaikkien true crime -elokuvien ja -sarjojen isoäiti. Se perustuu todellisesta rikoksesta tehtyyn menestysromaaniin, jonka kirjoitti salanimellä rikoksesta syytetyn miehen oikea puolustusasianajaja. Elokuvaa myös kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla, esimerkiksi murhapaikkana olleessa baarissa sekä siinä oikeussalissa, jossa jutun ratkaisua pähkäiltiin.
Erään murhan anatomia on kuuluisa myös Duke Ellingtonin sähäkästä jazz-taustasta ja Saul Bassin suunnittelemasta alkutekstijaksosta ja mainosjulisteesta (Bassin kädenjälkeä on voitu ihailla myös mm. Vertigossa ja Psykossa). Uusia uria avasi myös elokuvan sisältö – ensimmäistä kertaa amerikkalaisessa elokuvassa käsiteltiin avoimesti esimerkiksi raiskausta.
Tämä kaikki lisäsi elokuvan autenttisuutta, ja yleisö kiitti, tehden elokuvasta vuoden suuria yleisömenestyksiä. Elokuva keräsi myös kuusi Oscar-ehdokkuutta ja toi James Stewartille näyttelijäpalkinnon Venetsian festivaaleilta.
Erään murhan anatomia sijoittuu Michiganiin, jonka maineesta suomalaissiirtolaisuuden kohteena muistuttavat muuten pienet sivuhahmot nimeltä Toivo ja Sulo. Elokuva kertoo erään pikkukaupungin hieman nahjusmaisesta asianajajasta, joka on hypännyt oravanpyörästä viettäen enemmän aikaa kalassa kuin oikeussalissa. Hän kuitenkin ottaa hoidettavakseen näennäisesti mahdottoman jutun puolustaa oikeudessa armeijan upseeria, jota syytetään baarimikon murhasta. Tapahtuneesta ei ole juuri epäselvyyttä, mutta murha näyttäisi olleen kosto upseerin vaimon raiskauksesta. Asianajaja uskoo löytävänsä jonkin keinon tai porsaanreiän syytetyn vapauttamiseksi.
Tästä jutusta muodostuu periamerikkalainen oikeusnäytelmä, jossa esiintymistaidoilla tuntuu olevan tärkeämpi rooli kuin pykälillä ja faktoilla. Totuus tuntuu koostuvan pienistä palasista, joita ohjaaja Otto Preminger koko ajan hämmentää tarjoten aina uusia puolia ja seikkoja niin tapahtumista kuin ihmisistä. Katsojat saavat asettua ikään kuin valamiesten asemaan muodostaakseen käsityksensä tapahtumista.
Erään murhan anatomiaa pidetäänkin yhtenä elokuvahistorian parhaista oikeussalidraamoista, ja se tuntuu samalla varsin kyynisesti rinnastavan elokuvaviihteen amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön. Oikeussalista muodostuu tosi-tv:n kaltainen näyttämö tai taistelutanner, jossa esiintyjät – lakimiehet, syyttäjät, syytetyt ja todistajat – kaivavat taskuistaan yllätyksiä horjuttaakseen vastustajiaan ja vakuuttaakseen yleisönsä.
Heitä tulkitsevat taitavat näyttelijät, kuten James Stewart, Ben Gazzara, Lee Remick ja George C. Scott. Elokuvan oma yllätysveto on Joseph N. Welch tuomarin roolissa. Tämä arvokas herrasmies ei nimittäin ollut mikään näyttelijä vaan oikea lakimies, joka oli tuolloin hyvinkin kuuluisa nuijittuaan suorissa tv-lähetyksissä noitavainoja käyneen senaattori McCarthyn. Erään murhan anatomiassa hän tekee paitsi elämänsä ainoan, myös loistavan elokuvaroolin halliten suvereenisti kaikkia kohtauksiaan ja oikeussaliaan.
Erään murhan anatomia Kino Klassikossa lauantaina 25.9.2021. Elokuvailta alkaa klo 21.35.
"Ihmisten kohtalot ratkaistaan tunteiden syvässä päässä"
Näyttelijä Pelle Heikkilä samastui ensin syytettyyn luutnantti Manioniin – kunnes huomasi pohtivansa, onko mies sittenkin täysi roisto. Mutta asianajajan tehtävä ei ole arvostella päämiestään vaan ajaa tämän asiaa. Kalle Kinnusen kanssa keskusteluun Erään murhan anatomiasta liittyy juristi, kirjailija Jarkko Tontti.

Oikeussalidraama on mitä amerikkalaisin tyylilaji, ja se taas johtuu juuri amerikkalaisesta systeemistä, jossa juristit eivät puhu paperinmakuisesti toisille juristeille vaan yrittävät vakuuttaa maallikoista koostuvan valamiehistön ja vedota tunteisiin. Eikä ollut yllätys, että asianajajat kiittelivät juuri tätä elokuvaa suuresti, Tontti sanoo. Erään murhan anatomia perustuu tositapauksesta kirjoitettuun romaaniin, jonka kirjoittaja itse oli asianajaja. Se on edelleen kärkisijoilla nimenomaan juristien ammattikunnan keskuudessa järjestetyissä äänestyksissä parhaista oikeussalidraamoista.
