Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Airolan kulttuuriperhe näkyy nyt kaikkialla: hittisarjassa, elokuvissa ja soittolistoilla – Tällainen on "Kokkolan mafia" ja perheen äiti, joka siirtelee taloja

Päivitetty 26.10.2021 11:59.
Airolan suvun jäseniä puun juurella ja oksilla
Kuvateksti Kolme sukupolvea yhdessä puussa. Yläoksilla: Arma Karvonen, Anna Airola, Oula Ojala, Aaro "Arppa" Airola. Alarivissä: Alvar Karvonen, Laura Airola, Sara Airola, Usva Ojala ja Outi Airola.

Kokkolan Ykspihlajasta kotoisin olevista Airoloista on tullut yksi Suomen tunnetuimmista kulttuuriperheistä. Perheenjäsenet ja esimerkiksi Cannes-voittaja Juho Kuosmanen kertovat, miten näin pääsi käymään.

Koti on entinen satamarakennus Kokkolassa. Pihapiiriin tullessa keltaista kaksikerroksista rakennusta ei ensin huomaa, koska sitä ympäröivät sirkusteltta, kahvila ja teatterikatsomo.

Talon takapihalla tapellaan. Kaksi näyttelijää kierii hiekassa samalla kun muusikko Aaro Airola laulaa, miten hän ei löytänyt askelmerkkejä elämäänsä. "Sen sijaan löysinkin tämän sekalaisen sakin / josta pidänkin enemmän." 

Meneillään on kesäteatterin harjoitukset, takaa kuuluu ruohonleikkurin polttomoottorin putputtava ääni. Yleisössä loikoilee pari kesälomalla olevaa lasta.

Kaksi naista ja mies seisovat sinisen auton edessä talon pihalla. He laulavat samalla, kun taka-alalla kaksi muuta miestä tappelee.
Kuvateksti Anna Airola, Arppa Airola ja Eeva Mäkinen laulavat kun Otto Rokka ja Nicklas Pohjola painivat taustalla Yxpila – Lost Vegas -kesäteatterinäytelmän harjoituksissa.

Tässä Kokkolan Ykspihlajassa sijaitsevassa pihapiirissä on kasvanut yksi Suomen tunnetuimmista kulttuuriperheistä, Airolat. Perheen sisarukset ovat:

  • Anna Airola, Aikuiset-televisiosarjan pääosan esittäjä.

  • Aaro Airola, eli muusikko Arppa, jota Helsingin Sanomat kutsui "suomipopvuoden tulokashuipuksi".

  • Oona Airola, kaksi Jussi-palkintoa voittanut näyttelijä.

  • Sara Airola, sirkustaiteilija ja sirkuskoulun omistaja.

  • Laura Airola, toimittaja ja Kokkolan Kinojuhlien perustaja.

Elokuva-alalla puhutaan jo "Kokkolan mafiasta". Kokkolasta on kuin vaivihkaa tullut yksi suomalaisen kulttuurikentän mielenkiintoisimmista kaupungeista, ja kaikki tuntuu keriytyvän tämän yhden kaupunginosan ja pihapiirin ympärille. 

Hytti numero 6 -elokuvalla Cannesin elokuvajuhlien kakkospalkinnon pokanneen Juho Kuosmasen elokuvissa vilisee Airoloita ja viittauksia kaupunginosaan. Hollywood-elokuviin ääniä tekevällä Heikki Kossilla ja työryhmällään on studio kävelymatkan päässä Airoloiden kodista. 

Mitä Kokkolassa oikein tapahtuu?

Ruskeahiuksinen keski-ikäinen ja levollisen oloinen nainen seisoo ränsistyneen puutalon sisällä, nojaten seinään..
Kuvateksti Outi Airola on toimittaja, alueen asukasyhdistyksen puheenjohtaja ja Ykspihlajan kulttuuriviikkojen vetäjä.

"Outin tekeminen on järjenvastaisen valtavaa"

Perheen äiti Outi Airola seisoo 1800-luvulta peräisin olevan kaksikerroksisen huvilan edessä. Rodenin talo on viikko sitten siirretty Airoloiden pihapiiriin. Ensi vuonna siitä tulee matkustajakoti.

Airola päätti 2000-luvun alussa, että hän alkaa paikallisten kanssa siirtää vanhoja hirsitaloja Ykspihlajassa. Jos Rodenin talo olisi jäänyt paikalleen, se olisi purettu laajentuvan satama-alueen tieltä.

Talojen lunastushinnaksi tuli kaksi euroa ja siirtovastuu jäi asukkaille.

Nyt projekti on saatu päätökseensä, kun viimeinen talo on uudella paikallaan Airoloiden naapurissa. Outi Airola nojailee talon ovenkarmiin.

– Ely-keskus kävi täällä ja sanoi, että niiltä voisi hakea avustustakin tähän hommaan. Ei sellainen ollut tullut mieleenkään, ollaan siirrelty näitä ihan omalla rahalla.

Outi Airolaa voisi kuvailla dynamoksi. Hän on toimittaja, mutta myös alueen asukasyhdistyksen puheenjohtaja ja Ykspihlajan kulttuuriviikkojen vetäjä. Kokkolassa syntynyt elokuvajärjestäjä Klaus Klemola sanoo Airolasta näin:

– Outi toteuttaa asiat, joista moni voisi pienessä nousuhumalassa haaveilla. Hänen tekemisensä on järjenvastaisen valtavaa.

Rodenin talo on hyvä esimerkki tästä. Airola perusti viime vuonna talon kunnostamista varten osakeyhtiön, jossa on mukana 24 ihmistä Kokkolasta ja Helsingistä. Monet ovat kulttuurialalta: mukana ovat esimerkiksi Olavi Uusivirta ja Leea Klemola

Osakkaiden kautta rahaa on kertynyt 200 000 euroa. Kaikki lähtivät mukaan siitä huolimatta, että pandemia oli juuri alkanut ja monilta osakkailta oli mennyt työt alta.

Oranssi kaivinkone odottaa vaalean kolmikerroksisen huvilan edessä. Huvilan yhden seinän puut ovat maalaamattomia.
Kuvateksti 1869 rakennettu Rodenin huvila sijaitsi ennen Ykspihlajan satamassa.

Ykspihlajan yhteishenki vaikuttaa poikkeuksellisen vahvalta. Aiemmin alueelle on siirretty toinen huvila, josta tehtiin päiväkoti. Sen myötä aloitettiin työttömien työllistämistoiminta.

– Keräsimme kaikki alueen työttömät ja linnakundit tekemään päiväkotia. Kylillä sanottiin, että tuosta ei tuu mitään, kun huumeveikot siellä touhuaa, Outi Airola sanoo.

Lopulta päiväkoti valmistui ja paikallinen maalari lupasi maalata koko päiväkodin ilmaiseksi. Häntä hävetti se, että oli irvaillut.

– Järjestämme edelleen kuntouttavaa työtoimintaa työttömille. Vuoroja on tarjolla esimerkiksi meidän omassa työttömien ruokalassa. 

Paikalliset eläkeläiset käyvät siellä syömässä ja saattavat ostaa tekijän vaikka lumitöihin.

– Asuinalue on paikka, jossa kaikkien pitäisi saada olla mukana. Aina löytyy merkityksellistä tekemistä, eikä sen järjestäminen ihmisille ole kauhean monimutkaista.

Sama tekemisen meininki on ollut myös Ykspihlajan teatteritoiminnassa. Alueella on perinteikäs Ykspihlajan työväennäyttämö ja Airoloiden kesäteatteri.

– Meillä on asiat vähän nurinpäin. Kun muut yrittää saada kulttuurille rahaa, me ollaan kulttuurilla hankittu rahaa esimerkiksi päiväkotiin. Kaikki kesäteatterin tuotot meni vuosikausia sinne, jotta saatiin velat maksettua.

Perheen sisarukset ovat koko lapsuutensa näytelleet teatteriesityksissä. Tai jos eivät näytelleet, niin he kirjoittivat lauluja, esittivät niitä, käsikirjoittivat tai ohjasivat.

– Ostin kerran seitsemän sombreroa, jotka maksoivat yhdeksän euroa kirpputorilla. Niillä sombreroilla on hankittu varmaan kymmeniä tuhansia euroja rahaa. Esityksissä onkin sombreropakko, eli bändin jäsenillä pitää olla sellainen päässä, ellei ano vapautusta, Outi Airola sanoo naureskellen.

Airoloiden pihapiirissä on luova ilmapiiri, joka vetää mukaansa, sanoo elokuvatuottaja Jussi Rantamäki. Hän on yksi Rodenin talon osakkaista.

– Ihmiset haluavat olla mukana Outin järjestämissä jutuissa.

Rantamäki sanoo, että häntä ei majoitusbisnes ollut aiemmin kiinnostanut. Mutta kun Outi soittaa, mukaan lähdetään.

Ihmisiä istuskelee kesäpäivänä punaiseksi maalatun kahvilan terassilla. Taaempana näkyy keltainen sirkusteltta, vastapäätä keltainen omakotitalo.
Kuvateksti Kahvila Saha perustettiin 2000-luvun alussa. Se sijaitsee Airoloiden entisessä hevostallissa. Alueella järjestetään Ykspihlajan kulttuuriviikot kesäisin ja sirkusteltassa esitetään Kokkolan Kinojuhlien elokuvia.

Ilmapiiri oli avoin myös Airoloiden kotona. Kun sisarukset olivat lapsia, pihaan eksyi usein merimiehiä viereisestä satamasta.

– Ympärillä oli aina paljon tuntemattomia ihmisiä. Hevostallin yhdessä huoneessa oli bändikämppä, jossa äiti ja isä treenasivat, sanoo näyttelijä Anna Airola.

Vanhemmat ovat sen jälkeen eronneet, muusikkoisä Tuomas Airola asuu nykyään Helsingissä.

– Ykspihlajan erityispiirre on, että ihmisiä ei jätetä ulkopuolisiksi, vaan kaikki osallistuvat talkoohengessä tekemiseen, muusikko Aaro Airola sanoo.

Väkeä oli kotitalossa nukkumassa milloin missäkin. Sirkustaiteilija Sara Airolan mukaan tällainen lapsuus opetti tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Musiikkikoulun siviilipalvelusmies majoitettiin esimerkiksi aina perheen kotona.

– En ikinä tiennyt, kuka on otettu alakertaan vuokralaiseksi tai kenet tapaan aamiaispöydässä, Sara Airola kertoo.

Laulaja-lauluntekijä Olavi Uusivirralla esimerkiksi on vakihuone rakennuksessa, jossa hän nukkuu vieraillessaan. Hänet on myös seremoniallisesti adoptoitu Airolan perheeseen. Uusivirralla ei ole sisaruksia omasta takaa.

Sara Airola naureskellen kertoo, miten perhekäsitys on laajentunut valtavasti.

– Nykyään meidän perheeseen kuuluu varmaan sata ihmistä. Sen lisäksi kotona on ollut kanoja, lampaita, hevosia ja koiria.

Etenkin hevoset olivat kovia karkailemaan ja lampaat tulivat kuistin kautta keittiöön hakemaan ruokaa. Eräänä kesänä yhdessä kodin huoneista asui harakanpoikanen, kunnes se oppi lentämään.

– Se kävi monen vuoden ajan meitä katsomassa ja tuli syliin. Sen nimi oli Bingo.

Kerran Ykspihlajan ala-asteen kovaäänisistä kuulutettiin, että "Airola, Airola, hevosenne on satamassa juoksemassa". Sara Airola juoksi nolona niiden perään.

Mietin, miksi kotona piti raapia jotain joillain vitun kitaroilla Vysotskya, kun kuuntelin mieluummin Britneyta.

― Aaro Airola

Sara Airola sanoo, että elo jatkuvan muutoksen keskellä oli joskus myös ahdistavaa. Pihapiirissä sattui ja tapahtui. 

– Olimme myös tosi uhkarohkeita lapsia.

Äärimmäistapauksena hän muistaa sen, miten hän seitsemänvuotiaana lähti kanootilla soutamaan pihasta osaamatta uida, kun aikuisia ei ollut kotona. Melat tippuivat mereen ja ihmiset tulivat lähilaitureilta pelastamaan.

– Siihen tuli kanoottikielto. Ei vanhemmat olleet arvanneet, että lähdemme kokeilemaan.

Ei ollut itsestään selvää, että kaikista Airoloiden lapsista tuli kulttuurin tekijöitä. Sara Airola esimerkiksi teki töitä lastensuojelun ja mielenterveyskuntoutuksen parissa ennen sirkusuraansa.

Aaro "Arppa" Airola protestoi nuorena kulttuurikotielämää vastaan. Hän halusi, että hänen huoneensa sisustetaan lastulevyhuonekaluilla, kun muu koti oli täynnä kirpputoritavaraa. Ennen muusikonuraansa hän opiskeli liiketaloutta.

Aaro Airola muistelee, miten häntä lapsena harmitti kulkea Ladalla kouluun, kun kavereiden pihoilla oli Audeja ja seinillä taulutelevisiot. 

– Mietin, miksi kotona piti raapia joillain vitun kitaroilla Vladimir Vysotskya, kun itse kuuntelin paljon mieluummin Britneyta, Aaro Airola sanoo naureskellen.

Nyt aikuisena Aaro Airola pukeutuu päästä varpaisiin kirpputorivaatteisiin, ajaa 80-luvun Mersulla keikkamatkat ja puhuu rakastavasti äitinsä Vysotsky-bändistä Penseistä hevosista.

Sirkusteltan sisällä on riveittäin tuoleja.
Kuvateksti Sirkusteltta oli aiemmin käytössä Ykspihlajan työväennäyttämöllä. Telttaan mahtuu 500 ihmistä.

Ykspihlajan satama-alueen nimen alkuperästä ei ole tietoa. Se on ruotsiksi Yxpila. Yx tarkoittaa kirvestä, ehkä kirves on kalahtanut kiveen ja mennyt pilalle.

Se tiedetään, että alue täyttyi 1960-luvulla satamatyöläisistä. Maaseutu ei enää elättänyt Suomen teollistuessa. Monet hakivat parempaa elämää meren takaa Ruotsista, toiset taas meren rannalta Kokkolasta.

Satamasta tuli eloisa paikka.

– Rohkeat lähtivät maalta, Outi Airola sanoo. 

Hän aloittaa edelleen asukasyhdistyksen kokoukset muistuttamalla, että puhutaan yksi kerrallaan ja kiroilu sekä nimittely on kielletty, koska paikalla on lapsiakin.

– Kun uuden tehtaan johto esittäytyy, sanon etukäteen, että älkää säikähtäkö. Ihmiset saattavat huutaa ja haistatella, että tänne ette paskojanne tuo. Satamatyö on tehnyt kovasanaiseksi ihmiset.

Keski-Pohjanmaalla saa muuten kaivaa puhetta melkein hohtimilla, Airola sanoo.

Monet haastateltavat puhuvat Ykspihlajan vähän kyseenalaisesta maineesta.

– Tämä on tällainen juoppojen ja kommunistien pesäke, sanotaan. Kokkola on tervakaupunki, jolla on hieno historia, ja tätä on pidetty tällaisena paikkana, jossa on rikollisuutta ja laivatyttöjä, viinanmyyntiä, pummeja ja kulkumiehiä, Outi Airola sanoo.

Se on lujittanut alueen yhteishenkeä.

– Ihmisille on tullut halu näyttää, että kyllä täällä pystytään tekemään eikä tarvita julkisia rahoja eikä mitään.

Paikalle kehittyi satamatyöläisten myötä voimakas työväenliike. Satama-alueelta on löytynyt filminpalasia neuvostoliittolaisista elokuvista, joita esitettiin työtunnelman nostattamiseksi.

Vaaleanruskea koira seisoo ränsistyneen huvilan sisällä, portaiden yläpäässä.
Kuvateksti Koira Kaino-Vieno Kansalainen Rodenin talossa Ykspihlajassa. Taloon tulee 12 huonetta majoitustoimintaa varten. Sisätilat suunnittelee Laura Airolan puoliso, arkkitehti Mikko Karvonen.

"Kokkola on meidän sukupolven löytö"

Outi Airola kuvailee Ykspihlajaa matriarkkojen kyläksi. Satamatöissä on perinteisesti ollut naisia, ja he ovat saaneet asioita tapahtumaan.

– Viinaa kun oli niin paljon kylällä, tilipussit piti viedä kotiin naisille, että rahaa säästyi ruokaan. Monet täkäläiset ovat peräisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa on voimakkaita emäntiä.

Kun Airola teki historiikkia aiheesta, hän löysi uutisen 1930-luvulta, jossa kerrottiin naisten kaataneen poliisiauton Ykspihlajassa. Silminnäkijät kertoivat naisten heitelleen santaa poliisien silmille. 

Naiset olivat myös aktiivisia satamatyöntekijöitä vuosisadan alussa.

– Heidän palkkansa oli kaksi markkaa 50 penniä päivässä, kun miehille se oli viisi markkaa. Säkkilaivaan tarvittiin kahdeksan työntekijää, joten oli halvempi palkata naisia kantamaan 40 kilon säkkejä.

Se on Airolan mukaan luonut alueelle tasa-arvoisen ilmapiirin. Ykspihlajaan rakennettiin lastentarha vuonna 1940. Sekin on kertomus siitä, että naiset ovat aina tehneet töitä.

Elokuvajärjestäjä Klaus Klemola sanoo kaupungin erityispiirteen olevan se, että "kokkolalaiset ovat innoissaan kokkolalaisuudesta".

Se johtuu siitä, että monien perheet ovat alun perin kotoisin muualta. Sama ilmiö näkyy vaikka Helsingin Kalliossa, jossa vanhan vitsin mukaan kaikista helsinkiläisimpiä ovat ne, jotka ovat tulleet muualta.

– Kokkola on meidän polven löytö. Voimme suhtautua siihen ihan miten haluamme.

Valkoiseen paitaan ja silmälaiseihin pukeutunut mies seisoo ränsistyneen huvilan edessä.
Kuvateksti Elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen on yksi Rodenin talon osakkaista.

Yksi Kokkolaan muuttaneista on Cannesissa juuri palkitun elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen perhe. Kuosmaset tulivat alueelle 1970-luvun taitteessa: isä meni tehtaalle töihin, äiti sairaalaan.

Kuosmaselle Ykspihlajan teollisuusalue oli lapsena kuin länkkärikylä. 

– Satamakadun kylänraitilla oli pieniä puutaloja, ja baari molemmin puolin tietä. 

Isä harrasti laitesukellusta satamassa, ja paikallisen sukellusseuran Merisaukkojen kerhomaja oli entinen poliisilaitos. Pienelle pojalle se oli mahdottoman jännittävä ympäristö.

– Siellä oli kaikki: saluunat ja sheriffin talo. Se on lapsuudenmaisema, jota kaipaan paljon.

Lukioikäisenä Kuosmanen alkoi pyöriä Airoloiden pihapiirissä teatteritoiminnassa. Outi Airola muistaa hänet ujona poikana, joka oli valtavan kiinnostunut monesta asiasta: teatterista, musiikista ja alueen historiasta.

Kuosmasen isä oli ollut mukana Ykspihlajan kulttuurielämässä. Hän kuoli sydänkohtaukseen ohjaajan ollessa vielä lapsi.

Kuosmanen puhuu Airoloista lämpimästi. Hän matkii Outi Airolan kannustavaa tapaa sanoa "joo, mahtavaa".

– Outin vaikutus taiteelliseen kasvuuni on ollut valtava. Hän on sanonut kaikkein tyhmimpiinkin ideoihini, että tämä tehdään. Ja lopulta niistä on tullut mahtavia juttuja.

Jos Ykspihlajaan haluaa ulkopaikkakuntalaisena tutustua, hyvä väylä on Kuosmasen elokuvat.

Mykkäelokuva Romu-Mattila ja kaunis nainen kertoo romukauppiaasta, joka menettää talonsa. Tarina on tosi, jo edesmenneeltä Ykspihlajan romukauppiaalta Seppo Mattilalta meinasi lähteä koti alta. Mattila näyttelee elokuvassa itseään.

Romu-Mattila ja kaunis nainen (Elokuvayhtiö Aamu, 2012) Romu-Mattila ja kaunis nainen - Toista Yle Areenassa

Romu-Mattilan tuottanut Jussi Rantamäki sanoo, että romukauppias ei ollut näytellyt ennen.

– Mutta hänen kasvonsa olivat mahtavat.

Elokuvan kaunis nainen on Outi Airola. Kuosmasen mukaan amatöörinäyttelijöiden kanssa työskentely on loputtoman kiinnostavaa.

– Siinä ei ole kyse siitä, mitä temppuja näyttelijä osaa. Sen sijaan persoonalla on väliä. Sen takia olin Airoloiden Arpasta ja Annastakin niin innoissaan, kun heidän välinsä sisarina olivat niin hienot.

Samaa mieltä oli Olavi Uusivirta, joka pyysi Kuosmasen ohjaajaksi Tiet etäisyyksiin -kappaleensa musiikkivideoon. Ohjeistuksena oli, että videossa pitää olla auto, Anna ja Arppa.

Musiikkivideossa juuri ajokortin saanut Anna Airola ajelee Ford Caprilla talvella Aaro Airola kyydissä. Auto oli lainassa Porvoosta.

– Kävi niin ikävästi, että autoon tuli lommo, Kuosmanen muistelee.

Anna Airolan muistikuva tilanteesta on kirkkaampi. Häntä naurattaa.

– Juho mälläsi sen johonkin lumipenkkaan ja pelti meni ihan kuprulle.

– Joo, käänsin sitä jäisellä tiellä ja luiskahti, Kuosmanen myöntää.

Koko musiikkivideon budjetti meni auton korjaukseen. Korvaukseksi menetetyistä palkkioista Kuosmanen lupasi Airoloille, että he näyttelevät seuraavassa lyhytelokuvassa, eli Hevoshullussa

Myöhemmin Oona Airola esitti Hymyilevän miehen pääosaa ja Anna hänen siskoaan. Laura teki elokuvaan musiikkia. Jossain vaiheessa puheissa oli pitkä elokuva, joka perustuisi Arppa Airolan nuoruudenkokemuksiin. Se jäi.

Shortseihin pukeutunut mies seisoo huoneessa, jonka keskellä on kivimurskaa lattialla. Seinällä on tuoleja ja lukemattomia muita tavaroita.
Kuvateksti Heikki Kossi tekee Hollywood-elokuviin ääniä Kokkolan teollisuusalueella, joka tunnettiin ennen Ykspihlajan suurteollisuualueena. Kossi muutti Kokkolaan, kun hänen vaimonsa sai töitä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Studio on entisessä Kemiran puutyöverstaassa.

Kuosmanen sanoo, että kaupunginosassa liikkuu tarina henkilöstä, joka kaatui tehtaan porttien edessä lumihankeen ja kivenkovaan väitti auttamaan tulleelle, että näin ei käynyt.

– En tiedä, tietääkö henkilö edelleenkään kaatuneensa. 

Hytti numero 6:ssa päähenkilö Vadim ottaa lipat hangessa ja kieltää kaiken.

– Jutulle on naurettu työväennäyttämön kahvilassa ja samalla tavalla se nauratti Cannesissa ja Karlovy Varyn isossa salissa. Ykspihlajalaiset läpät uppoavat hyvin kulttuuripiireissä. 

Ohjaaja itse ampuu pyytämättäkin ideoitaan alas.

– Mulla on niin voimakas itsekritiikki ja häpeä, että kaipaan ympäristöä, jossa joku työntää keinuun vauhtia. Mietin Hytistä, että jos sitä eivät muut ymmärrä, niin kyllä ainakin pihlajalaiset. 

Suomessa puhutaan kulttuurin arvosta juhlapuheissa, mutta samalla elokuvateattereita pidetään kitumisasteella ja vielä vittuillaan. Kulttuurin arvostus näkyy konkreettisesti työväenluokkaisessa Ykspihlajassa.

― Juho Kuosmanen

Kuosmasen Hevoshullu-lyhytelokuvassa Anna Airolan näyttelemä tyttö esittää teatterin kykykisassa hevosta. Esitys on tuomariston mielestä surkea, mutta veli Arppa kehuu sitä parhaaksi.

– Sellainen ympäristö, jossa mietitään onko joku juttu tarpeeksi hyvä Kansallisteatterin päänäyttämölle on luovuuden kannalta paskin mahdollinen ilmapiiri. Ykspihlajassa tuollaiset kysymykset eivät ole kenenkään ihmisen katseissa.

Kuosmasen mukaan häntä rohkaisi nuorena se, että ykspihlajalaiset todella halusivat nähdä kulttuuria.

– Suomessa puhutaan kulttuurin arvosta juhlapuheissa, mutta samalla elokuvateattereita pidetään kitumisasteella ja vielä vittuillaan. Kulttuurin arvostus näkyy konkreettisesti Ykspihlajassa, joka on työväenluokkainen kaupunginosa. Jos joku on kitaran kanssa esiintymässä, niin sitä mennään katsomaan ja siitä maksetaan.

Ohjelma ei ole enää saatavilla
Hevoshullu (Elokuvayhtiö Aamu, 2013) Hevoshullu - Toista Yle Areenassa

Toimittaja Laura Airola sanoo, että perheen lapset ovat perineet äidiltään optimismia ja vahvan luottamuksen siihen, että kaikki järjestyy.

– Äiti aina ajattelee, että hyvin menee kaikki. Vaikka ei meniskään ja kaikki olis ihan katastrofaalista. 

Laura Airola sanoo näkevänsä tätä vaikka veljessään Aaro Airolassa, joka skeittasi mieluummin kuin kävi soittotunneilla ja kiertää nyt suosittuna muusikkona.

–  Luotan siihen, että elämä kantaa. Aika harvoin olen kuullut äidin sanovan, että jokin asia ei olisi mahdollista, Aaro Airola sanoo.

Outin eetos on ollut, että kuka vaan voi tehdä taidetta. Laura Airola esimerkiksi kirjoitti lapsena lauluja perheen kesäteatteriesityksiin. Aikuisena hän teki sitten musiikkia Hymyilevä mies -elokuvaan. Nykyisin Laura Airola pyörittää Kokkolan Kinojuhlat -elokuvafestivaalia.

Itse tekemisen kulttuuri on näkynyt siinä, että Outi ei ole arvostanut taidekoulutusta tai taideinstituutioita paljoa. 

– Se on vähän tarttunut itseenikin ja vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt, miten hienoa on, että Suomessa on koulutus- ja apurahasysteemit. Äiti on aina ollut liikkeellä tee se itse -asenteella, Laura sanoo.

Esimerkiksi Kahvila Saha perustettiin melkein vahingossa pihapiiriin 2000-luvulla. Vastikään toimittaja Laura Friman kirjoitti Ylen kolumnissa, että se on ainoita paikkoja Suomessa, jossa kannattaa vierailla.

Sininen riippumatto kahden koivun välissä kirkkaan keltaisen puutalon edessä.

Tämä vuosi on ollut Ykspihlajassa surullista aikaa. Helmikuussa Outi Airolan pitkäaikainen elämänkumppani Mikko Simonen kuoli pihalla lumilapion varressa. Juuri Simonen ehdotti alunperin Airolalle, että purkutuomion saaneita taloja voisi siirtää turvaan.

Heinäkuussa Ykspihlajan kulttuuriviikoilla vietettiin Pihlajan perusmaanantai -nimistä iltaa. Esiintymässä olivat Arppa ja Vesta, sekä Ykspihlajan kino-orkesteri, jossa laulavat Laura, Anna ja Oona Airola.

Konserttien loputtua Ykspihlajan rannasta lähti venekulkue sirottelemaan kuolleen tuhkia avomerelle. Oli myrsky ja osa veneistä kääntyi takaisin.

Näkyi, miten joku huitoi käsillään rannalta. Hän oli paikallinen puhekykynsä menettänyt mies. Ääntä ei siis kuulunut, mutta Airolat saivat luetuksi huulilta, että mies toisteli sanaa "hätä".

Avomeren puolella näkyi viisi veden varaan joutunutta lasta. Neljä heistä istui puoliksi uponneessa jollassa, ja yksi roikkui kauempana merimerkissä, jota myrsky riepotteli.

Venekulkue kääntyi kohti lapsia. Heidät saatiin nostettua turvaan ja toimitettua rannalle ja ensihoitoon.

Kun pelastusoperaatio oli ohi, saattue palasi takaisin merelle. Tuhkauurna oli illan myötä meri-ilmassa turvonnut, ja sitä ei meinannut saada useampikaan henkilö auki. Lopulta se onnistui Klaus Klemolan tullessa hätiin. Veneestä soitettiin trumpettifanfaari, ja tuhkat siroteltiin mereen.

Tilanne oli kuin elokuvasta. Todellinen Ykspihlajan perusmaanantai.

***

Kulttuuricocktail Live -ohjelmassa puhuttiin 6.10. suomalaisesta elokuvasta. Vieraina olivat elokuvatuottaja Markus Selin, käsikirjoituskonsultti Kati Royle ja Cannes-voittaja Juho Kuosmanen. Onko kotimaisen elokuvan kultakausi kohta ohi? - Toista Yle Areenassa

Keskustelu