Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

"Synnyin kuolleena, eikä minun pitäisi pystyä mihinkään" – Miika Snellmanista, 24, tuli laulava artisti ja levy-yhtiön omistaja vastoin kaikkien odotuksia

Miika Snellman istuu pyörätuolissaan ja hymyilee.

Miika Snellman elää kaksoiselämää. Reaalimaailmassa hän on koneen avulla puhuva ja pyörätuolilla liikkuva datanomi, jolla vain käsi toimii. Nettimaailmassa hän on laulava artisti ja levy-yhtiön omistaja.

Miika Snellman oli kolme vuotta sitten turhautunut nuori mies. Taskussa oli tuoreet datanomin paperit, mutta työ- ja elinkeinotoimisto ei pystynyt auttamaan häntä työnhaussa ja lääkäri tyrmäsi ajatukset jatko-opiskelusta.

Virallisten tahojen näkemykseen vaikutti osaltaan luultavasti se, että Miika on pyörätuolissa istuva cp-vammainen. Hän itse kokee, että pyörätuoli rajoittaa, mutta lopulliset rajat asettaa vain ihmismieli.

– Vaikka kadulla kulkiessa näytän pelottavalta sätkynukelta, koen että pystyn vaikka mihin. 

Hei, ku jouluna valmistuin koulust nii minull ei ollut suunnitelmaa, kosk ne just oli kaatunut. Mutt mietin ett mikä täss o järkevintä nii, keksin ett rupeen laulaan. Tää o niin vitun siistii, kosk kukaan ei usko tät.

― Tää o niin vitun siistii

Niinpä Miika päätti perustaa levy-yhtiön, vaikka hän ei tiennyt mitään firman pyörittämisestä. Nyt hänen biisejään löytyy muun muassa Spotifysta ja Youtubesta. Miikan mukaan pari "kävelevää" on ehdottanut yhteisen kappaleen tekemistä, mutta yhteistyöstä ei ole toistaiseksi tullut sen enempää.

– Ehkä heille on tullut jotain mielenkiintoisempia tekemisiä, niin siinä on unohtunut yksinäinen vammainen. Pahalle se toki tuntuu, mutta siihen on pitänyt vaan tottua.

Puhesyntetisaattoria käyttävä Miika kertoo videolla musiikin tekemisestä, vammaisiin kohdistuvista ennakkoluuloista ja yksinäisyydestä. Video on osa Some Deep Story -lyhytdokumenttisarjaa.
Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa! - Toista Yle Areenassa

Speechless singer -nimellä Miika tekee kappaleita elämästään ja haaveistaan. Kaikkien biisien takana on joku tarina omasta elämästä: Kuka minut ottaa, kuka minut huolii, Kielletty kiusaus, Hoitovirhe tai Nähtävyyksii

Nähtävyyksii-kappale syntyi kesällä, kun Miika ajoi pyörätuolilla kadulla avustajan kanssa ja häntä tuijotettiin ohi ajavista autoista.

– En ymmärrä, mikä meissä vammaisissa on niin ihmeellistä. Jos sinua ihmetyttää joku asia meissä, niin voi tulla kysymään sitä ihan suoraan, emmekä suutu siitä, mutta töllötyksestä me kyllä suutumme.

Ajelen kaduill tuolill, autot ajelee ojiin, kosk kuskit häikäistyy minust, ku oon nii hot, ett niilt kuskeilt, vois ruveta perii manii, jott ne saa kattoo mua mua mua, mua mua mua.

― Nähtävyyksii

Miika Snellmanista on ikävintä, jos häntä kohdellaan vauvana, joka ei tajua mistään mitään. Parasta olisi, jos ihmiset puhuisivat vammaisille kuin kenelle tahansa ja jos asia ei tunnu menevän perille, niin sen jälkeen puhetta kannattaa selkeyttää. 

– Mutta toivoisin, etteivät ihmiset pitäisi meitä lähtökohtaisesti järkirajoitteisina. 

Miikalle on kerrottu, että hän syntyi kuolleena, mutta hänet saatiin elvytettyä. Happivaje aiheutti hänelle liikunta- ja puhevamman, jonka takia hän istuu pyörätuolissa ja puhuu tietokoneen avulla. Diagnoosin perusteella hänen ei pitäisi pystyä tekemään juuri mitään.  

– Minulla toimii järjen lisäksi vain vasen käsi sen verran, että pystyn käyttämään tietokonetta itsenäisesti erikoishiiren avulla. 

Biisien teon ohella hän hoitaa tietokoneellaan muun muassa avustajiensa työvuorot ja palkka-asiat. Hän myös hoitaa isän puolen suvun metsäasioita koneella. 

– Vammaisen pitää näyttää ja todistella, että hän ymmärtää jotain. Nykyisin suunnittelen vr-esiintymisalustaa, enkä välitä enää muiden ihmisten sanomisista ja lupailuista yhtään.

Miika asuu tällä hetkellä vanhempiensa kanssa lapsuudenkodissaan. Avustajat auttavat arjessa vanhempien lisäksi. Avustajien kanssa Miika ulkoilee, pelaa ja venyttelee. Vapaa-ajalla hän tykkää käydä festivaaleilla, keilaamassa ja elokuvissa. 

Suonenjokelainen Miika Snellman pyörätuolillaan hiekkatiellä.

Nuori mies on kuitenkin yksinäinen ja kaipaa ikäistensä seuraa. Häntä mietityttää kuka ”kävelevä normaali” haluaisi vammaisen kaveriksi saatikka voisi ihastua häneen. Silti Miika haaveilee puolisosta ja kahdesta lapsesta, joiden kanssa voisi reissata maailmalla. Hänellä on tili nettideittipalvelu Tinderissä. 

– Olen saanut Tinder-matcheja. Kertaakaan en kuitenkaan ole ketään tavannut. Parille ehdokkaalle olen ehdottanut tapaamista ja toinen oli halukas tapaamaan, mutta hän hävisi, kun ruvettiin sopimaan tapaamispäivää. 

Miikan mukaan pyörätuolissakin olevat kaipaavat läheisyyttä. Hän ymmärtää miksi vammaiset joskus ahdistelevat hoitajiaan. 

– Tuntuu, ettei meillä saisi olla minkäänlaisia mielihaluja. Mutta avustajieni työnantajana olen kyllä joutunut pohtimaan, missä menee seksuaalisen häirinnän raja. 

Sä oot mun kielletty kiusaus aus aus. Tekisi mieli kutittaa sua, mut en voi kosk oon sun po po pomo. Joudun pitämään teid mieless kaks neljä kautt seitsemän, nii Välill väkisin tulee kaheleitakin ajatuksii, mut niist on päästävä yli yli yli.

― Kielletty kiusaus

Miika haluaisi tehdä oikeita töitä, eikä pelkästään hänelle tarjottuja ns. ilmaistöitä. Hän kuitenkin kokee, ettei ole saanut juuri minkäänlaista apua työnhakuun. 

– Jos saisin töitä, niin alkaisi vääntäminen Kelan palkkarajan kanssa, eikä huvita yhtään leikkiä työkkärin kanssa papereiden täyttelyhippaa. Työpaikan pitäisi myös olla esteetön tai olla etätyötä ja sitten avustajien työvuorojen pitäisi täsmätä minun työaikoihin. 

Miika haaveilee ennakkoluulottomasta maailmasta, jossa kaikki voisivat tehdä kaikkea.  Nykyään osa tuntemattomista nuorista uskaltaa jo moikata eli oikeaan suuntaan ollaan hänen mukaansa menossa. 

– Vielä on kuitenkin matkaa. Aina kun puhutaan tästä ns. vammaismöykystä, niin nuorten tietoisuus lisääntyy. Haluaisin, että minut kohdataan tavallisena nuorena, jonka kanssa voi tehdä kaikenlaista. 

Jos Miika saisi päättää,

  1. vammaiset laitettaisiin tavallisiin perus- ja ammattikouluihin tavallisten nuorten sekaan, hankittaisiin sinne tarvittavat tukitoimet, jotta kävelevät nuoret oppisivat olemaan vammaisten kanssa.

  2. vammaiset siirrettäisiin asumaan kävelevien sekaan, pois asumisyksiköistä.

  3. vammaisille tarjottaisiin oikeita töitä eikä pelkästään päivä- tai työtoimintaa.

  4. vammaisille ei järjestettäisi omia tapahtumia, vaan tapahtumat olisivat avoimia kaikille.

Jutussa olevat sitaatit on poimittu Miikan kirjoittamista kappaleista.

Katso Miikan jakso Some Deep Story -sarjasta:

Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa!
Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa! - Toista Yle Areenassa

Kolme muuta tarinaa yksinäisyydestä:

Lopetin itseni rakastamisen

Mircolla, 30, oli turvaton lapsuus ja nuoruus. Aikuisena hän alkoi kokea ulkopuolisuutta ja syytti äitiään kaikesta. Hän ryhtyi turruttamaan pahaa oloaan päihteillä.

Yksinäisyyden tuska ajoi tuhopolttoon

Vera Maria, 53, on transnainen Kausalasta. Hän on kärsinyt liki kymmenen vuotta yksinäisyydestä. Hätähuutona hän poltti talonsa helpottaakseen oloaan.

Sosiaaliset tilanteet ahdistavat

Vaikka Jaanalla, 27, on aviopuoliso ja ihmisiä ympärillään, hän tuntee ajoittain suurta yksinäisyyttä. Hän kokee, ettei hänen seuraansa erityisemmin kaivata.

Keskustelu

Keskustelu sulkeutuu 11.11.2021.