Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Jakke Holvas: Somessa olet mitättömyys, ja se helpottaa

Jakke Holvas ja lemmikkikoira
Kuvateksti Lähiöfilosofi Jakke Holvas ja koiransa Max.

Filosofi Jakke Holvas läpivalaisee digitaalisen ajan oletukset ja uskonkappaleet. Poseeraaminen sosiaalisessa mediassa vapauttaa yksilöllisyydestä ja piilottaa ihmisen massaan, Holvas kirjoittaa.

Sosiaaliset mediat on keksitty katoamista varten. Sosiaalisessa mediassa voi tehdä symbolisen itsemurhan olemalla epäkiinnostava, mitätön, ei-kukaan.

Ihmiset ovat läpi historian halunneet piiloutua, kadota, olla mitättömyyksiä. Kuka nujertaa Homeroksen Odysseiassa kykloopin?  ‘Ei-kukaan’-niminen sankari. Kuka voittaa My name is Nobody -lännenleffassa revolveritaistelun? ‘Nobody’-niminen sankari. Ei-kukaan voittaa jonkun.

Ei ihme, että myös omana aikanamme havitellaan mitättömän statusta.

Selfiet somessa, juhlakuvat Instagramissa, päivitykset Facebookissa. Haltioidu itsesi esittelyn mitättömyydestä. Koska muutkin juhlivat, juhli sinäkin. Älä erottaudu mököttäjänä. Osallistu vähäpätöisyyteen. Jaa kuva: kakkua laiturilla.

Selfieissä persoona ei muistuta itsestään, olemassaolostaan, vaan julkituomisen ja esilletunkemisen kautta persoona kadottaa itsensä. Moni katoaa Instagramin kuvavirtaan. Maisemakuvat, kukkakuvat ja ruoka-annoskuvat. Hymyjä.

Tyrkkyilevä tyylittely, kuvafilttereiden värisävyt, itseilmaisun totunnaisen kulunut tapa – kaikki todistaa siitä, että ihminen taistelee oikeudestaan olla mahdollisimman lattea. Ei voi kuin hämmästellä ihmisen sinnikästä halua olla arkipäiväinen ja merkityksetön, mitätön, ehkä jopa hiukan halveksittava. Jaa somessa. Sillä se onnistuu. Muutut massaksi.

Somessa jaetaan valokuvia, arkipäivityksiä ja kommentteja, jotka eivät ole kiinnostavia. Ne vain ovat. Ne hädin tuskin ovat. 

Sosiaalisen median päivittäinen elämä on eksistentiaalista latteutta. Sitä seurataan ja jaetaan sinnikkäästi, leppymättömästi. Ihmisiä kiehtoo se, että mitään ei sanota.

Ehkä Andy Warhol auttaa asian ymmärtämisessä. “Ei-mitään ei ole koskaan pettymys!” Warhol sanoi. Jos jokin on pettymys, se ei voi olla ei-mitään.

Somessa ihminen taistelee oikeudestaan olla mahdollisimman lattea.

Joskus kuulee sanottavan “Haluan elää!”, vaikka sanoja silminnähtävästi on täysin elossa. Mutta lausahdus on täysin ymmärrettävä sosiaalisen median puitteissa. Somen avulla ovat monet ottaneet hengen itseltään, vaikka biologinen elimistö toimii moitteetta. 

“Haluan elää!”-toive kuvaa hämmennystä tilanteessa, jossa henkilö on mitätön, mutta kuitenkin hän luulee, että hänen pitäisi olla oma itsensä, erityinen.

Systeemi ja koko länsimainen subjektikäsitys vaatii, että yksilön pitäisi olla oma itsensä. Sosiaalinen media puolestaan auttaa taistelemaan systeemin velvoitetta vastaan. Somen avulla voi suojautua olemassaololta.

Käytännössä se tarkoittaa tätä: Kun syydät Facebookiin omia niin sanottuja mielipiteitäsi, niin kyllä siinä kummasti itsesi ja olemassolosi kadotat.

Kun hymyilet Instagramissa kahvikuppi tai skumppalasi kädessä auringonpaisteessa, olet niin mitätön, niin banaali, että kaverit tykkäävät sinusta peukuilla ja sydämillä. 

“Hän ei ole uhka. Hän on tavallinen. Mitätön.”

Twitter puolestaan todistaa siitä, että seuraamisen arvoista ei ole. Kun näkemykset tuodaan kaikkien tviittaajien nähtäville, jäljelle jää se ällistyttävä havainto, että näkemyksissä ei ole mitään nähtävää. Saadaan todiste siitä, että Toista ei ole, vieraus on kadonnut.

Some on synnyttänyt uuden vuorovaikutuksen lajin, ohipuhumisen. Olemme oppineet jättämään itsestämme jälkiä sellaisessa muodossa, joka saa toisen sivuuttamaan jälkemme – ikään kuin emme olisi sanoneet mitään. 

Piti luoda kokonainen valtava informaatioteknologinen järjestelmä, että saatiin kuluttajat demokraattisesti tuottamaan mielenkiinnotonta.

Jakke Holvas kehittelee samaa teemaa uudessa podcastissaan:

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu