Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

Maria Wright voitti poikansa luottamuksen takaisin – “Olen ehkä maailman paskin äiti, mutta poikani ei vaihtaisi minua mihinkään”

Päivitetty 04.10.2021 16:53.
Some Deep Story 6-kauden yhden päähenkilön äiti, Maria Wright, kuvattuna kasvien takaa.

Mirco Wright syytti pitkään äitiään Mariaa turvattomasta lapsuudestaan ja yksinäisyydestään. Teininä äidiksi tullut Maria kokee tehneensä parhaansa vaikeassa tilanteessa. Some Deep Story -dokumenttisarjassa Mirco kertoo, miten hän turrutti pahaa oloa päihteillä.

– Herranjumala, sä olet vasta lapsi itsekin, huudahti Marian työkaveri helsinkiläisen ravintolan takahuoneessa.

15-vuotias Maria oli juuri kertonut raskaudestaan oppisopimuspaikassaan. Kokin opinnot olivat edenneet odotetusti, ja Maria asui kaksoissiskonsa kanssa isän luona Helsingin Myllypurossa.

– Hyvin 90-lukulaista, Maria kuvailee lapsuuttaan lähiössä.

Kerrostalon lapset juoksivat kesäisin paljain varpain nurmella ja teininä läheisillä kallioilla istuttiin pussikaljoilla.

Nyt edessä oli uusi aika. Äitiys. 

– Olin 16-vuotias, ja aikuisten leikit alkoivat. 

Nuori äiti uuden edessä

Alle 20-vuotiaiden raskaudet ovat vähentyneet Suomessa 2000-luvun alusta lähtien.

1990-luvun laman aikaan teiniraskaudet Helsingissä eivät kuitenkaan olleet mitenkään tavattomia. Maria tuli raskaaksi vuonna 1989. Silloin 15–17-vuotiaiden synnytyksissä alkoi tapahtui nousua, ennen kuin määrä kääntyi jälleen laskuun.

Maria ei ollut Myllypurossa ainoa 15-vuotias, jonka vatsa pyöristyi. 

– Olin onnellinen raskaudesta. Tasan kerran on tullut nuorena ohimenevä hetki, jolloin olin vihainen siitä, ettei oma isäni pakottanut tekemään aborttia.

Marian unelma oli normaali perhe. Perhe, johon kuuluisi äiti, isä, lapsi ja turvallinen koti. Unelma lipui yhä kauemmas, kun vauva-arki koitti.

– Päässäni oli joskus kuva siitä, millaista on idyllinen perhe-elämä, mutta todellisuus oli kaikkea muuta, Maria kertoo. 

Tuohon aikaan Maria koki paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. 

– Poikani näki asioita, joilla on varmasti ollut vaikutuksia hänen myöhempään elämäänsä. 

Vapauden tunne vaihtui huonommuuteen

Huumaava vapaus. Se tuntui vatsanpohjassa saakka, kun Maria pakkasi muuttolaatikoita apunaan nelivuotias Mirco, joka lähinnä purki laatikoita pakkaamisen sijaan.

Maria ei tuntenut Helsinkiä enää omaksi paikakseen, ja tarkoitus oli aloittaa uusi elämä Lahdessa, jonne Marian kaksoissisko oli edeltä muuttanut. 

Se oli hyvää ja rauhallista aikaa, tyyntä myrskyn edellä. 

– Tutustuin samanikäisiin ystäviin, joilla ei ollut lapsia. Aluksi Mirco oli paljon mukana kahvitteluissa ja kyläilyissä, mutta sitten alkoi menojalka vipattaa.

Eräänä iltana Maria nukahti kaverin sohvalle. Hän heräsi aamulla pakokauhuun, jota voisi verrata paniikkikohtaukseen. 7-vuotias poika itki kotona lohduttomasti äidin sängyllä.

Mirco on kuvaillut sen olevan ensimmäinen kerta, kun hän on kokenut voimakasta turvattomuuden tunnetta. 

– Tappelimme näistä asioista myöhemmin vuosia, koska näimme menneisyyden asiat eri tavalla. Pystyn nyt saamaan pienen raapaisun sieltä Mircon maailmasta, pienen lapsen maailmasta, että mitä se on ollut, Maria kuvailee. – Sen kuin olisi silloin jo nähnyt.

Rahasta oli tiukkaa. Se näkyi risaisissa housuissa, jalkaan murenevissa kengissä. Mircon sisällä heräsi katkeruus sekä ulkopuolisuuden tunne. 

– Rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Se on ollut minun ja poikani suhteessa iso asia. Hän ei saanut niitä asioita, mitä muut saivat.

Maria ja Mirco Wright istuvat pöydän ääressä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni.  suhde on tasapainoisempi kuin ennen.
Kuvateksti Marian ja Mircon suhde on tasapainoisempi kuin ennen.

Lapsuudessa opitut käytösmallit seurasivat teini-ikään

Vuosien edetessä asiat menivät pahempaan suuntaan. Kuvioihin tuli väkivaltainen miesystävä, ja Maria näki lähes joka yö painajaisia edellisestä suhteestaan.

12-vuotias Mirco sai kerran osansa väkivallasta, mutta Maria ei ensin uskonut poikaansa. 

– Kadun sitä, etten heti uskonut. Rakastuneena on niin sokea.

Mircon varttuessa pojalla heräsi tarve kontrolloida. Hassuttelevasta lapsesta oli kasvanut raivokohtauksia saava teini, joka yritti hallita kaikkea. 

Mirco piti päästää asumaan omilleen. Poika oli alaikäinen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Maria oli nyt kolmen lapsen äiti, ja koko perhe oli alkanut kävellä varpaillaan. 

– Se on kauheaa, kun kyseessä on kuitenkin oma lapsi, jonka haluaisi pitää lähellä. Mutta ei voi, kun hän myrkyttää kaiken sillä omalla vihallaan. 

Mariasta tuntui, että hän oli tavannut tämän uuden, vihaisen miehen ennenkin. Nimittäin poikansa isän.

Myöhemmin Maria on tajunnut, että Mirco peilasi käytösmalleja lapsuudestaan. Peili oli lankoja käsissä pitelevä isä tai isäpuoli, joka kontrolloi perhettään kuin marionettinukkeja. 

– Lapsen mieltä sekoittaa varmasti ristiriitaisuus. Sanotaan että väkivalta on väärin, mutta sitten kuitenkin näkee sitä kotona. 

Hiljaista katkeruutta seinien takana 

Maria toivoi, että hänen sinnikkyytensä elämässä olisi kulkenut Mircon mukana tämän omaan kotiin. Sen sijaan omilleen muutti impulsiivinen ja vihainen nuori mies, joka oli alkanut nähdä äitinsä syynä kaikkeen. 

– Itsekin olen aina ollut impulsiivinen ja tehnyt päätökset tunteella, enkä järjellä, Maria myöntää.

 – Mutta iän myötä kaikki pahimmat särmät hioutuivat, enkä enää tehnyt niin impulsiivisia päätöksiä. Näin elämän aina suurena seikkailuna, mutta tarpeeksi kun saa osumia, alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan. 

Mutta Mirco otti kuitenkin kierroksia. Maria kutsuu poikansa elämässä tapahtuneita ongelmia hiljaisiksi tapahtumiksi, koska kaikki tapahtui vähitellen. 

– Kun en ollut näkemässä, poikani viha kasvoi ja samalla alkoivat ongelmat rahan ja päihteiden kanssa. Kun kerran muuton alla menin siivoamaan hänen kotiaan, en pyyhkinyt pölyjä, vaan keräsin maitotölkkejä jätesäkkeihin. Asiat valkenivat, Maria kertoo.

Maria Wright istuu ulkopenkillä Bobbie-koiranpentu kainalossaan.
Kuvateksti Maria Wright toivoo, että olisi elämänsä aikana välillä katsonut taaksepäin ja huomioinut hälytysmerkit. Mitään hän ei kuitenkaan kadu.

Jos pahan kierrettä ei katkaise, mikään ei muutu

Mircon asunto oli lähdössä alta, eikä Mirco ollut syönyt kolmeen päivään. Kerran hän tuli äitinsä kotiin poissaolevana ja riutuneena.

– En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin silloin, Mircon puolesta. Se kauhun ilme, joka oli lapseni kasvoilla… Silloin pelkäsin, että menetän hänet. 

Mircon elämään kuului alkoholia, päihteitä, rauhoittavia, ekstaasia sekä kannabista. Vihaa ja syytöksiä, jotka purkautuivat äidin ja pojan välillä säännöllisesti. 

Aallonpohjan jälkeen Mirco kuitenkin tajusi, että selvitäkseen elämästä, hänen täytyi tappaa entinen minänsä.

Silloin jäivät entiset kaverit, ja siltoja alkoi rakentua jälleen perheen välille. Kun huumeet jäivät pois elämästä, taakse jäi myös vanha ajattelutapa. Äiti ei ollutkaan syyllinen ihan kaikkeen. 

Maria on aina pysynyt poikansa rinnalla. Silti äidin täytyy vetää rajoja, kun happea pitää ottaa. 

– Suhteemme on nyt tasaisempi, rauhallisempi. Se on aina mun lapsi, Maria sanoo. 

Hän toivoo, että olisi äitiytensä eri kasvuvaiheissa välillä pysähtynyt. Katsonut taaksepäin, huomioinut hälytysmerkit. Mutta mitään Maria ei kadu.

– Tämä kaikki tapahtui elämässäni, miten voisin kiillottaa sitä kauniimmaksi? En mitenkään. Riittää, että mun lapset on tässä.

“Olen ehkä maailman paskin äiti, mutta lapseni eivät vaihtaisi minua mihinkään”

Äiti ja poika molemmat tulkitsevat menneisyyttä eri näkökulmista, mutta vuodet ovat antaneet eväitä keskustella asioista ilman syytöksiä. 

Maria ja Mirco ovat molemmat todenneet, että kumpikin pelasi elämää niillä korteilla, jotka heille oli omassa lapsuudessaan annettu. 

– Eihän se mene niin, että kasvatat lasta ja se siitä. Kyllä lapsi kasvattaa yhtä lailla vanhempaansa. Lapsi ei kuitenkaan saa ottaa sitä vanhemman roolia. 

Marian tulkinnan mukaan Mirco koki teini-iän kynnyksellä, että hänen pitää ohjata väkivaltaisissa parisuhteissa alakynteen jäänyttä äitiään vanhemmuuteen. 

– Mutta ei se ole ratkaisu. Toivon, että poikani löytää rauhan itsensä kanssa ja katkaisee ikävän kierteen, ettei se enää jatku. 

Kaikkien vaikeuksien jälkeen Maria uskoo, että jokaiselle annetaan sellainen taakka, jonka jaksaa kantaa. 

– En ole äitinä koskaan valmis, mutta en ikinä luovuta. Kunhan lapseni vain olisivat onnellisia, se riittää.

Katso Marian pojan Mircon tarina: Lopetin itseni rakastamisen

Mircolla, 30, oli turvaton lapsuus ja nuoruus. Aikuisena hän alkoi kokea ulkopuolisuutta ja syytti äitiään kaikesta. Hän ryhtyi turruttamaan pahaa oloaan päihteillä. Miten Mirco sai elämänsä paremmalle tolalle? (kesto 17 min.)

Kolme muuta tarinaa yksinäisyydestä

Yksinäisyyden tuska ajoi tuhopolttoon

Vera Maria, 53, on transnainen Kausalasta. Hän on kärsinyt liki kymmenen vuotta yksinäisyydestä. Hätähuutona hän poltti talonsa helpottaakseen oloaan.

Sosiaaliset tilanteet ahdistavat

Vaikka Jaanalla, 27, on aviopuoliso ja ihmisiä ympärillään, hän tuntee ajoittain suurta yksinäisyyttä. Hän kokee, ettei hänen seuraansa erityisemmin kaivata.

Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa!

​​CP-vammainen Miika, 24, elää kaksoiselämää: reaalimaailmassa hän on tietokoneen avulla puhuva datanomi, mutta verkossa hän on levy-yhtiön omistaja.

Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa!
Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa! - Toista Yle Areenassa

edit: Otsikko vaihdettu ja ingressiä muokattu 4.10.2021.