Hyppää pääsisältöön

Dokumentit

Tarinoita paperittomuudesta ja pelosta – Korona-aika innosti esiintyviä taiteilijoita tekemään dokumentaarisia ääniteoksia

Tiia Matikaisen teos Nobody. Teoksessa istuva ihminen on kääritty mustaan kaapuun. Edes silmiä ei näy.
Kuvateksti Tiia Matikaisen teos Nobody.

OSIRIS teatterin taiteilijat muuttivat koronan myötä ketterästi suunnitelmaa ja lähtivät näyttämöteosten sijaan tekemään dokumentaarisia ääniteoksia. Taiteilijoille tämä tarkoitti uuden oppimista. Naisen peili on sarja äänimuotokuvia Suomessa asuvista maahanmuuttajanaisista.

OSIRIS teatterissa alkoi keväällä 2020 monitaiteinen Naisen peili -hanke. Siinä hankkeeseen osallistuvat maahanmuuttajanaiset tutustuivat Suomessa asuvaan taiteilijaan. Kohtaamisten perusteella taiteilija teki naisesta muotokuvan oman taiteensa keinoin.

Koska teatterit sulkivat ovensa koronan vuoksi, taiteilijat päättivät keskittyä radiossa lähetettävien dokumentaaristen ääniteosten tekemiseen. Audiodokumenttien tekeminen oli muusikoille, näyttelijöille, laulajille ja muille esiintyville taiteilijoille täysin uutta. Uuden ilmaisumuodon opettelussa tarvittiin koulutusta ja ohjausta. 

Hankkeessa toimii ohjaajana dokumentaristi, taiteilija-tutkija Katarina Blomqvist. Hän tekee dokumentaarisesta haastattelutilanteesta väitöskirjaa Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitokselle.

Dokumentaristi, taiteilija-tutkija Katarina Blomqvist katsoo suoraan kameraan ja hymyilee.
Kuvateksti Naisen peili -hankkeen ohjaaja Katarina Blomqvist.

Lokakuussa 2021 julkistetaan kolme ensimmäistä Naisen peili -esityssarjaan kuuluvaa audiodokumenttia. Kunkin audiodokumentin tekeminen kesti noin vuoden. Yksi dokumenteista on tanssija ja käsikirjoittaja Hanna Pihkon teos Herään mutta en näe mitään. Se kertoo Siperian aroilla kasvaneesta nenetsitytöstä, joka kokee järkytyksen joutuessaan venäjänkieliseen kouluun.  

– Tämä on ollut hyvin erityinen prosessi, koska olemme työryhmänä opetelleet uuden ilmaisumuodon, audiodokumenttien tekemisen, kertoo Pihko.

Hanna Pihkon mukaan on ollut antoisaa saada olla alusta asti mukana toisten taiteilijoiden työprosesseissa. On ensin kuullut, mitä kautta päähenkilöt ovat löytyneet, keitä he ovat ja sitten saanut seurata töiden valmistumista kohtaamisista valmiiksi teoksiksi.

Pelkkä haastatteluun valmistautuminen ei riitä

Vuoden aikana Pihko oppi eniten haastattelutilanteista ja niissä toimimisesta.

– Haastattelussa on osattava olla läsnä ja tilanteeseen on osattava luottaa. Kohtaamiset ovat aina ennakoimattomia eivätkä mene kuten on itse etukäteen ajatellut.

Tanssija ja käsikirjoittaja Hanna Pihko lähikuvassa
Kuvateksti Audiodokumentti oli Hanna Pihkolle uusi ilmaisumuoto.

Tärkeätä on antautua tilanteelle ja malttaa kuunnella, mitä toinen ihminen todella sanoo. Pääpaino on hetkessä ja läsnäolossa.

– Jos haastattelutilanteessa ei tapahdu todellista kohtaamista, niin jotain jää puuttumaan. Se kuuluu valmiista teoksesta, Pihko miettii.

Dokumentin teko on ihmeiden löytämistä

Hanna Pihko työskentelee myös käsikirjoittajana. Fiktiivisen maailman luominen poikkeaa dokumentaarisesta työskentelystä monin tavoin.

– Käsikirjoitusta luodessa tietää, mistä ammentaa materiaalin. Dokkaria tehdessä yllätysmomentti on suurempi, sillä se ei lähde tyhjästä. Haastattelussa voi päähenkilöstä tulla esiin mitä vaan.

Työprosessiin kuuluu haastattelujen litterointi eli kirjoittaminen auki tekstiksi. Vaihe on hidas ja työläs.

– Hauskinta työskentelyssä oli koostamisvaihe. Oli kiintoisaa etsiä sopivia paloja ja laittaa niitä järjestykseen.

Tärkeintä itselleni on auki oleminen, kohtaaminen, ihmeiden löytäminen toisesta ihmisestä.

― Hanna Pihko

Hanna Pihko kertoo, että samasta ihmisestä voisi tehdä monta erilaista dokumenttia. Ihminen on niin rikas, täynnä tarinoita ja kokemuksia.

– Tärkeintä itselleni on auki oleminen, kohtaaminen, ihmeiden löytäminen toisesta ihmisestä.

Naisen peili -työryhmään kuuluu taiteilijoiden lisäksi myös asiantuntijoita. Työryhmän asiantuntijajäsenenä toimii esimerkiksi turvapaikanhakijoille tarkoitetussa Osaksi-hankkeessa työskentelevä terapeutti Lena Pettersson. Pettersson on kouluttanut työryhmän jäseniä turvapaikanhakijoiden tilanteen ymmärtämisessä ja ollut mukana työpajoissa. 

”Kiharatukkainen nainen ajaa bussilla pääteasemalta pääteasemalle”

Oulusta kotoisin oleva, Helsingissä asuva flamencolaulaja ja muusikko Anna Murtola iloitsee omalle kohdalleen osuneesta päähenkilöstä, Rajaa-nimisestä marokkolaisnaisesta. Kohtaamisten myötä syntyi audiodokumentti Rajaa ja rakkaus.

– Rajaa on mahtava tyyppi: punatukkainen, elämää täynnä oleva nainen, joka haluaa kaikille parasta.

Flamencolaulaja ja muusikko Anna Murtola
Kuvateksti Flamencolaulaja ja muusikko Anna Murtolan keikat oli peruttu, joten hänellä oli aikaa syventyä audiodokumentin tekoon.

Anna Murtolan päähenkilö oli joutunut Suomessa rankkoihin tilanteisiin ja elänyt Suomessa jonkin aikaa paperittomana. Murtola on tyytyväinen siitä, että haastattelutilannetta oli harjoiteltu etukäteen työryhmän kesken.

– Minua auttoi se, että olin tavannut harjoitushaastattelun merkeissä näyttelijä Satu Silvon. Jaoimme kohtaamisen aikana kipeitäkin asioita elämästämme, Anna Murtola kertoo.

Dokumentaarisessa ääniteoksessa Anna Murtola peilaa päähenkilön dramaattista tarinaa vokaalimusiikin ja sanallisen kerronnan keinoin. Ohjelman koostaminen oli työlästä mutta opettavaista.

– Olin juuri ennen koronaa hankkinut itselleni äänityslaitteiston. Siihen kuului uusi tietokone, mikrofoni, etuaste ja midi-koskettimet. Ilman Naisen peili -hanketta en olisi tullut harjoitelleeksi laitteiston käyttöä näin perusteellisesti.

Koska muut keikat oli peruttu, esiintyvällä taiteilijalla oli aikaa syventyä audiodokumentin tekoon.

Ohjelman teosta on kehkeytynyt ystävyyksiä

Anna Murtola soitti valmiin ohjelman päähenkilölle. Ohjelmaa kuunnellessaan Rajaa itki ja nauroi.

Rajaa on lähettänyt Murtolalle kuvia häistään ja he ovat muutenkin pitäneet yhteyttä äänitysten jälkeen.

– Viimeksi kuulin Rajaasta pari viikkoa sitten, kun hän lähetti kuvan vastasyntyneestä vauvastaan. Sekin Rajaan haaveista on täyttynyt.

Audiodokumentissa kuullaan lisää Rajaan muista haaveista.

Dokumentaariset ääniteokset ovat osa OSIRIS teatterin Naisen peili – Minun elämäni esityssarjaa. Monitaiteiseen työryhmään kuuluu viisitoista henkilöä. Työryhmän valmistama näyttämöteos esitetään lokakuussa 2022 Malmitalolla Helsingissä.

Kuuntele Yle Areenasta mitä tapahtuu, kun eri alojen taiteilijat tutustuvat Suomessa asuviin maahanmuuttajanaisiin ja tekevät heistä äänimuotokuvia.