Hyppää pääsisältöön

YleX

Ruusut-yhtyeen Ringa Manner vastasi pitkään kaikkeen kyllä – lähipiiri keksi lopulta kieltäytymispistejärjestelmän

Ringa Manner keskellä kollaasia

YleX Työhaastattelun kolmas hakija aloitti artistiuransa mokailemalla lukiossa perustetussa bändissä ja päätyi monenlaiseen musiikkiprojektiin. Ruusuista ja Pintandwefallista tuttu Ringa Manner tekee vastapainoksi soolomusiikkia nimellä The Hearing.

YleX Työhaastattelu on tuore juttusarja, jossa kotimaiset artistit istuvat ansioluettelo kourassa neuvottelupöydän ääreen.

Ringa Manner, 34, ilmestyy etäkokoukseen kuusi minuuttia myöhässä ja katoaa pian kuvasta. “Laitan laturin samalla, siksi hävisin tosta ruudusta”, hän huikkaa. Jumppatunnilta juuri palannut artisti saa hetkessä tavaransa paikoilleen.

Kuinka usein olet myöhässä töistä?

– Ehkä vähän liian usein. Minuutit kellossa on yksi henkilökohtainen kompastuskiveni. Tunnin päälle onnistuu ihan hyvin, mutta muuten olen parantumaton.

Ruusut julkaisi viime perjantaina singlen, jonka nimi kirjoitetaan nuorisolaisittain <3 <3. Kuinka suuri ikäkriisi kolme-nelikymppisistä koostuvalla bändillänne on?

– Eihän meidän bändi ole vasta kun viisivuotias, heh. Se on itselle ihan luonteva tapa kirjoittaa. On kiva olla tämän ikäinen.

Kuvaile täydellinen työpäiväsi.

– Tänään oli itse asiassa aika hyvä. Olimme studiolla enkä joutunut olemaan yksin tai missään edustusmoodissa. Sain vaan makoilla sohvalla ja kuunnella, kun muut heittelivät ideoita. Sain myös rauhaa tehdä oman ehdotuksen johonkin biisin kohtaan ja se toimi. Eli rauhallistahtinen päivä, jona saa kuitenkin aikaan jotain. Eikä tarvitse olla kassalla enää. Kelpaa tosi hyvin, että on vain jossain pohtimassa.

Mikä on pelottavinta alallasi?

– Se, että pysyykö oma työkyky henkisesti yllä. Jaksaako ja keksiikö asioita vaikka 15 vuoden päästä? Freelancerina oleminen ja tulovirran pirstoutuminen pieniin lähteisiin ei tunnu niin hirvittävältä kuin se, että joku päivä heräisin ja tajuaisin, että olen tehnyt kymmeniä vuosia jotain asiaa, mikä ei kiinnosta yhtään.

Olet maininnut, että pidät arjen kuvailua poplyriikassa helposti latteana. Paljonko Ruusut-yhtyeelle pitäisi maksaa, että tulevalla levyllänne olisi hampaiden harjaamisesta ja Temptation Island Suomen katselusta kertova kappale?

– Sanoisin, että liikutaan siinä… Bändille toki könttäsumma rahaa, mitä en nyt heti osaa arvioida, mutta siihen päälle autoetua, Tekniikan Maailman tilausta ja jotain sellaista. Pelkkä raha ei ihan riitä.

Minkälainen johtaja olet?

– Tunnistan ihan hyvin ihmisten vahvuudet ja sen, miten ne edistäisivät kokonaisuutta, mutta olen maailman huonoin siinä, että milloin on deadline ja miten siihen lopputulokseen päästään. Voisin olla henkilöstöjohtaja, mutta en mikään toimitusjohtaja tai projektipäällikkö.

Ansioluettelosi vilisee laulajan pestejä vaikka missä: Gasellien, Pykärin, Sofan, Paperi T:n ja Khidin levyillä sekä Lauri Porran säveltämässä Aineen ja ajan messussa. Kuinka vaikeaa sinun on sanoa ei?

– Tosi vaikea. Jossain vaiheessa sanoin kaikkeen joo. Suurin osa oli sellaista, josta ei saanut rahaa tai se ei ollut taiteellisesti motivoivaa. Rupesi olemaan pientä sälää viikko ja elämä täynnä, eikä jäänyt aikaa tai energiaa omaan tekemiseen. Sain lähipiiriltä tehtäväksi kerätä vuoden aikana viisi kieltäytymispistettä. Sellaisen saattoi esimerkiksi saada, jos en ehtinyt mennä radiohaastatteluun ja sanoin etten pääse sen sijaan, että olisin ruvennut stressaamaan ja siirtelemään aikataulupalikoita kaiken mahduttamiseksi. Se, että piti vuodessa kieltäytyä viidestä asiasta, oli jo groundbreaking.

Mikä on lähin kohtaamisesi poliisin kanssa?

– Minut saatettiin vuosia sitten ulos Smash Asem -mielenosoituksesta, jossa olimme bändikaverini Ninni Luhtasaaren kanssa mellakkapoliisin ympäröimänä. Tuntui niin absurdilta, kun emme todellakaan olleet menossa osoittamaan mieltä, vaan tsekkaamaan, että mikä meno. Yhtäkkiä olimmekin tuntikausia siellä jumissa. Muistan, että ainoa yhteishuuto, johon koko porukka lähti mukaan oli ”päästäkää pois, päästäkää pois”.

Kuinka huonosti reagoit saamaasi kritiikkiin?

– Joskus se menee täysin kuin vettä hanhen selästä, mutta joskus jään vaalimaan niitä. Joku sanoo ikävästi tai tahattomasti ikävästi ja otan sen kritiikin oikein syleilyyn ja nojauduin siihen, että ai että miten paska olenkaan. Mutta riippuu vähän. Työn alla.

Mistä nautit salaa?

– Siitä, kun huomaa, että projektissa kaikilla kipinöi tahoillaan eikä tarvitse pakottaa jotain fiilistä tai tasaväkisyyttä porukkaan. En välttämättä muista sanoa sitä aina ääneen. Suosikkihetkeni on aina se, kun kenenkään ei tarvitse varsinaisesti johtaa, vaan homma kasautuu luonnostaan.

Mikä on isoin epäonnistumisesi artistina? Miten selvisit siitä?

– Olen pelännyt hypeä ja liian nopeaa suosiota, koska hirvittää, jos tulee sieltä yhtä nopeasti alas. En tiedä onko minulla sellainen psyyke, joka handlaisi sen hyvin. En ole uskaltanut lopulta luottaa niin paljon musiikkimaailmaan tai ihmisten hyväntahtoisuuteen. Nykyään olen varmempi siitä, että hyvin siinä saattaa käydä, vaikka ihmiset joskus kuulisivatkin musiikkiani.

Perustitte yhtyeenne Pintandwefallin valitsemalla kukin soittimet, joita ette osanneet soittaa, ja vannotte mokailun kautta oppimiseen. Kuinka tottunut olet siihen, että mokailuasi katsotaan työpaikallasi läpi sormien?

– Todella. Olisin voinut mokailla jopa rohkeammin kaiken tuollaisen suhteen. Pintandwefall on koulinut minut ajattelemaan, että keikka voi olla tosi hyvä, ihan sama menikö se oikein vai väärin. Jos selviää biisin tai keikan loppuun, niin on onnistunut. Jos en saa soitettua keikalla yhtäkään oikeaa ääntä, niin se ei poista sitä, että keikka tapahtuu ja on olemassa. Ei kannata surra sitä polkua, jota ei päässyt menemään. Virheet voi parhaimmillaan tehdä siitä lopputuloksesta tosi arvokkaan.

Tajuathan, ettemme katso virheiden tekoa tässä työssä hyvällä?

– No se varmaan sulkee mut kyllä hakijana aika tota… Opin nopeasti ja olen joissakin jutuissa tarkka, mutta en voi taata virheetöntä lopputulosta, vaikka henkeni riippuisi siitä.

Miksi meidän pitäisi kuunnella sinua?

– Eri projektieni kautta on viidentoista vuoden aikana julkaistu aika laaja skaala kotimaista kevyttä musiikkia, eli ainakin on valinnanvaraa. Jos jokin niistä vituttaa, niin sitä ei tarvitse kuunnella, voi kuunnella jotain muuta.

Haluatko loppuun kysyä meiltä jotain?

– Ihan uteliaisuudesta, mihin hommaan kuvittelitte, että tulisin töihin?

Se selviää myöhemmin.

– Okei. Ekana päivänä joku sitten opastaa.

Kiitos ajastasi. Olemme sinuun yhteydessä.