Hyppää pääsisältöön

Elävä arkisto

Kun naisen rooli muuttui 60-luvulla, alettiin väitellä ehkäisystä, aborttioikeudesta ja päivähoidosta – Ketkä marssivat muutoksen etulinjassa, ketkä olivat vastahankaan?

Päivitetty 16.11.2021 13:04.

1960-luvulla naisen rooli muuttui työelämän murroksen myötä ja samalla alkoi väittely ehkäisystä, aborttioikeudesta ja lastenkasvatusvastuusta. Roolin muutosta sekä kannatettiin että vastustettiin, mutta lopulta väittely johti muutoksiin, jotka ravistelivat suomalaista arvomaailmaa.

Monissa suomalaisen yhteiskunnan murrosvaiheissa on aina punnittu myös naisen asema. Näin tapahtui muun muassa 1960-luvulla työelämän murroksen myötä. Samalla naisasialiike aktivoitui, ja alettiin puhua sukupuolten roolijaosta. Tasa-arvotaistelussa tavoitteena oli naisen tasavertaiset mahdollisuudet miesten kanssa niin työelämässä ja kodeissa. Samalla haluttiin taata naisille oikeus päättää omasta kehostaan oli sitten kyse raskauden ehkäisystä tai raskauden keskeyttämisestä. Vaatimukset etenivät paikoin muutoksiin asti, mutta ilman taistelua niitä ei saavutettu.

Kuuntele myös Selja Alhavan käsikirjoittamaa viisiosaista audiosarjaa Roolien murtajat, jossa tutustutaan yli viiden vuosikymmen takaiseen yhteiskuntaan ja naisen asemaan. Sarjassa kuullaan dramatisoituna tässäkin artikkelissa esiintyvän Yhdistys 9:n jäsenten ajatuksia ja kokemuksia. Roolien murtajat on kuunneltavissa Yle Areenassa 28.12.2021 asti.

Ulos kodista yhteiskuntaan

Vasta sotien jälkeen naisen asema muuttui todenteolla, kun naiset alkoivat merkittävässä määrin siirtyä kotihengettären roolista työntekijän ja yhteiskunnallisen osallistujan rooliin. Naiskuva oli kuitenkin vielä pitkään yksipuolinen julkisessa keskustelussa ja osin mediassa. 1950-luvulla naiset usein nähtiin "lumoojattarina" tai sitten "topakoina" perheenemäntinä, vaikka täysin poikkeuksellista ei ollut se, että pientenkin lasten äidit kävivät palkkatyössä.

Naistenlehdissä kaksi naisen perusulottuvuutta, äitiys ja vaimon osa tulevat huonosti viljellyiksi.

― Psykiatri Heimo Salminen tekee huomioita naisista ja naistenlehtien naiskuvasta.

Kotityö nähtiin kuitenkin pitkään naisten varsinaisena työnä. Koti oli emännän mitta ja keittiö naisen valtakunta.

Radio-ohjelmassa Me typistetyt naiset (1967) keskusteltiin siitä, millainen kuva yhteiskunnalla on naisista ja sukupuolirooleista ja millainen sen pitäisi olla. Kaikki eivät pitäneet roolien muutosta tarpeellisena. Esimerkiksi naistenlehdistä psykiatri Heimo Salminen toteaa, että naisten kaksi "perusulottuvuutta", äidin ja vaimon roolit eivät hänen mukaansa tule riittävästi esille naistenlehdissä.

Samanlainen naiskuva piti pintansa vielä 1970-luvullakin muun muassa osassa joukkoviestimiä. Naisen asemaa käsittelevässä YK:n erikoiskomissiossa julkistettiin vuonna 1974 raportti, jonka mukaan naisiin kohdistuvien asenteiden pahin vääristäjä olivat joukkotiedotusvälineet.

Työelämä tarjosi 1960-luvulta lähtien naisille entistä paremmat mahdollisuudet siirtyä kotilieden ääreltä vaikkapa nosturin ohjaimiin tai kassakoneen taakse. Toisaalta naistenkin työpanosta tarvittiin. Lisäksi naisten kohonnut koulutustaso houkutti yhä useampaa naista työelämään.

Naisten työssäkäynnin voimakas lisääntyminen teki lasten päivähoidosta polttavan kysymyksen. Vähäiset hoitopaikat osaltaan vaikeuttivat naisten pääsyä työmarkkinoille. Yhteiskunnalta vaadittiin tasa-arvoisia lastenhoitomahdollisuuksia kaikille.

Päivähoitopaikat olivat Suomessa pitkään yksityisiä, mutta osasta yksityisiä päiväkoteja tuli kunnallisia lastentarhoja jo 1920-luvulla. Varhaisuutiset (1963) vieraili Hämeenlinnassa alun perin yksityinen, sittemmin kaupungin lastentarhassa. Tarve hoitopaikoille oli tuolloinkin suurta ja jatkuvaa.

Kunnallinen päivähoito ei vielä 1970-luvulla ollut itsestäänselvää kaikille tuloluokille. Poliitikot keskittyivätkin usein kiistelemään siitä, kenellä on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Joidenkin mielestä tulotason pitäisi vaikuttaa siihen, saavatko perheet kunnallisen päivähoitopaikan, toiset taas patistivat äitejä takaisin kotiin.

Päivähoitopaikkojen riittävyyden ja kustannusten lisäksi keskusteltiin siitä, mitä vaikutuksia erityisesti alle kolmevuotiaan lapsen psyykkiselle kehitykselle tulee, jos hoitajana on joku muu kuin oma äiti. Myös päivähoitohenkilökunnan pätevyydestä kannettiin huolta.

Jo 1960-luvulla perättiin keskustelua isän merkityksestä. Ohjelmassa Eilen - tänään - huomenna: onko isä äiti? (1966) kysyttiinkin, miksi aina sanotaan, että lapsi tarvitsee äitiään siinä määrin, että äidin olisi omistauduttava kokonaan lastenhoidolle? Miksi ei sanota samaa isistä?

Yhdistys 9:n "Mieskin on ihminen" -julkilausumalla vaadittiin miehiä puolustamaan oikeuksiaan

Yhdistys 9 pyrki edistämään tasa-arvoa ja murtamaan sukupuolten välistä rooliajattelua. Elettiin aikaa, jolloin noin puolet Suomen äänioikeutetuista ihmisistä sai käydä ravintolassa vain miesseuralaisen kera.

Raini Lehtosen radio-ohjelmassa Yhdistys 9 (1968) puhutaan roolijaoista ja tasa-arvosta. Lehtonen toteaakin, että joidenkin mukaan sukupuolirooleista on puhuttu kyllästymiseen saakka. Näiden tahojen mielestä naisen ja miehen asema Suomessa on niin tasa-arvoinen kuin toivoa voi, joten olemassaolevat roolijaot hyväksytään.

"Vaatikaa oikeutta pidempään elinikään, vaatikaa oikeutta parempaan terveyteen, vaatikaa mahdollisuutta elintasorobotin roolista vapautumiseen, vaatikaa oikeutta osoittaa tunteita muulloinkin kuin jääkiekko-ottelussa tai humalassa."

― Yhdistys 9:n "Mieskin on ihminen" -julkilausumasta.

Isyyspäivänä vuonna 1968 antamassa "Mieskin on ihminen" -julkilausumassa yhdistys kehotti miehiä puolustamaan oikeuksiaan ja irrottautumaan ahtaasta roolista, joka "korostaa kilpailua ja menestystä ammatissa". Etusijalla olivat sellaiset tasa-arvokysymykset kuin päivähoito, lapsenhoitotuki sekä isyysloma. Viimemainittu ajatus oli vuonna 1968 radikaaleista ajatuksista radikaaleimpia.

Julkilausuman viesti miehille oli, että "Vaatikaa oikeutta pidempään elinikään, vaatikaa oikeutta parempaan terveyteen, vaatikaa mahdollisuutta elintasorobotin roolista vapautumiseen, vaatikaa oikeutta osoittaa tunteita muulloinkin kuin jääkiekko-ottelussa tai humalassa."


Naisen keho – kaikkien asia?

Ihmisen terveys ja henki on Jumalan varassa.

― 18-lapsisen perheen isä vastustaa ehkäisyä Jumalaan vedoten.

E-pillerit mullistivat naisen elämän 1960-luvulla. Vapaa ja villi vuosikymmen pöllytti perinteisiä sukupuolirooleja ja seksuaalikäsityksiä, kun naiset saivat vihdoin mahdollisuuden hallita omaa ruumistaan.

Syntyvyyden säännöstely ehkäisypillereiden avulla jakoi vielä 1960-luvulla mielipiteet. Usein ehkäisyn vastustaminen johtui uskonnollisesta vakaumuksesta. Keskiviikko-katsaus (1966) -ohjelman haastattelussa 18-lapsisen perheen isä vastusti ehkäisyä, vaikka uusi raskaus vaarantaisi äidin hengen. Isän mukaan jokaisen ihmisen terveys ja henki on Jumalan varassa.

Toisinaan vastustamisen syy oli arkisempi. Kunnanlääkäri kertoi ohjelmassa , että asutustilalliset saivat tuolloin maksulykkäystä tilan velasta aina lapsen syntyessä.

Kun keskustelu sukupuoliasioista oli kuumimmillaan 1960-luvun puolivälissä, kansankirkon piispat julkaisivat yhteistuumin kirjasen, jonka sisältö vastasi arkkipiispa Martti Simojoen mukaan kirkon kantaa seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja aborteista. Piispojen mukaan abortti oli synti. Ajankohtainen asia -nimistä 15-sivuista vihkosta levitettiin 50 000 kappaletta.

On mahdotonta, että kaikki, mikä kuuluu seksuaalielämään on luvallista! Ihmisen täytyy kasvaa itsensä hallitsevaksi ihmiseksi.

― Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen edustaja moraalista ja seksuaalisuudesta.

Laittomien aborttien korkea määrä käynnisti 1960-luvun puolivälissä kiihkeän keskustelun lakiuudistuksesta. Vapaan abortin kannattajat puhuivat sosiaalisesta hädästä ja oikeudenmukaisuudesta, vastustajat taas sukupuolisesta holtittomuudesta.

Televisioidussa paneelikeskustelussa (1965) vastustajat korostivat ihmisen velvollisuutta kasvaa moraalisesti. Esimerkiksi kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen edustaja vaati, että ihmisen on kasvettava itsensä hallitsevaksi ihmiseksi ja hallittava myös seksuaalisuuttaan.

Abortti oli Suomessa ollut pitkään vaiettu asia. Tarvetta keskustelulle kuitenkin oli ollut. Maaliskuussa 1965 radioitu Ajankohtainen studio avasi keskustelun laittomista aborteista ja vanhan aborttilain epäoikeudenmukaisuudesta. Aiemmin vaiettu aihe kirvoitti satoja palautepuheluja ja kirjeitä. Yhteydenotoissa arvosteltiin muun muassa Yleisradiota ankarasti. Ei siksi, että aiheesta tehtiin ohjelma, vaan siksi, että Yleisradiokin oli ollut liian pitkään vaiti.

Kesäkuussa 1970 voimaan tullut uusi aborttilaki salli raskauden keskeyttämisen myös sosiaalisista syistä. Aborttioikeus oli nyt aiempaa väljempi mutta ei vapaa. Seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpo vaatikin jokaiselle naiselle oikeutta päättää itse, synnyttäisikö hän vai ei.

Aborttilaki muuttui taas 1.7.1979. Uuden lain mukaan raskauden keskeytys on tehtävä ennen 12:ttä raskausviikkoa. Lakimuutoksella haluttiin vaikuttaa aborttien suuren määrään.

Sukupuoliroolit muuttuivat, mutta muuttuiko Suomi?

Aborttioikeus puhututti myös tulevina vuosikymmeninä, ja 2000-luvulla siitä tuli joidenkin tahojen mukaan perusoikeuskysymys etenkin silloin, kun aborttia vastustettiin.

Vaikka työelämän murros oli ollut naisten kohdalla nopea ja voimakas 60-luvulla, naisten työllistymisen esteeksi nousi jo 70-luvulla ikärasismi. Tuolloin kysyttiin, onko 40-vuotias nainen liian vanha työmarkkinoille? Ravintolaan nainen jo sentään sai mennä ilman miesseuralaista.

Päivähoitokysymys oli jatkossakin tekijä, joka vaikutti naisten työllistymiseen. 1990-luvulla päivähoitokin joutui säästötalkoisiin laman aikana. Myöhemmin alettiin myös kyseenalaistamaan äitien työssäkäynti. Kenties äidin paikka olisi sittenkin kotona?

1960-luvulla alkanut sukupuoliroolien murros otti tulevina vuosikymmeninä takapakkia. Siitä huolimatta murros oli tullut jäädäkseen ja edessä oli suuria muutoksia. Ne johtivat lasikaton rikkoutumiseen ja tasa-arvon parempaan toteutumiseen, kun naiset esimerkiksi tarttuivat vallankahvaan ja isien mahdollisuudet jäädä kotiin lastensa kanssa paranivat.

Rooliodotukset ovat kuitenkin eläneet paikoin voimakkaina ja osaltaan se on vaikuttanut nuorten naisten tulevaisuuden suunnitelmiin ja yhteiskunnan rakennemuutokseen.