Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Jakke Holvas: Todellisuus kärsi rökäletappion älylaitteelle 

Jakke Holvas ja lemmikkikoira
Kuvateksti Lähiöfilosofi Jakke Holvas ja koiransa Max.

Filosofi Jakke Holvas läpivalaisee digitaalisen ajan oletukset ja uskonkappaleet. Hymiö on korvannut hymyn ja vilkkuva ruutu todellisuuden, Holvas kirjoittaa.

Internetin myötä, tiedon valtatien aikana todellisuudesta on tullut joutomaata. Todellisuus ohitetaan laajakaistoilla kovalla vauhdilla. 

Todellisuus on kärsinyt tappion päätteille. Elämää seurataan älypuhelimelta, joka on tupakka-askin kokoinen pinta.

Jos huoneessa on mobiililaitteita, paikalla olevat lähimmäiset sivuutetaan, läsnäolevat ihmiset sivuutetaan virtuaalisten kommunikaatiokumppanien takia. Älypuhelin esiin, ja live-sosiaalisuus vähenee. 

Sosiaalinen media on tappanut sosiaalisuuden. Sosiaalinen joutomaa laajenee.

Entisessä kehollisessa läsnäolossa ihmisellä oli elekieli, paljastamisen ja salaamisen leikkiä: äänensävy, ryhti ja asento, tapa pitää etäisyyttä toiseen henkilöön, liikkeet. Nyt meillä on hymiö- ja kuvasymbolit, emojit. Kohti uutta aikaa, kohti uutta kieltä. Hymyilyn sijaan hymiö. 

Enää ei tehdä eroa todelliselle elämälle ja päätteelle. Läppärin, tabletin tai älypuhelimen näyttö ei kerro todellisuudesta, se on todellisuus. Tätä päätteen ja todellisuuden sotkeutumista voi kutsua – ranskalaisen yhteiskuntateoreetikko Jean Baudrillardin termein – telemorfoosiksi.

Miksi päätettä ja todellisuutta ei tahdota erotella? Koska ollaan menty jo niin pitkälle, että pääte kelpaa meille todeksi. Todellisuus on siirtynyt suuressa mitassa päätteille. Kun mikään ei erota niitä, voidaan puhua täydellisestä telemorfoosista.

Päätteen ja todellisuuden sotkeutumista voi kutsua telemorfoosiksi.

Pääte ei tietenkään ole enää tv-ruutu, vaan mobiililaitteiden maailmanlaajuisen leviämisen myötä pääte on todellisuuden itsensä pääte. Sieltä me todellisuutta seuraamme, siellä todellisuus meille on.

Telemorfoosi. Kun ihmisille riittää se, mikä on silmiemme edessä pikkuisella älypuhelimen pinnalla 30 sentin päässä. Kun kaikki sellainen saa hiljaisen tuomion, joka ei mahdu päätteellä tapahtuvaan online-performanssiin.

Uudessa digitaalisessa avaruudessa 2h+k-nimisissä avaruusaluksissa lentelee kommunikoivia hahmoja, jotka elävät pääte-elämää, ehkä muistelevat todellisuutta, aikaa ennen päätteitä.

Kolme tähteä. Välike.

Kuvitellaanpa, että internetille voitaisiin syöttää totuusseerumia. Internetiltä voitaisiin kysyä mikä sen tehtävä on. Vastaisiko internet idealistisesti “tehtäväni on henkilökohtaisen vapauden lisääminen vuorovaikutuksessa”? Vastaisiko internet kyynisesti “tehtäväni on valvonta ja manipulointi” tai “haluan luoda bisnesmahdollisuuksia suuryhtiöille ja rikastuttaa rikkaita lisää”.

Vastaisiko internet nämä tismalleen samat vastaukset, joilla idealistit, kyynikot ja kriitikot ovat vastanneet kysymyksiin satoja vuosia?

Vai onko uuden informaatioteknologian digitaalinen murros todella mullistava, niin mullistava, että internet vastaisi: “Tehtäväni on saada aikaan täydellinen telemorfoosi”?

Kaikista luopumisen muodoista merkittävin on todellisuudesta luopuminen.

Digitalisaatio on perustavanlaatuinen prosessi, jossa asioista tulee abstrakteja. Asioilla on kiihkeä taipumus hävittää materiaalisuutensa ja muuttua digitaalisiksi viiruiksi.

Digitalisaatio, internet ja uusi teknologia asettavat todellisuuden huonoon huutoon, huonoon valoon. Todellisuus, konkretia, on jotain niin surkeaa, että mieluummin katsomme päätettä. 

Kaikista luopumisen muodoista merkittävin on todellisuudesta luopuminen. Ei taloudesta luopuminen eikä politiikasta luopuminen, vaan todellisuudesta luopuminen.

Viime vuosikymmenet on todistettu todellisuuden tappiota. Käytiin reilu kilpailu. Todellisuus ei pärjännyt tabletille. Todellisuus kärsi rökäletappion älylaitteelle.

Todellisuus kärsi rökäletappion mobiileille
Todellisuus kärsi rökäletappion mobiileille - Toista Yle Areenassa