Maailman kriisipesäkkeitä kolunnut toimittaja Kari Lumikero uskoo ihmisyyteen ja demokratiaan – “Kaikkea pakkovaltaa vastaan, se on ollut minun ohjenuorani”
Toimittaja Kari Lumikero on raportoinut niin pääministeri Palmen murhasta kuin Estonian uppoamisestakin, mutta yksi kovimpia paikkoja on ollut Kaakkois-Aasian tsunami, jonne Kari lähti kesken perheen joulupäivällisen. Vaan miksi ihmeessä uutismiehellä on Jumalan teatterin ruoska?
Kari Lumikero sai journalismin jo verenperintönä. Isoisä oli päätoimittajana 50-luvulla Pohjanmaan Kansassa ja isä Esko Lumikero otti pikku-Karin mukaan reportaasimatkoilleen ja istutti poikaansa loppumattoman uteliaisuuden ja tiedonjanon.
– Isä opetti aina, että kun tapaat uusia ihmisiä, niin mene suoraan heidän eteensä ja sano kohteliaasti: “Päivää, minä olen Kari Lumikero.”
Ne opit ovat vieneet Karin Tukholman kautta maailman kriisialueille.Tutuksi ovat tulleet Irak, Afganistan, Lähi-itä ja monet Afrikan maat. Mutta kaksi kokemusta laittoi uutismiehen perimmäisten kysymysten äärelle. Toinen on Estonia, toinen on Kaakkois-Aasian tsunami.
– Olin ensimmäinen suomalainen toimittaja Thaimaan Phuketissa ja Khao Lakissa, eivätkä ne tuhon kuvat unohdu koskaan. Suomalaiset hakeutuivat seuraani, kun tunnistivat minut televisiosta. He halusivat kokemuksensa julki. Tuntui, että olin kuin lääkäri, joka hoiti potilaita, toki tietysti minun piti saada aikaiseksi juttu uutisiin.
Vaikka Karia itseään on kiitetty siitä, miten hän kohteli kriisin keskellä olleita ihmisiä, hän on silti paljon pohtinut sitä, missä eettiset rajat menevät. Kun käsillä on skuuppi, se iso uutinen, niin on kuitenkin samalla kyse oikeiden ihmisten kohtaamista järkyttävistä tragedioista.
– Uutistoimittajan työ on välittää uutisia. Eli kyllä se tärkein asia on, että ihmisten pitää saada tietää, mitä on oikeasti tapahtunut.
Joskus Kari on jättänyt haastattelun tekemättä, kun on käynyt ilmi, että haastateltava saattaa joutua vaikeuksiin.
– Kaikkea pakkovaltaa vastaan, se on ollut minun ohjenuorani. Haluan toimia sen puolesta, että ihmisillä olisi oikeus sanoa ääneen oma mielipiteensä.
Äidin kuolemasta vaiettiin
Karin äiti joutui kaksi kertaa lähtemään evakkoon kotikonnuiltaan Kirvusta, Karjalankannakselta. Äiti puhui kaihoisaan sävyyn menetetystä kotiseudusta, ja Kari arvelee, että äiti tunsi olevansa jotenkin ulkopuolinen koko elämänsä ajan.
– Äidillä oli vakavia mielenterveysongelmia ja hän vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Siellä hän tunsi olevansa turvassa, vaikka toki me pienet pojat olisimme tarvinneet häntä kotona.
Kari oli 13-vuotias, kun äiti kuoli tapaturmaisesti. Äiti oli tuupertunut mökkirannassa ja hänet saatiin veneellä tienvarteen ambulanssia varten.
– Se oli viimeinen kerta kun näin hänet.
Äiti kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa, eikä hänestä enää puhuttu. Kari ymmärtää, että lapsia haluttiin suojella ja ajateltiin, että unohtaminen olisi heille parasta.
– Luulin unohtaneeni, mutta kun kirjoittaessani käsittelin myös äidin kuolemaa, niin huomasin, että siellä möykky oli. Päätin, että käsittelen sen ja niin tein.
Tukholma i mitt hjärta
Kari lähti Torniosta jo nuorena poikana maailmalle kirjeenkantajan töihin Tukholmaan, mutta niin vain kävi, että kirjeenkantajasta tulikin kirjeenvaihtaja ja Ruotsissa vierähti 40 vuotta.
Kari aloitti toimittajana Ruotsin radion suomenkielisessä toimituksessa, jatkoi Yleisradiossa ja on tehnyt pitkän uran MTV:ssä.
“Finnjäveliksi” Karia ei koskaan haukuttu, sillä valoisa ja sosiaalinen luonne sekä sujuva ruotsin kielen taito auttoivat sopeutumista. Silti Kari jaksaa puhua oman äidinkielen säilyttämisen puolesta.
– Suomalaiset ovat aina olleet vähän kuin palvelijoita Ruotsissa, ehkä siksi ei ole osattu vaatia kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia. Jos menettää oman äidinkielensä, menettää minun mielestäni kaiken.
Kari muistuttaa, että toki on jokaisen perheen oma valinta, miten äidinkieltään vaalii. Mutta jos haluaisi lapsilleen säilyttää suomen kielen, sitä ei ole tämän päivän Ruotsissa tehty ihan helpoksi.
– Euroopan neuvosto on huomauttanut Ruotsia useamman kerran, että maassa pitää luoda edellytykset suomen kielen opetukseen kouluissa.
Mutta mikä on kansalainen Lumikeron oma identiteetti? Vaikka suomen kieli sujuu moitteettomasti, suurin osa aikuisiästä on kulunut muilla mailla.
– Tykkään sanoa, että olen kosmopoliitti, olen kotonani kaikkialla. Mutta Torniossahan ne juuret ovat, sinne olen heittänyt ankkurin.
“Olen varma, että demokratia voittaa”
Kari on nyt eläkkeellä ja sanoo, ettei enää yhtään polttele lähteä maailman kriisialueille. Mutta ihan kokonaan karvoistaan uutismies ei ole päässyt, Tukholmasta saattaa silloin tällöin vieläkin tulla uutisraportti.
– Kyllä minua vähän surettaa tämän päivän mediatalojen uutishuoneiden hiljaisuus. Istutaan ruudun ääressä, kun on töihin tullessa ensin vaihdettu villasukat jalkaan. Toivottavasti koronapandemian jälkeen viimeistään lähdetään kameraa ulkoiluttamaan.
Kari seuraa kiinnostuneena juttuja kriisipesäkkeistä ja erityisesti Afganistan saa hänet surulliseksi. Usko ihmisyyteen on koetuksella.
– En usko pätkääkään käynnissä olevaan hurmauskampanjaan. Olen varma, että taliban ajaa maata takaisin kivikauteen. Voidaan helposti kieltää naisten ja tyttöjen oikeudet, kun nyt tiedetään, että sotilaat eivät enää tule ulkopuolelta väliin.
Pakkovallan vastustaja katsoo huolestuneena myös Eurooppaa, erityisesti Viktor Orbánin Unkaria.
– Unkarissa onnistuttiin yhdessä yössä kaappaamaan paikallinen media hallituksen äänitorveksi. Sitten ihmisille korostetaan sitä, miten Unkari on historiallinen sankarivaltio, joka torjui islamin tulon Eurooppaan: muukalaiset ja vähemmistöt ulos täältä!
Mutta ei Kari ole menettänyt uskoaan demokratiaan.
– Olen varma, että demokratia voittaa, mutta voi tulla ikäviä välivaiheita ennen kuin niin käy.
Nahkaruoska ja muita outoja juttuja
Mutta millainen on toimittaja Lumikeron hilpeämpi puoli? Uudessa kirjassaan Tätä en vielä kertonut hän kertoo myös juttukeikkojen taustoista ja sattumuksista. Miten ihmeessä hänellä on Jumalan teatterin, niiden kuuluisien kakanheittäjien nahkaruoska?
– Suomen kohun jälkeen nuoret miehet olivat esiintymässä Tukholmassa. Oli ruoskintaa ja huutoa ja sitten lavalle tuotiin ämpäri, josta lähti kakan lemua. Yleisö rynni ulos, itse palasin myöhemmin takkia hakemaan ja poimin lattialta mukaani nahkaruoskan.
Myöhemmin Kari tunnusti rikoksensa entiselle jumalanteatterilaiselle ja sai synninpäästön.
– Kuulemma itseruoskintaa kaipaavat toimittajat saavat sitä lainata.
Ehtipä Kari kerran ennen haastattelua niistää Andy McCoyn vuotavan nenän, kolmen lapsen isällä kun on aina nenäliinoja taskussa. Eikä tässä vielä kaikki. Rajamäellä elelee tänäkin päivänä strutsi nimeltä Kari.
– Oltiin kuvaamassa ruokaohjelmaa ja strutsitilan isäntä laski käsiini ison, lämpöisen strutsinmunan. Sisältä kuului koputusta ja kohta esiin pisti pienen strutsin pää. Koska olin ensimmäinen ihminen, jonka se näki, se sai nimekseen Kari.
Mutta minkälaista tarinaa Kari itse haluaisi itsestään kerrottavan?
– Toivoisin, että minut muistetaan reiluna kaverina, ja sitten tietysti hyvänä perheenisänä ja isoisänä. Siinä se.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 16.10. kello 17.10 ja sunnuntaina 17.10. kello 9.10 sekä Yle Areena.
