Sina Riikonen ajatteli metsästyksen olevan pelkkää tappamista – lopulta elämä puuttui peliin ja sysäsi kertaheitolla harrastuksen pariin
Metsästystä on vuosikymmenten saatossa ajateltu keski-ikäisten miesporukoiden harrastukseksi, mutta se on hiljalleen profiloitumassa nuorten, ympäristöstään kiinnostuneiden ja luonnonmukaisempaa ruokavaliota tavoittelevien elämäntavaksi.
‘’Miten kukaan voi harrastaa huvin vuoksi eläinten tappamista. Etovaa.’’
Kuusamolaisen Sina Riikosen ajatus metsästyksestä oli aikaisemmin hyvin kaukana nykyisestä. Ylen Eränkävijät-sarjan tuotantotiimissä työskentelevä Riikonen on seurannut ruudun välityksellä ympäri Suomea vaikuttavia eräilijöitä jo kuuden tuotantokauden verran. Tänä syksynä nainen astuu itse metsään ja omistautuu metsästysharrastukselle. Eikä hän ole ainut.
Lapissa metsästäjätutkinnon suorittajista oli viime vuonna naisia jopa 44 prosenttia.
Suomen riistakeskuksen mukaan metsästäjistä oli naisia noin kahdeksan prosenttia. Määrä on ollut jo vuosia voimakkaassa kasvussa.
Sina Riikosen kipinä metsästysharrastukseen syttyi yllättäen vasta työn kautta. Hänen näkemyksensä metsästyksestä oli aiemmin vääristynyt, sillä kosketuspintaa aiheeseen oli ollut hyvin vähän.
"Eränkävijöitä tehdessä pääsin näkemään, että metsästys on ihmisille elämäntapa ja vaatii valtavasti osaamista lainsäädännöstä aseenhuoltoon ja maastontuntemukseen."
Aloin ymmärtää, että eläimiä ei ammuta huvin vuoksi, vaan jokainen riistalaukaus on tarkoin harkittu ja sille on perusteet.
Metsästys on muutakin kuin tappamista
Metsästysharrastuksen monipuolisuus teki suuren vaikutuksen Riikoseen. Ajatus harrastuksen aloittamisesta kaihersi mielessä pitkään. Haasteeksi nousi kuitenkin verkostojen puuttuminen. Lopulta elämä puuttui peliin.
‘’Tapasin miehen, joka harrasti eräilyä ja oli hiljattain muuttanut parempien metsästysmaiden läheisyyteen. Pian päädyin itsekin muuttokuorman kanssa uudelle paikkakunnalle. Vaaleanpunaisten lasien läpi katsellessa kiinnostuin metsästyksestä vielä enemmän.’’
Metsästysmaastot vieressä, yksityisopetus lajin saloihin ja tarve löytää uudelta kotipaikkakunnalta mielekkäitä harrastuksia – suunnitelmat metsästyksen aloitusta varten alkoivat konkretisoitua nopeasti. Lopullinen niitti tuli kesällä 2020.
‘’Hankimme pohjanpystykorvan pennun ja aloimme kouluttaa sitä kanalintumetsille. En hyväksynyt ajatusta, että tulevaisuudessa puoliso ja koira olisivat syksyn poissa kotoa minun maatessa sohvalla.”
Perfektionistin suurin oppi
Riikosen taival metsästäjänä on ollut aika ajoin kuoppainen. Vaikka metsästyskortin suorittaminen oli helppo nakki ja kotoa löytyi henkilökohtainen opettaja, oli Riikonen laittamassa aseen takaisin kaappiin moneen kertaan.
"Kärpäsellä katossa olisi varmasti ollut hauskaa, jos olisi päässyt näkemään ensimmäisen käytännön oppituntini. Lähdimme mieheni kanssa ampumaradalle, ja session alussa hänen pitämänsä monologi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."
Turhauduin, koska perfektionistina minun oli hankala hyväksyä olevani vasta aloittelija.
Ampuma-asentoa harjoiteltiin niin olohuoneen lattialla kuin ampumaradalla ja pikkuhiljaa uudet opit alkoivat tahmeasta alusta huolimatta jäädä lihasmuistiin. Riikonen päätti asettaa itselleen tavoitteeksi uskaltautua ampumaan ensimmäisen riistalaukauksen tänä syksynä.
Valitettavasti tavoite jäi haaveeksi. Riikonen ei saanut mielestään tarpeeksi harjoituskertoja ampuakseen elävän olennon ensimmäistä kertaa.
‘’Haluan aseenkäsittelyn tulevan selkärangasta ennen kuin olen valmis ampumaan metsässä. Luonto on jatkuvasti muuttuva ympäristö, ja oman reaktioni nopeassa ja jännittävässä tilanteessa pitäisi tulla toistojen kautta opitusta toiminnasta.’’
Tunteet pelissä
Vaikka Riikonen ei tänä syksynä lataa omaa asettaan maastossa, se ei estä häntä nauttimasta metsästyksestä jo nyt. Tuore metsästäjän alku on päässyt seuraamaan nuoren koiransa kehittymistä, ahminut lisää tietoa käytännön metsästyksestä sekä päässyt käsittelemään saalista.
Aloittelijalta saaliin käsittely on vaatinut omien tunteiden tarkastelua.
‘’Pohdin etukäteen paljonkin, miltä linnun ampuminen tai nylkeminen tuntuisi, lintuharrastaja kun olen. Saaliin käsittely ei kuitenkaan tuntunut ikävältä, koska lintu käytettiin ruoaksi. Metsässä ihminen on samalla viivalla muiden petojen kanssa. Jos lintu ei olisi päätynyt meidän reppuumme, se olisi todennäköisesti nyt jonkun muun eläimen sulateltavana.’’
Tulevaisuus näyttää, millaisia tunteita itse ammutun saaliin käsittely lopulta Riikosessa herättää. Riikonen uskoo, että tuolloin saaliin käsittelykin tuntuu merkittävämmältä, koska se on uuden opitun asian lopputulos.
‘’Vielä jonain päivänä koittaa se hetki, kun teen riistakastiketta koiran hyvään työskentelyyn tiputtamastani metsosta.’’
Eränkävijöiden 3. jaksossa ollaan vesilintujahdissa:
Koko uuden kauden 6 näet Areenassa:
