Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Jakke Holvas: Turtumus on digitaalisen ajan tunne

Jakke Holvas ja lemmikkikoira
Kuvateksti Lähiöfilosofi Jakke Holvas ja koiransa Max.

Filosofi Jakke Holvas läpivalaisee digitaalisen ajan oletukset ja uskonkappaleet. Keskittymiskyvyn puute ei ole nykyelämän sivutuote vaan sen ydintä, Holvas kirjoittaa.

Viime vuosien uusi tunne on turtumus. Kuin olisit nukkunut useita öitä peräkkäin huonosti. Kuin olisit syönyt joka päivä samaa ruokaa. Epämääräinen tunne, ettei mikään muutu. Olemassaolossa ei ole katkoksia.

Turtumus liittyy uuteen digitaalisen todellisuuden kokemukseen. Syitä saattaa olla useita. Käsittelen muutamia.

Ehkä turtumus tulee siitä, kun seuraan älypuhelimelta tiiviisti maailmaa, somekavereita, ja yritän pysyä ajan hermolla siitä mitä tapahtuu?

Ensin on tylsää, sitten tulee yllätys, sitten on tylsää. Mielentilat pomppivat tällä toistolla eteenpäin. Tylsyys, uutuus, tylsyys... Loputtomiin, kunnes yllätys ei enää yllätä. Google sallii kaiken pornosta poliittisesti epäkorrekteihin vitseihin. Kukaan ei kuitenkaan piittaa.

Digitaalinen murros tarjoaa sensorit, pilvipalvelut, algoritmit, älykkäät ja verkottuneet tuotteet. Neljännessä teollisessa vallankumouksessa koetaan totaalinen kytkentä, teknologian huimaus, yleistetty kommunikaatio.

Ehkä turtumus johtuu sosiaalisen median kommunikaatiovetoisuudesta, mahdollisimman tiheästä kommunikoinnista?

Somessa on psykologiset ja henkilökohtaiset kannusteet osallistumiseen. Onko joku tykännyt somepäivityksestäni? Onko joku kommentoinut? Uteliaisuus herää kuin kutina, joka haluaa tulla raaputetuksi. Linkkien avaaminen ei tuota tyydytystä, mutta kurkkaaminen poistaa pieneksi hetkeksi kutinan. Ilmiötä selitetään aivotutkimuksiin viitaten dopamiiniin eli keskushermoston välittäjäaineella.

Ehkä turtumus johtuu jatkuvasta kutinasta ja raaputuksesta. Aivojemme “iho” on raavittu turraksi.

Uteliaisuus herää kuin kutina, joka haluaa tulla raaputetuksi.

Turtumus on turpea, jähmeä ja kuitenkin täyttymätön tunne.

Digitaalisen ajan tutuin kuluttajakokemus on läsnäolo somessa, online-elämä. Ole yhteyksissä, vastaanota ja prosessoi. Jatkuvasti ja aina vain enemmän dataa. Aivot imevät gigabiteittäin informaatiovirtaa.

Jospa turtumus johtuu informaation ylikuormituksesta?

Vilkaisen Youtubesta jotain, päätteelläni on lukuisia ikkunoita auki, lähetän sähköpostia, tviittaan... Entä nyt? Entä nyt? Mikä on viimeisin Face-päivitys, mistä uutisesta kaveri on pitänyt, mikä olisi hyvä lista Spotifyssa, löytyisikö siitä jotain? Lapsi näyttää: “Katso isi tätä tiktok-videota”. 

Ja niin edelleen. Huomiostressi.

Keskittymiskyvyn puute ei ole enää mediakokemuksen sivutuote. Se on mediakokemuksen ytimessä.

Esimerkiksi elokuvaa en katso enää yhtäjaksoisena kokemuksena, vaan jo elokuvan aikana haen linkkiä, sivustoa, joka kertoo leffa-arvostelusta, näyttelijästä, ohjaajan muista elokuvista. Urheilumaaottelun aikana tviittaan kesken ottelun kommentteja. Olen aikuinen, joka haluaa somessa huomiota omalle elämykselle. Olen kuin pieni lapsi, joka saa liian vähän huomiota.

Kyse on uudesta napostelukulttuurista. Katso klippi ja jatka matkaa. Kurkkaa linkki, hyppää seuraavaan.

Ehkä turtumuksen tunne johtuu tästä huomiokyvyn hajoamisesta?

Olen kuin pieni lapsi, joka saa liian vähän huomiota.

Jokapäiväinen elämä on päätteillä, älypuhelimilla, tableteilla, meemeistä zoom-tapaamisiin ja twitter-debatteihin…  Kun viettää valtaosan ajasta päätteen ääressä, luopuu konkreettisiksi koetuista objekteista ja ympäristöstä. Persoona haurastuu asteittain. 

Teknisellä ympäristöllä on taipumusta ajaa ihminen kyllästymiseen ja happamuuteen. Sellaista on henkinen kokkaroituminen, turtumus.

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu