Outo tyyppi Amerikan presidentiksi – Ronald Reagan unelmoi ydinaseettomasta maailmasta
Ronald Reagan oli mies, jota harva tunsi läheisesti, vaikka Amerikan kansalle hän oli valkokankaalta ja tv:stä tuttu vuosikymmenten ajan. Neliosainen historiadokumentti kertoo näyttelijästä ja poliitikosta, joka jo nuoresta oppi sekoittamaan keskenään oman elämänsä fiktion ja todellisuuden. Mutta samalla hänessä oli jotain perin inhimillistä supervallan johtajaksi.
"Jos Ronald Reagan oli jotain niin hyvin tavallinen ihminen."
Näin on Reagania luonnehtinut ydinaseiden historiasta kirjoittanut Jeff Smith. Vuosia sitten muistiini jääneet sanat nousivat mieleen katsoessani historiadokumenttia Ronald Reaganin Amerikka.
Tavallinen ihminen, hyvässä ja pahassa: ihminen, jolla oli perin tavallinen maailmankuva ja tavallinen moraali.
Neliosaisen dokumentin päätösosassa käsitellään Reaganin presidenttikauden suurinta skandaalia. Irangate oli jupakka, jossa oli kyse laittomasta aseiden myynnistä islamistiseen Iraniin. USA:n valtion katsottiin asekaupoilla ostaneen vapaaksi Hizbollah-järjestön ottamia panttivankeja. Rahat käytettiin edelleen Nicaraguan contra-liikkeen tukemiseen, sekin vastoin kongressin nimenomaisesti säätämää lakia.
Heikkona hetkenä kansliapäällikkö yhdisti kohtalokkaan puhelun suoraan presidentille.
Dokumentissa haastateltava Reaganin entinen kampanjapäällikkö mainitsee ohimennen kiinnostavan seikan kulissien takaa. Amerikkalaisten panttivankien omaiset olivat jatkuvasti yhteydessä viranomaisiin, mutta heitä ei missään nimessä haluttu päästää presidentin puheille henkilökohtaisesti, jottei tämä joutuisi tukalaan välikäteen ja näyttäisi kovasydämiseltä: virallinen linja kuitenkin oli, ettei terroristien kanssa neuvotella.
Heikkona hetkenä kansliapäällikkö Donald Regan yhdisti erään hyvin sinnikkään omaisen puhelun suoraan presidentille, kohtalokkain seurauksin.
"Sen jälkeen kyse ei enää ollut suurista linjoista vaan siitä, miten vangit saadaan kotiin."
Reaganin reaktio ei ehkä ilmennä syvällistä turvallisuuspoliittista näkemystä tai valtiomiesmäistä vastuunkantoa. Mutta siinä on vaikea nähdä myöskään juonittelua tai korruptoituneisuutta. Se on jotain hyvin inhimillistä.
Myöhemmin Reagan joutuu selittämään kansalle sanomisiaan. Puheenkirjoittajalla on tiukka paikka: miten pelastaa presidentin kasvot ja maine? Reagan oli vain kuukausia aiemmin suoraan sanonut, ettei hän vaihtanut vankeja aseisiin. Mutta oliko hän valehdellut?
"Sydämeni ja vilpittömät aikomukseni sanovat minulle edelleen, että se oli totta. Mutta faktat ja todisteet sanovat toista."
My heart and my best intentions.
Dokumentissa haastateltavat naureskelevat ihaillen, että keneltäkään muulta kuin Reaganilta moinen selitys ei olisi mennyt läpi. Mutta kukapa meistä ei tunnistaisi ajatusta? Onko mitään tavallisempaa kuin ihminen, joka kokee toimineensa niin oikein kuin voi, tosiasioista huolimatta?
Unelma ydinaseettomasta tulevaisuudesta
Toinen merkki Reaganin syvästä tavallisuudesta oli hänen penseä suhtautumisensa ydinaseisiin. On esimerkiksi kerrottu, että Reagan oli presidentin virassa yli kokonaisen vuoden, ennen kuin hän suostui kuuntelemaan Pentagonin ylipäällikölle tarkoitetun ydinsotabriiffauksen. Vastuun pakoilua? Kenties.
Mutta jotain tervettä tällaisessa suhtautumisessa on. Kuka täysijärkinen ihminen ylipäänsä haluaa olla missään tekemisissä moisten maailmanlopun suunnitelmien kanssa?
Ronald Reaganin Amerikka -sarjassa käydään läpi Reaganin ja Mihail Gorbatšovin historiallinen kohtaaminen Reykjavikissa. Supervaltajohtajat ottivat omin päin, kahdestaan, esille ydinaseiden hävittämisen kokonaan maailmasta. Oli hyvin lähellä, etteivät he lyöneet kättä päälle. Niin järkyttävän lähellä.
Sopua ei syntynyt. Reagan ei suostunut luopumaan "Tähtien sota" -hankkeestaan, eli mielikuvituksellisesta avaruuspuolustusjärjestelmästä, joka oli Gorbatsoville aseriisunnan kynnyskysymys.
Kukaan ei muistanut Reaganin luvanneen kansalle Tähtien sotaa, mutta hänen mielessään asia oli niin.
Dokumentin mukaan Reagan sanoi Gorbatšoville "luvanneensa" Amerikan kansalle Tähtien sodan. Kukaan tosin ei muistanut hänen sellaista luvanneen, mutta jos presidentti niin sanoi, silloin hänen mielessään asia oli niin.
Tähtien sotaa ei sitäkään koskaan tullut, eikä Ronald Reaganin perinnöksi jäänyt ydinaseeton maailma.
My heart and my best intentions. Ne eivät riittäneet, mutta tässäkään on vaikea nähdä mitään perin kieroa tai moraalitonta.
Dokumentti Ronald Reaganin Amerikka näyttää myös, että harva tunsi Reagania kovin läheisesti. Hänen vaimonsa Nancy, tuskin juuri muut. Ja Nancy piilotti hänkin julkisuudelta todellisen persoonansa.
On vaikea muodostaa käsitystä ihmisestä, joka jo nuoresta iästä oli tottunut itsekin sekoittamaan keskenään fiktiivisen elämänsä valkokankaalla ja televisiossa sekä todellisuuden. Mutta Reaganin pojan Ronald juniorin arvioon isästään voi yhtyä: Reagan oli outo tyyppi Amerikan presidentiksi.
Ronald Reaganin Amerikka (The Reagans, USA 2020) Teemalla tiistaisin 19.10.2021 alkaen klo 21. Koko sarja Areenassa 17 kk ajan
