Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Kellomäki

Yksinpurjehtija Ari Huuselan vinkki maailman ympäri purjehtimiseen: “Pääset perille, kun jätät lampaat vasemmalle ja pingviinit oikealle”

Päivitetty 23.10.2021 10:25.

Ari Huusela kertoo Ani Kellomäelle, miltä tuntuu olla yksin niin kaukana merten äärissä, että lähin ihminen on avaruusasemalla. Huusela koki Vendée Globe -purjehduskilpailun aikana meren ankaran mahdin. Suurimmat kamppailut hän kävi kuitenkin oman päänsä sisällä.

Meneillään oli kolmas päivä maineikasta Vendée Globe -purjehduskilpailua, kun yksinpurjehtija Ari Huuselan vene kaatui hirveässä myrskyssä kyljelleen Biskajanlahdella, pohjoisella Atlantilla. 

– Olin torkkumassa veneen toisella laidalla, ja kun vene lähti kaatumaan, putosin viisi metriä alas toiselle laidalle. Olo oli kuin hidastetussa elokuvassa: tavarat pyörivät ja meikäläinen seassa, Ari muistelee vajaan vuoden takaista yötä. 

Tilanne oli dramaattinen kokeneellekin merenkävijälle. Kova keli teki tilanteesta vielä haastavamman. Aallot olivat korkeat ja tuntuivat työntävän venettä kokonaan ylösalaisin.

– Piti aika nopeasti ruveta toimiin, ettei niin tapahdu ja saan pidettyä veneen ehjänä sen manööverin jälkeen. 

Ari Huusela on purjehtinut vuodesta 1986 lähtien ja kilpapurjehtinut yksin valtamerillä 22 vuotta. Ari on ylittänyt Atlantin viisi kertaa, neljästi yksin. Pitkä kokemus auttoi pysymään tilanteessa rauhallisena. Lopulta vene oli meren pinnalla taas oikein päin ja kaaoksessa syntynyt sotkukin selvitetty. Edessä oli vielä melkein neljän kuukauden purjehdus.

– Tavallaan kokemus jopa auttoi selviytymään eteenpäin. Olo oli entistä vahvempi, kun tiesin selviäväni, vaikka tulisi vastaan mitä. 

Siinäkö se yksinpurjehduksen syvä ydin juuri piileekin, vaikeiden hetkien voittamisessa omin avuin?

– Kyllä haaste on juuri siinä, että selviää kaikesta merellä yksin ja pystyy taidoillaan ja kokemuksellaan ottamaan vastaan kaiken mitä tulee. Se on kyllä melko palkitsevaa, kertoo Ari. 

Yksinpurjehtija Ari Huusela veneessään kaukana merellä Vendée Globe -kilpailussa. Taustalla iso aallokko ja aurinko paistaa.
Kuvateksti Keskellä aavaa merta, kaukana kaikesta.

Pingviinit oikealle ja lampaat vasemmalle

Vendée Globe on Arin mukaan yksinkertainen kilpailu yksinkertaisille purjehtijoille.

– Joku antoi neuvoksi, että pääset perille, kun jätät lampaat vasemmalle ja pingviinit oikealle, Ari nauraa. 

Reitti kulkee kolmen niemenkärjen ohitse. Hyväntoivonniemi Etelä-Afrikassa kierretään eteläpuolelta, Australian Cape Leeuwin jätetään vasemmalle ja lopulta tullaan Kap Hornille. Sitten noustaan takaisin Atlantin valtamerta ylös Ranskan Biskajanlahdelta. 

Matka on lyhimmillään 24 000 merimailia, mutta tuuliolosuhteiden vuoksi Arin lokiin kertyi 29 000 merimailia eli noin 54 000 kilometriä.

– Saman verran purjehtii keskiverto retkipurjehtija koko elämänsä aikana, jos on oikein ahkera, Ari suhteuttaa. 

Kauimpana kuivasta maasta kilpailijat ovat eteläisellä Tyynellämerellä Point Nemon kohdalla. Silloin lähimmät rannat ovat tuhansien kilometrien päässä ja lähin ihminen löytyy suoraan yläpuolelta avaruusasemalta.

– Point Nemon ohitus on kulminaatiohetki koko reissussa. Silloin tietää, että päivä kerrallaan pääsee taas lähemmäksi ihmisiä. Siinä vaiheessa moni on jo pudonnut pois pelistä. Maaliin pääsee suurin piirtein puolet lähtijöistä. 

Ari oli kautta aikojen ensimmäinen pohjoismainen purjehtija, joka pääsi vaativassa kilpailussa maaliin. Hänen urakkansa kesti 117 päivää. 

Rakeita, pläkää ja tylsiä tunteja

Pitkän purjehduksen aikana ehtivät tulla tutuksi kaikenlaiset sääolot. Välillä merillä vihmoi räntää ja plusasteita oli vain muutama, välillä taas koetteli sietämätön ja seisova helle, eikä viilennystä löytynyt 29-asteisesta merestä. Ja vaikka suuri osa ajasta mentiinkin todella kovaa, ei matka tietyillä meriosuuksilla meinannut edetä millään. 

Täysin tyynessä kohdassa oli opittava sietämään tylsyyttä.

– Varsinkin loppumatkasta, kun jäin jumiin täysin tyveneen, tuntui aika ankealta. Maihin pääsy siirtyi päivätolkulla eteenpäin ja tuntui, etten pääse ikinä pois.

Niistä hetkistä pitäisi kuitenkin koettaa myös nauttia ja yrittää huoltaa venettä, korjata asioita ja saada syötyä. Levätäkin kannattaisi, unta kun purjehduksen aikana voi vedellä vain korkeintaan reilun tunnin pätkissä.

– Samalla täytyisi kuitenkin koko ajan skarpata ja tehdä töitä sen eteen, että saa hyödynnettyä jokaisen tuulenpuuskan. Se on jossain kohti jopa raskaampaa kuin kovassa tuulessa seilaaminen.

Tylsiä tunteja Ari kulutti lukemalla ja kuuntelemalla kirjoja, katselemalla elokuvia ja ihmettelemällä meren eläimiä. Välillä kannelle hyppivät erikokoiset lentokalat, toisinaan seuraksi laskeutui lintuja muuttomatkoillaan.

– Delfiinit olivat veneestä kiinnostuneita ja uivat pitkiä matkoja sen rinnalla. Niiden hymyilevä ilme sai aina hyvälle tuulelle. 

Västäräkki lepäilee Ari Huuselan veneen kannella keskellä valtamerta.
Kuvateksti Vene tarjoaa levähdyspaikan västäräkille, pienelle pitkän matkan lentäjälle.

Erikoisia ensiaputaitoja

Vendée Globen aikana purjehtijat ovat ison osan ajasta sellaisilla merialueilla, joille apu ei hädän hetkellä ehdi, vaikka sitä onnistuisi itselleen hälyttämään. Lähin auttaja voi olla kilpailija, eivätkä hekään välttämättä kovassa merenkäynnissä pääse lähelle. 

Kilpailijoiden täytyi varautua lähtiessään kaikkeen, jopa hankalien hoitotoimenpiteiden tekemiseen itselle.

– Meiltä vaadittiin paljon kaikenlaista erikoisosaamista. Jouduimme käymään erilaisia survival- ja ensiapukursseja, viimeisimpänä kilpailua varten räätälöity ensiapukurssi. Siinä ompelimme muun muassa tikkejä siansorkkiin ja harjoittelimme pistämistä, koska osa lääkkeistä on ainoastaan lihakseen pistettävässä muodossa.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun kurssilaiset opettelivat tyrehdyttämään suuria verenvuotoja amerikkalaisten sotilaiden opeilla, Ari mietti, että merillä ei yksinkertaisesti saa loukkaantua. Se ei ole vaihtoehto. 

Ari selvisikin reissustaan ilman suurempia vahinkoja, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.

– Kilpailun historian aikana kaverit ovat joutuneet tekemään jopa pieniä leikkauksia itselleen. Kilpakumppanit voivat sellaisissa tilanteissa tarjota lähinnä henkistä tukea. 

Mikä sitten saa miehen merille yksin kaikista riskeistä huolimatta? Vaikka vaikeuksiakin voi olla, tarjoaa meri myös uskomattoman hienoja hetkiä.

– Kun kaikki on kunnossa ja vene toimii, on upeaa. Kun matka etenee, meri on suhteellisen sileä, ei ole kovaa aallokkoa, tuulee oikeasta kulmasta ja vauhtia on omalle mukavuusalueelle sopivasti, nautinto on euforista. Ja sitäkin oli tuolla matkalla paljon. 

Ari painottaa ennakkovalmistautumisen tärkeyttä ja sitä, ettei turhia riskejä koskaan oteta. Asenne on tuttu ammatikseen lentokapteenina toimivalle Arille niin merellä kuin ilmassakin.

Yksinpurjehtija Ari Huusela tuulettaa soihdut käsissään maaliintuloa Vendée Globe -kilpailussa.
Kuvateksti Iloinen ja onnellinen Ari Huusela saapumassa maaliin Ranskan Les Sables d’Olonneen Vendée Globe -kilpailussa maaliskuussa 2021.

Onneksi ei tarvitse lähteä enää

Maaliin päästyään Ari Huusela tunsi syvää helpotusta. Jos kilpailu olisi jostain syystä jäänyt kesken, olisi periksiantamattoman miehen ollut melkein pakko osallistua seuraavaan Vendée Globe -kilpailuun vuonna 2024. Ja sille reissulle hän ei halua mukaan. 

– Ajatus siitä, että olisi pitänyt lähteä uudestaan samalle reissulle, oli äärimmäisen pelottava ja raskas. Se kannusti selviytymään turvallisesti maaliin, Ari nauraa. 

Nyt vuosikausien haave on toteutettu, eikä yksinpurjehduksen saralla ole enää isompia haasteita himottamassa – tai siltä tuntuu ainakin tällä hetkellä. Kokemukset meriltä on myös koottu Reijo Ruokasen tuoreeseen kirjaan Tahdolla maailman ympäri – Ari Huuselan tarina.

– Maailmassa on niin paljon kaunista nähtävää ja koettavaa, että nyt haluan keskittyä niihin. Tavoitteen saavuttaminen tuntuu uskomattoman hienolta.


Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 23.10. klo 17.10 ja sunnuntaina 24.10. klo 9.10 ja Yle Areena. #flinkkiläkellomäki